Eero Junkkaala: ”Älä uskalla kuolla ilman Jeesusta”

 

Gospelmuusikko Pekka Simojoki laulatti koleaa säätä sisätiloihin paennutta piknikväkeä. Kuva: Eetu Linnankivi

Hengellisten syventymispäivien sisätila-piknikillä pohdittiin elämän tarkoitusta ja laulettiin Simojoen hittejä.

Suomen Raamattuopiston järjestämien Hengellisten syventymispäivien ”piknik” pidettiin epävakaisen sään vuoksi Kaivopuiston sijaan Johanneksen kirkon seurakuntasalissa, jossa yleisöä laulatti ikivihreä Pekka Simojoki, ja puheista vastasivat teologian tohtori Eero Junkkaala sekä Anna Ruha.

– Exit-bändi täyttää tänä vuonna kolmekymmentä, Kansanlähetys viisikymmentä, Suomi sata ja reformaatio viisisataa! nostatti Pekka Simojoki juhlakansan tunnelmaa soittaessaan ensitahteja rippikoululeirien kestosuosikkilauluun ”Elämä on nyt”. Laulu syntyi, kun parikymppinen Simojoki oli töissä Englannissa ja poti koti-ikävää.

Sansa neliöb 15.2-15.3. MJa

”Emme pelkää pahan ansaa, emme pelkää kuolemaa. Oomme valittua kansaa, joka aina elää saa”, lauloi täysi salillinen.

”ÄLÄ USKALLA KUOLLA ILMAN JEESUSTA”

Eero Junkkaala kertoi, että hänellä on tapana käydä muslimiystävänsä kanssa keskusteluja, joiden molemminpuoleisena tarkoituksena on saada toinen osapuoli kääntymään. Junkkaala ja ystävä väittelevät esimerkiksi siitä, kumpi on parempi kirja, Koraani vai Raamattu.

– Ystäväni mielestä Koraanin puolesta puhuu se, että siellä esiintyvät Raamatun henkilöt eivät mokaile tai lankea. Sanoin hänelle, että juuri tässä kohtaa Raamattu on Koraania parempi. Se kertoo rehellisesti, minkälaisia nämä ihmiset olivat ja minkälaisia ihmiset ovat kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina.

– Toinen merkittävä ero on se, että toisin kuin Koraani, Raamattu menee myös arkeologian kanssa yksiin, Junkkaala muistutti.

Junkkaala kertoi, että Jerusalemin museossa on kolme Jeesukseen ja Hänen aikaansa liittyvää arkeologista löytöä: ylipappi Kaifaan luut, Pontius Pilatuksen luut sekä tuntemattomaksi jääneen ristiinnaulitun luunpalanen.

– Kaifas ja Pilatus tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan. On Jumalan huumorintajua, että hänen pahimmat vastustajansa joutuvat 2000 vuotta myöhemmin todistamaan Jeesuksesta.

Juutalaisessa museossa kerrotaan Jeesuksesta vain lyhyesti ja teksti päättyy toteamukseen Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.

– Mutta Jeesuksen ristiinnaulitseminen ei ole syy siihen, että olemme koolla. Vain ylösnousemuksen takia Jeesuksesta voidaan puhua myös tänään.

Junkkaala muisteli nuoruutensa evankeliointi-intoa, ja kuinka hän todisti baareissa, että Jeesus oli antanut hänelle ilon ja rauhan.

– Eräs mies totesi minulle, että hänellä on ilo ja rauha ilman Jeesustakin. En pystynyt vakuuttamaan häntä siitä, että minulla oli enemmän kuin hänellä.

– Ehkä meidän pitäisikin puhua siitä, että Jeesus antaa vielä enemmän. Hän antaa elämälle perimmäisen tarkoituksen. Vaikka uskaltaisitkin elää ilman Jeesusta, älä kuitenkaan uskalla kuolla ilman häntä, Junkkaala vetosi.

Myös Anna Ruha oli pohtinut elämän tarkoitusta ja päätynyt siihen, että elämän tarkoitusta tärkeämpää on löytää elämälleen merkitys, joka löytyy Jeesuksesta.

– Tiedän, kuka antaa elämälleni merkityksen, sitä kautta voin löytää myös elämälleni tarkoituksen, Ruha totesi.

VIIMEINEN LAULU

Pekka Simojoki kertoi miettineensä joskus, minkälaisen laulun tekisi, jos tietäisi sen jäävän viimeiseksi.

– On mahdollista, että oma lähtö tulee joskus tapahtumaan niin yhtäkkiä, että viimeistä laulua ei enää ehdi tehdä. Mikä olisi viimeinen asia, jonka haluaisin kuoleman hetkellä muistaa?

Näistä pohdinnoista syntyi aikanaan Hymni.

”Sama vanha ristinpuu, kaiken ylle kaareutuu. Risti vain, ei kestä mikään muu. Ei ole muuta kestävää, jälkemmekin häviää. Risti vain jäljelle jää.”