“Hymyile Leah, hymyile…et ole yksin” – Mikä on tilanne kaksi vuotta sitten kaapatun Leah Sharibun tapauksessa? – Podcast

 

Helmikuun 19. päivänä tuli kuluneeksi kaksi vuotta Leah Sharibun ja hänen opiskelijaystäviensä sieppauksesta, joka tapahtui heidän koulussaan Dapchissa, Bornon valtiossa, Nigeriassa.

Vaikka kaikki muut tytöt vapautettiin kuukautta myöhemmin (lukuun ottamatta viittä sieppauksessa kuollutta), Leah on edelleen vankeudessa kieltäydyttyään kääntymästä islaminuskoon. Leahin äiti, Rebecca, ei halua antaa enää uusia haastatteluja tyttärestään. Hän haluaa ainoastaan tyttärensä kotiin. Hänen tahtoaan kunnioittaen päätimme hänen sijastaan haastatella yhtä Leahin vanhemmat hyvin tuntevaa nigerialaista pastoria, Gideon Para-Mallamia, hänen hiljattain tapahtuneen Lontoon- vierailunsa aikana.

PODCAST osa 1/2

Podcast osa 2/2

Open Doors: Past. Gideon, kiitos mahdollisuudesta tähän haastatteluun. Mikä on suhteenne Nathaniin ja Rebeccaan (Leahin vanhempiin) ja miten tutustuitte?

Past. Gideon: Kuultuamme 21. maaliskuuta 2018 uutisen, että Leahia ei vapautettu kaikkien muiden tyttöjen mukana, monet kristityt olivat surun murtamia. Iltauutisissa näin Rebeccan lyyhistyneenä muiden vanhempien joukossa, jotka iloitsivat. Suru sen johdosta, että hänen tyttärensä oli yhä noiden miesten vankina, oli Rebeccalle liikaa, ja hän lähes menetti tajuntansa. Katselin häntä myötätuntoisesti ja tunsin Herran sanovan minulle: ”Gideon, sinun täytyy olla tämän perheen tukena. Seiso Leah Sharibun rinnalla.”
Otin heihin yhteyttä. Nyt tarjoan sielunhoitoa ja tukea perheelle, en niinkään heidän paikallisen kirkkonsa pastorina, vaan kristittynä veljenä, joka kantaa huolta Nigerian vainotusta kirkosta.

Jalohaukat vko 3 SMy

Keskusteltuani ensin Leahin vanhempien kanssa aloin ajatella, miten minä ja vaimoni voisimme parhaiten tukea perhettä. Hyvin traumaattisen tapahtuman jälkeen ihminen helposti eristäytyy. Päätimme kutsua heidät luoksemme. Emme voi vain rukoilla heidän puolestaan etäisyyksien päästä, he tarvitsevat meidät kulkemaan rinnallaan tunteakseen, etteivät he ole yksin.
Olemme koonneet perheen avuksi tukiyhteisön. Yritän puhua heille niin usein kuin mahdollista ja rukoilla heidän kanssaan. Keskustellessamme puhelimessa käytän tilaisuutta hyväkseni rukoillakseni heidän ja Leahin puolesta, rohkaisten heitä ja muistuttaen heitä siitä, että ihmiset eivät ole unohtaneet heidän tyttärensä tapausta. He tarvitsevat vahvistusta, että maailma, ja Jumala, eivät ole unohtaneet heidän perheensä hätää. Todellakin, ympäri maailmaa rukoillaan heidän ja Leahin vapautumisen puolesta.

Olen myös kiitollinen tohtori Gloria Samdi-Puldulle Leah Foundation -säätiöstä, joka yhdessä vaimoni kanssa on ollut suurenmoisena tukena Rebeccalle. Naisten tuki on tärkeää. On aikoja, jolloin vain toinen nainen ja äiti, voi ymmärtää sen mitä Rebecca joutuu käymään läpi.

Nathan soittaa minulle lähes viikoittain ja voin kuulla toiveikkuutta hänen äänessään. Hän odottaa minun antavan hyviä uutisia Leahista, siitä milloin hän palaa heidän luokseen. Tämä on minulle vaikeaa, koska en pysty antamaan heille heidän kovasti kaipaamiaan hyviä uutisia. Rukoilen kykeneväni antamaan heille pian hyviä uutisia.

OD: Voitko kertoa meille, miten Leahin vanhemmat, Rebecca ja Nathan, voivat?

Past. Gideon: Leahin äiti, Rebecca Sharibu, voi olosuhteisiin nähden hyvin. Mutta jos olemme rehellisiä, voiko kukaan hyvin, jos tietää tyttärensä olevan yhä sieppaajiensa vankina lähes kahden vuoden jälkeen. Emme tiedä varmasti, missä Leah on ja mitä hänelle tarkkaan ottaen on tapahtunut – tämä epävarmuus on vaikeaa. Voin silti päätellä keskusteluistamme, että Rebecca on saamassa elämänsä hallintaan. Hän kuitenkin kaipaa Leahia ja on huolissaan hänestä.

Toisinaan Rebeccan katse on kaukaisuudessa, mistä heti näkee, että vaikka hän fyysisesti on läsnä, hänen mielensä ja ajatuksensa ovat Leahissa. Nathan on tukea tarjoava aviomies ja isä, mutta miten paljon yksi perhe voi kestää?
He kokevat tiedotusvälineiden alituisen yhteydenpidon rasittavana. Voitte kuvitella, miten monia puhelinsoittoja he jatkuvasti joutuvat vastaanottamaan. Toimittajat kaikkialta Nigeriasta ja muualta maailmasta soittavat heille kysyäkseen tilannetietoja. Tilanne on vaikea ja saattaa vielä muodostua ylivoimaiseksi Rebeccalle.

OD: Viime aikoina on ollut liikkeellä uutinen, että Leah on naimisissa ja saanut lapsen. Voitko sanoa tästä jotakin?

Past. Gideon: Sanoisin, että uutisessa on kyse pikemminkin huhusta. Kyllä, tarinoita kiertää, mutta tätä tietoa ei ole vahvistettu videoin tai valokuvin. Tosiasiassa tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näitä huhuja on liikkeellä. Meidän on oltava varovaisia tällaisia tietoja levittäessämme, koska ne helposti aiheuttavat negatiivista julkisuutta jo ennestään kovia kokeneelle Sharibun perheelle. Mutta olipa totuus mikä tahansa, tulemme jatkamaan tukeamme perheelle.

Kuullessani tästä uutisesta minun oli vaikea päättää, kertoako siitä Nathanille ja Rebeccalle vai ei. Jos se on totta, se olisi varmasti hyvin raskasta heille, koska heidän tyttärensä on vasta teini-ikäinen. Vaikka uutinen ei olisikaan totta, sen kertominen aiheuttaisi heille tarpeetonta lisäkärsimystä. Päätimme ottaa asian esille vasta, kun se uutisoitaisiin valtamediassa.

Puhuttuani uutisesta Nathanille hän suhtautui asiaan rauhallisesti, mutta tiesimme tämän olevan vaikea asia Rebeccalle. Ymmärrän, että tämänkaltaiset huhut ovat uutiskynnyksen ylittäviä, mutta meidän tulisi olla huomaavaisia sen suhteen, miten ne vaikuttavat perheeseen.

OD: Onko asian suhteen tapahtunut mitään edistystä?

Past. Gideon: Juuri ennen Leahin ensimmäistä syntymäpäivää vankeudessa (19. toukokuuta 2018) Rebecca tuli käymään luonamme Jos:ssa. (Nathan ei voinut tulla mukana ja Donald, Leahin nuorempi veli, on yhä koulussa.) Tällöin saimme tilaisuuden järjestää lehdistökonferenssin, jossa Rebekka saattoi puhua perheensä puolesta ja esittää vetoomuksen Leahin vapauttamiseksi.

Olemme kiitollisia, että presidentti Buhari kiinnitti huomiota lehdistökonferenssiin. Hän näki Rebeccan puhuvan, kuinka hän puhkesi kyyneliin esittäessään nöyrää vetoomustaan hänelle, presidentille, jotta hän valta-asemansa turvin tekisi kaikkensa Leahin saamiseksi takaisin kotiin. Tämä johti siihen, että presidentti Buhari otti puhelimitse yhteyttä Rebeccaan 3. lokakuuta ja lupasi tuoda hänen tyttärensä takaisin kotiin. Ikävä kyllä, Leah ei ole vieläkään kotonaan perheensä kanssa. Mutta on tärkeää, että tuo lupaus annettiin. Tämä oli tietääkseni ensimmäinen kerta, kun presidentti on henkilökohtaisesti puhunut siepatun uhrin perheen kanssa Nigeriassa.
Uutisointi mediassa ei kiinnittänyt ainoastaan presidentti Buharin huomiota vaan myös Boko Haramin – elokuussa, kuusi kuukautta Dapchin tyttöjen sieppauksen jälkeen, Boko Haram antoi julkisuuteen äänitaltioinnin Leahin puheesta, missä hän pyytää presidenttiä edistämään vapauttamistaan.

Kertomukset Leahin lapsensaannista tulivat meneillään olleiden neuvottelujen aikana. Ja tietenkin uutinen, että avustustyöntekijät vapautettiin aiemmin tänä vuonna, antaa meille toivoa. Mutta tilanne on edelleen herkässä vaiheessa, emmekä halua sanoa tai tehdä mitään mikä saattaisi vaarantaa neuvotteluja.

OD: Mitä voimme tehdä Sharibun perheen ja Leahin puolesta heidän uskonyhteisönään?

Past. Gideon: Ensinnäkin meidän täytyy rukoilla jatkuvasti. Se on myös minun velvollisuuteni. On tärkeää, että me heidän hengellisenä perheenään rukoilemme. Raamattu käskee meidän rukoilla lakkaamatta. Tiedämme, että kaikkivaltias Jumala voi vapauttaa hänet, mutta Hän tahtoo, että me hellittämättä ja uskollisesti käännymme Hänen puoleensa. Emme aina ymmärrä Hänen tahtoaan, mutta luotamme että Hän tietää parhaiten. Hän on meidän Isämme ja Hänellä on meitä varten suunnitelma, joka ylittää käsityskykymme moninkertaisesti.

Rohkaisen maailmanlaajuista yhteisöämme rukoilemaan lakkaamatta. Rukoilkaa, että Hän tuo Leahin kotiin. Me voimme kysyä, onko Jumalan tahto, että Leah vapautetaan. Kyllä! Mutta milloin? Vain Hän tietää. Ja sillä välin rukoilemme Leahille kestävyyttä. Hän on esimerkkinä meille kaikille; hänet siepattiin ja koska hän kieltäytyy kieltämästä Kristusta ja kääntymästä islamin uskoon, häntä pidetään nyt vankina. Rukoilemme, että Jumala auttaa Leahia pysymään uskossaan ja että hänen vangitsijoitaan koskettaa Leahin peräänantamattomuus ja hänen uskonsa.

Pyydämme teitä rukoilemaan Nathanin, Rebeccan ja Donaldin (Leahin nuorempi veli) puolesta sekä myös muiden perheiden puolesta, joita nämä sieppaukset koskevat. Rukoilkaa, että presidentti ja Nigerian hallitus toimivat ja panevat suunnitelmansa täytäntöön Leahin ja muiden siepattujen nigerialaisten vapauttamiseksi.

Toiseksi, keskustelun Nigerian (ja Länsi-Afrikan) tilanteesta pitää jatkua. Huhut teoista, joita Leahille ja muille hänenkaltaisilleen siepatuille tytöille mahdollisesti on tehty, ovat kauhistuttavia. Kyse on sukupuolisesta ja henkisestä pahoinpitelystä ja kidutuksesta. Leahia yritetään saada pakottamalla kääntymään islamin uskoon. Tämä ei ole mitenkään hyväksyttävää ja kansainvälisen yhteisön tulisi puuttua tähän.

OD: Oletteko samaa mieltä, että Leahin tapaus on osoitus Nigeriassa tapahtuvasta paljon vakavammasta ja laajemmasta ilmiöstä?

Past. Gideon: Kyllä, tämä pitää paikkansa. On mahdollista, että Nigeriassa on siepattu satoja naisia. Tunnemme vain muutamia heistä nimeltä. Ja ei vain naisia siepata vaan myös miehiä ja poikia, jotka pakotetaan taistelemaan sieppauksia tekevien ryhmien kanssa islamin nimessä.

Boko Haramin lisäksi Fulani-militantit ovat tehneet sieppauksia. Nämä terroristit väittävät naivansa sieppaamiaan (tyttöjä) islamin nimessä ja että he ovat käännyttäneet heidät islamiin. Siepattuja naisia on sanottu käytettävän seksiorjina. Tässä on kyse rikollisuudesta ja ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Mielestäni hallituksen ja kansainvälisen yhteisön pitäisi tehdä enemmän tämän tilanteen vuoksi. Meidän on suojeltava lapsiamme ja naisiamme.

Valitettavasti olemme saaneet tietoomme vain joitakin näistä tapauksista, kuten Leah, 103 Chibok-tyttöä ja Alice Loksha Ngaddah (UNICEF:n avustustyöntekijä). Mutta koska tapauksia on paljon enemmän, Nigerian hallituksen ja eri maiden johtajien tulisi puuttua tähän ongelmaan ja toimia. Jonkun tulisi ottaa vastuu ja auttaa näiden ihmisten vapauttamiseksi. Hallituksella on velvollisuus toimia heidän puolestaan, koska kysymys on Nigerian kansalaisista.

Surullisinta on, etten pysty edes kertomaan teille, kuinka monta ihmistä nämä terroristit ovat ottaneet vangeiksi. Joidenkin paenneiden kertomuksista olemme voineet saada jotain käsitystä siepattujen määristä. Mutta aina tämä ei ole mahdollista. He sieppaavat naisia ryhmittäin – satoja kerrallaan, ja nämä naiset katoavat lukumääriin.

OD: Tilanne näyttää lähes toivottomalta. Mikä antaa teille toivoa?

Past. Gideon: Jumalan lupaukset antavat minulle toivoa. Kristittyinä meidän tulee jatkuvasti muistuttaa itseämme Hänen lupauksistaan, pysyä niissä eikä antaa periksi. Uskon, että Jumala on uskollinen Isä. Uskon hänen ajoitukseensa. Kun aika tulee, hän tuo Leahin ja kaikki muut vankeudessa olevat kotiin.

Näkyykö tunnelin päässä valoa? Tietenkin, vangitsijat eivät ole niitä, jotka määräävät askeleemme – ei vaikka uskovatkin, että heillä on valta siihen. Jumalalla on kaikki valta. Raamattu opettaa meille, että kuninkaan sydän on Jumalan käsissä (Sananl 21:1). Jumala yksin voi kääntää tilanteen haluamaansa suuntaan. Ei ole helppoa ymmärtää, miksi tämänkaltaisia asioita tapahtuu, mutta uskon, että Leahin tilanne kirkastaa Jumalan nimeä, vaikka tämä onkin käsityskykymme ulkopuolella.

Raamatun kuvaus Danielin, Sadrakin, Meesakin ja Abednegon toiminnasta on voimallinen muistutus siitä, millä tavoin Jumala voi muuttaa sydämiämme. Daniel heitettiin leijonien luolaan ja Sadrak, Meesak ja Abednego tuliseen pätsiin. Kaikki tämä sen vuoksi, että he kieltäytyivät kumartamasta Baabelin kuningasta. Tilanne näytti toivottomalta ja lopputulos selvältä. Mutta Jumala vapautti Danielin leijonien luolasta ja hänen kolme ystäväänsä tulisesta pätsistä, vahingoittumattomina. Uskon, että Leah on nyt leijonien luolassa, mutta kun aika tulee, niin Jumala tuo hänet kotiin. Jumala toimii tavoilla, joita me emme ymmärrä – Danielin ja hänen ystäviensä uskollisuus käänsi kuninkaan sydämen. Rukouksemme voisi näin olla, että Jumala herättäisi Boko Haramin johtajien ja sotilaiden hengen, jotta heidän silmänsä avautuisivat Leahin uskosta näkemään, kuka on todellinen Hallitsija.

Olen toiveikas, että jonain päivänä Leah palaa ja me ylistämme Jumalaa, ja iloitsemme Leahin vanhempien kanssa.

Lue koko tapauksen aikajana täältä.

 
Lahjoita A