Kirjoittanut
Jotkut kirkon konservatiivit päästäisivät papit vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, jos yhteisön viralliseen oppiin ei kajota. Herätysliikkeissä ei lämmetä kompromissille
Luterilaisen kirkon avioliittokeskustelu sai marraskuussa uuden tarttumakulman, kun muutamat perinteisesti konservatiiveiksi katsotut henkilöt ilmaisivat kannattavansa pappien oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
Marraskuussa pidetyssä kirkolliskokouksen syysistunnossa Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen ehdotti kompromissiratkaisua, jossa kirkko säilyttäisi perinteisen avioliittonäkemyksensä, mutta papit saisivat oikeuden halutessaan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja siviiliavioliittoon. Samalla papit voisivat rukoilla osapuolten puolesta piispainkokouksen jo aiemmin antaman ohjeistuksen mukaisesti.
Turtiaisen mukaan mallissa kaikki voittavat: kirkon nykyinen opetus ei muuttuisi, mutta myös samaa sukupuolta olevia pareja palveltaisiin ja kirkko säilyttäisi kosketuspinnan näihin ihmisiin. Samalla vältettäisiin yhteisön julkikuvaa tahraavat kantelut.
Turtiaisen ehdotus sai kirkolliskokouksessa myönteisen vastaanoton muun muassa Helsingin Pitäjänmäen kirkkoherralta Arto Antturilta ja sanoittaja-runoilija Anna-Mari Kaskiselta. Kokouksen ulkopuolisista kirkollisista vaikuttajista tukensa ratkaisupyrkimyksille ilmaisi muun muassa tunnettu herätyskristillinen raamatunopettaja Eero Junkkaala Facebook-viestissään.
Kaikki neljä on yleisesti asemoitu kirkon konservatiivisiipeen. Esimerkiksi Antturi oli taannoin näkyvästi mukana Aito avioliitto -yhdistyksen ajamassa kansalaisaloitteessa, jonka tavoitteena oli kumota sukupuolineutraali avioliittolaki.
Nyt Antturi perusteli tukeaan kompromissiehdotukselle muun muassa sillä, että kirkon vallitseva avioliittokäsitys ei saa joutua yhteiskunnassa lainsuojattomaan tilaan, ”jossa sitä ryhdyttäisiin pitämään syrjivänä tai ihmisoikeusloukkauksena”.
Kotimaa24-nettisivustolla nelikko sanoi haluavansa etsiä ”yhdessä muiden kanssa ratkaisua, jonka avulla pääsisimme kirkkona eteenpäin”. Itse avioliittokysymyksessä he sanovat olevansa perinteisellä kannalla.
”Tie isompiin ongelmiin”
Turtiaisen kompromissiehdotus sai välittömästi osakseen myös kritiikkiä: liberaalit pitivät sitä riittämättömänä ja konservatiivit yhtenä uutena askeleena luopumuksen tiellä.
Jälkimmäiselle kannalle kallistuvat myös Ristin Voiton haastattelemat luterilaiset herätysliikevaikuttajat Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen ja Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) toiminnanjohtaja Tom Säilä. Kaksikko torjuu idean paitsi teologisesti vääränä, myös sisäisesti ristiriitaisena.
– Mielestäni kirkon ei pidä lähteä tällaisiin kompromisseihin. En myöskään usko, että se edes voisi mennä läpi: uudistajat haluavat kirkollisen vihkitoimituksen eivätkä siviilivihkimystä, Tuovinen arvioi.
Säilälle ei ollut yllätys, että kompromissiehdotus tuli nimenomaan konservatiivileiristä.
– Uskon, että esityksen tekijöillä oli tausta-ajatus, että tällä tavoin voitaisiin välttyä vielä isommilta ongelmilta eli kirkon avioliittonäkemyksen muuttamiselta. On kuitenkin mahdollista, että juuri tällaisesta kompromissista tulee tie niihin isompiin ongelmiin.
Säilä ja Tuovinen sanovat ymmärtävänsä asianosaisten pyrkimystä kirkollisen yhteyden säilyttämiseen. Se ei kuitenkaan voi tapahtua apostolien opetuksen kustannuksella: muutenhan kirkko joutuisi hyväksymään kaikki harhaopit.
– Yhteys on luonnollisesti tärkeä arvo, ja siksi täytyy miettiä, mikä on enemmän ja mikä vähemmän tärkeää. Toisaalta luterilaisen tunnustuksen mukaan kristillisen yhteyden pitää perustua Jumalan sanaan, Tom Säilä toteaa.
Pohjimmiltaan kyse onkin ensisijaisesti juuri Raamatusta: toimiiko yhteisö sen mukaan, mitä Uudessa testamentissa selvästi sanotaan.
– Lisäksi tässä on kyse avioliitosta ja perinteestä. Kaikki nämä asiat tekevät tästä niin merkittävän: miten paljon kirkko voi tai ei voi myötäillä ajan ja ympäröivän kulttuurin henkeä, Säilä muotoilee.
Entä tulevaisuus?
Muiden pohjoismaiden luterilaiset kansankirkot ovat yksi toisensa jälkeen hyväksyneet samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen. Mihin keskustelu Suomessa päätyy?
– Toivon, että päättäjämme pystyvät pysäyttämään yhteiskunnan asettaman muutospaineen. Toisaalta kirkko varmaan pirstoutuu joka tapauksessa lisää: jotkut papit haluavat vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja yhteisön virallisesta kannasta huolimatta, Mika Tuovinen uskoo.
Kävi niin tai näin, hengellisen kotinsa laaja-alaista ulkoista hajoamista Säilä ja Tuovinen pitävät epätodennäköisenä. Vaikka kirkko jossain vaiheessa päätyisi muuttamaan virallista linjaansa, kokonaisille herätysliikeyhteisöille kirkosta erkaantumisen kynnys on korkea.
– Esimerkiksi meillä Kansanlähetyksessä jotkut ovat jo nyt sitä mieltä, että pitäisi erota kirkosta ja perustaa uusia luterilaisia yhteisöjä. Silti suurin osa näyttäisi olevan jäämässä ja pohtii, miten toimimme kirkossa, jos tämä yksittäinen asia muuttuu. Luulisin, että tämä on pääasiallinen ajattelutapa useimmissa muissakin herätysliikkeissä, Tuovinen arvioi.
– Taustalla näkyy suomalainen pietistinen traditio, jossa on ajateltu, että kirkossa voidaan olla ja kokoontua omiin kokoontumisiin sanankuuloon, vaikka kirkko itsessään tekisi vääriä päätöksiä eikä kuuntelisi Jumalan sanaa.
**
Toimituksen lisäys: Arto Antturi on kirjoittanut blogitekstin yllä olevaan artikkeliin liittyen. Siinä hän oikoo joitakin tekstin epätarkkuuksia. Blogiteksti on julkaistu seurakuntalaisen vieraskynäblogina ja Arto Antturin blogisivustolla.
