Helsingan keskiaikapäivät veivät aikamatkalle

 

Susanna Lönnqvist oli pukeutunut tapahtuman teeman mukaisesti keskiaikaiseen asuun. Kuva: MIlla Suonio

Pyhän Laurin kirkon tapahtumakoordinaattori Susanna Lönnqvistin mukaan Keskiaikapäivillä halutaan vahvistaa vantaalaisten omia juuria ja identiteettiä.

Susanna Lönnqvist on ollut kolmen vuoden ajan mukana järjestämässä Helsingan Keskiaikapäiviä yhdessä Vantaa-Seuran ja BRQ Vantaa -festivaalin kanssa. Tapahtuma järjestetään elokuun toisena lauantaina. Viime vuonna tapahtumassa vieraili 5000 ihmistä. Nyt koordinaattori arvioi määrän nousevan 8000 kävijään. Keskiajalla Helsingana tunnetun kylän paikalla sijaitsee nyt Helsingin pitäjän kirkonkylä.

Lönnqvistin mukaan Helsinga oli viljavan maansa ja kalaisan jokensa ansiosta vaurasta seutua ja alueen keskus. Sinne muutti asukkaita Ruotsista jo 1000 – 1200  -luvuilla. Helsingaan rakennettiin kivikirkko 1450-luvulla.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

– Harva tietää, että täällä ovat pääkaupunkiseudun juuret. Tämä alue on jäänyt Kehän ja Tuusulanväylän kainaloon. Keskiaikatapahtumalla halusimme tuoda esiin alueen ja koko Vantaan omaa identiteettiä. Oli luontevaa yhdistää tapahtumaan myös barokkimusiikkifestivaali ja tämä vanha kirkko, josta monella on henkilökohtaisia muistoja läheisten häistä, ristiäisistä ja hautajaisista, koordinaattori kertoo.

Kirkko oli keskiaikaisen elämän keskus

Susanna Lönnqvist tuo esiin, että keskiajalla kaikki kuuluivat katoliseen kirkkoon ja kirkossa piti käydä joka sunnuntai. Siellä järjestettiin sekä messuja että lyhyempiä hetkipalveluksia. Siellä myös kohdattiin toisia ihmisiä.

– Tämä oli tosi iso alue, johon kuului muun muassa alueita Sipoosta ja Helsingin puolelta. Ihmiset lähtivät matkaan usein jalkapatikassa aamutuimaan, koska monissa taloissa ei ollut hevosta vielä keskiajalla. Kansa ei ymmärtänyt latinaa, joten he katsoivat kirkon seinämaalauksia ja seurasivat messun liturgiaa. Kaikki sakramentit  toimitettiin kirkossa. Merkittäviä henkilöitä myös  haudattiin pitkään kirkon maalattian alle.

Tikkurilan seurakunta toteutti Helsingan keskiaikapäivillä diakoni Laurentiuksen messun vuodelta 1490 olevalla latinankielisellä kaavalla. Musiikista vastasi Tikkurilan seurakunnan oma mieskuoro Corvus Laurencij eli Laurin naakat.

Pyhä Laurentius toimi Rooman kirkon diakonina 200-luvulla. Keisari Valerianus antoi diakoni Laurentiukselle käskyn kerätä ihmisiltä veroja ja tuoda aarre nähtäväksi julkiseen oikeudenkäyntiin. Laurentius suostui keräämään aarteen, jos saisi kolme päivää aikaa. Hän kokosi kaupungin köyhät, rammat, sairaat, vanhukset ja kerjäläiset ja vei heidät oikeuden eteen sanoen: ”Tässä on kirkon aarre”. Tuomarit raivostuivat ja luulivat hänen pitävän oikeuslaitosta pilkkanaan. Laurentius kärsi marttyyrikuoleman, kun hänet poltettiin parilalla kuoliaaksi 10. elokuuta 258. Tuolloin vietetään Suomessa edelleen Laurin nimipäivää.

– Pyhä Laurentius oli keskiajalla merkittävä suojeluspyhimys myös Suomessa, koska häneltä tuli se ajatus, että kirkon rikkaus ja aarre ovat tavalliset ihmiset. Näinhän kirkossa ajatellaan nykyäänkin. Laurentiuksen mukaan on nimetty seitsemän kirkkoa Suomessa, muun muassa Vantaan ja Lohjan Pyhän Laurin kirkot.

Koettavaa kaikille aisteille

Lauantaina 11.8. järjestettyjen Keskiaikapäivien tavoitteena oli Lönnqvistin mukaan tarjota tapahtuma, johon oli helppo tulla koko perheenä matkaamaan keskiaikaan eri aistien kautta – Siellä oli paitsi monenlaista nähtävää, myös makuja sikavartaasta yrtteihin sekä keskiaikaista musiikkia. Lapset saivat osallistua keppihevospajaan ja -rataan, pehmomiekkailuun ja jousiammuntaan sekä kokeilla keskiaikaisia haarniskoja. Perheet pääsivät myös yhdessä hevoskärryajelulle ja maalaamaan kukkopillejä.

– Olemme saaneet ihmisiltä paljon positiivista ja hyväntuulista palautetta tästä tapahtumasta. Tämä kirkon ja pappilan piha-alue on sopivan kokoinen, joten sen pystyy helposti kiertämään. Joka toinen vuosi tapahtuman yhteydessä toteutetaan myös Pyhän Laurin vaellus. Viime vuonna se päättyi keskiaikaiseen messuun. Ensi vuonna Laurin nimipäiväkin osuu sopivasti vaelluksen ajankohtaan.