Hallituksen ääriliberaali talouspolitiikka ajaa Ecuadorin alkuperäiskansat ahtaalle

 

Punkuwaykun seurakunnan naisia Imbaburan provinssista, jossa asuu paljon Ecuadorin alkuperäiskansojen jäseniä. Yli 40 prosenttia alkuperäiskansojen naisista ei osaa lukea tai kirjoittaa. Heille evankeliumin voi kertoa vain puhumalla. Joanna Sormunen onkin käyttänyt työssään Kertomus riittää -menetelmää, jossa Raamatun kertomuksen kertomisen jälkeen keskustellaan vapaasti kuullusta. Hän on opettanut menetelmää myös toisille. Kuvassa on käynnissä Kertomus riittää -työpaja. Kuva: Joanna Sormusen kotialbumi

Toukokuussa Suomeen palannut lähetystyöntekijä Joanna Sormunen tietää kokemuksesta, että kuunteleminen ja kärsimykseen osallistuminen on ainoa tapa päästä sorrettujen lähelle.

Viime aikoina on uutisoitu Ecuadorin levottomuuksista, lakoista ja mielenosoituksista. Maassa vuodesta 1996 asunut ja vuodesta 2009 lähtien Vapaakirkon projektityöntekijänä työskennellyt Joanna Sormunen kertoo, että mediassa tilanteen syynä korostuu polttoaineen korkea hinta, koska ongelma yhdistää eri ryhmiä. Lakoissa ja protesteissa on mukana alkuperäiskansojen järjestön lisäksi esimerkiksi opettajien, maatyöntekijöitten ja kuljetusalan liittoja.
– Polttoaineen hinta vaikuttaa moniin asioihin. Sen noustessa maatalous- tai kuljetusalan yrittäjille ei jää käteen juuri mitään.
Ecuadorin hallitukselle on laadittu kymmenkohtainen vaatimuslista. Se käsittää polttoaineen hinnan laskemisen lisäksi esimerkiksi oikeuden terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Alkuperäiskansat vaativat myös, että niille laissa määritetty oikeus päättää alueillaan tapahtuvasta kaivostoiminnasta tai öljynporauksesta toteutuu.

Peruspalveluiden alasajoa

Ecuadorissa on purettu kattavaa terveyspalvelu- ja kouluverkkoa. Tuhansia ammattilaisia on irtisanottu sekä sairaaloita ja kouluja lakkautettu.
– Ilman rahaa on vaikea enää saada terveydenhuoltoa tai koulutusta. On myös koululaisia, jotka koulumatkallaan ylittävät kanootilla isoja jokia ja kävelevät kymmeniä kilometrejä. Lapsia hukkuu. Ymmärrän vanhempien huolen ja raivon, Joanna Sormunen sanoo.
Tilanne osuu kovimmin alkuperäiskansoihin, joiden alueilta kouluja on lakkautettu eniten. Kattavien peruspalveluiden alasajon taustalla on sekä suoria taloudellisia syitä että hallituksen äärioikeistolainen talouspolitiikka.
– Ecuadorin talous pyörii öljyn varassa, jonka hinta romahti. Nykyinen presidentti on ottanut Maailmanpankilta lainoja, joiden ehtona ovat valtion menojen ankarat vähennykset. Hallitus suhtautuu kymmenkohtaisen listan vaatimuksiin rahanhukkana. Pitäisi vain porata lisää öljyä, perustaa kaivoksia ja tehdä rahaa. Ihmisille viestitään, että muuttakaa sairaaloiden ja koulujen luokse.
Hallituksen intressissä on saada alkuperäiskansoja muuttamaan perinteisiltä alueiltaan, jotta öljyä voidaan porata sekä kultaa ja mineraaleja louhia vapaammin.
– Lisäksi huumeidentuottajat lahjovat Latinalaisen Amerikan hallituksia laajentaakseen viljelyaloja. Heimoja, jotka eivät ole yhteydessä sivilisaatioon, saatetaan tappaa viljelysten tieltä.

SRO-PK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Haastavia tilanteita

Ecuadorissa ei ole kolmatta sektoria, joka voisi paikata julkisten palvelujen puutetta. Maailman terveysjärjestö WHO moitti maata, kun koronaan kuoli kokonaisia kyliä terveyspalveluja vaille jääneellä viidakkoalueella. Etäkoulukin oli alkuperäiskansoille hankalaa. Koulua toteutettiin internetin kautta, eikä Ecuadorissa ole kattavaa verkkoa.
– Koululaiset kulkivat pitkiä matkoja kukkulan päälle, josta saivat läksyt ladattua ja edelliset lähetettyä. Monien vanhemmat eivät pystyneet lukutaidottomina tukemaan lastaan opinnoissa. Kymmeniä prosentteja koululaisista on lopettanut koulussa käymisen. Maassa on oppipakko, mutta sitä ei valvota, Joanna Sormunen toteaa.

Hallitus suhtautuu tyytymättömien ihmisryhmien vaatimuksiin rahanhukkana. Pitäisi vain porata lisää öljyä, perustaa kaivoksia ja tehdä rahaa.

Haastavilla yhteiskunnallisilla tilanteilla on ollut suuri vaikutus Sormusen työhön ja arkeen. Jo vuoden 2019 kansallinen lakko katkaisi vierailut alkuperäisasukkaiden kyliin.
– Ei ollut millä kulkea. Kotiimme tuli kyynelkaasua ja kuulin, kun armeija ampui kylissä. Asuimme Imbaburan provinssissa, jossa on paljon alkuperäiskansoihin kuuluvia. Tiet olivat poikki, eikä kaupunkiin tullut bensaa tai elintarvikkeita. Kotiin piti varata vettä ja vaarana oli sähkönkin katkeaminen.
Myös korona mullisti arjen. Kolmeen kuukauteen ei saanut mennä kuin kauppaan, sairaalaan tai apteekkiin.
– Yritimme tehdä työtä puhelimen ja netin kautta, mutta se oli hankalaa. Vuorilla ei ole yhteyttä kaikissa paikoissa.

Marssilla mukana

Ecuadorin lakot ovat tauonneet, mutta eivät päättyneet. Hallitus ja kansalaisjärjestöt neuvottelevat. Lähtökohta on huono, sillä hallitus viestii, että pieni osa ihmisistä pitää maata kiristysotteessa hankaloittamalla tuotantoa ja taloutta. Ecuadorin pientuottajat ovat lopettaneet tuotteittensa lähettämisen ja kuljetusfirmat niiden kuljettamisen.
– Alkuperäiskansojen vaatimukset leimataan naurettaviksi ja edustajat kouluttamattomiksi maalaistolloiksi, vaikka he ovat saaneet yliopistokoulutuksen, Joanna Sormunen kertoo.
Mitä ulkomaalaislähetti voi tehdä vaikean tilanteen keskellä?
– Se mitä ei voi tehdä, on olla tumput ristissä. Jos haluaa tehdä työtä ihmisten parissa, on oltava mukana heidän kärsimyksissään ja tuettava tapaa, jolla he haluavat päästä siitä ulos. En mene sanomaan, että tehdään näin. Jos he haluavat marssia, marssitaan. Jos he haluavat polttaa kuvernöörin talon, sinne ei mennä, mutta kaikessa rauhanomaisessa ollaan mukana ja näytetään, että olen yksi teistä. Se on ainut keino päästä ihmisten lähelle.
Elossapysymistaistelun keskelle on turha tarjota evankeliumia, jos ei tarjoa leipää ja tee työtä tilanteen ratkaisemiseksi.

Joanna Sormunen poikiensa Mikael Sevilla Sormusen ja Elvis Gavilanesin kanssa. Elvis muutti Sormusen luokse asumaan jouduttuaan kodittomaksi koronakaranteenin alussa helmikuussa 2020. Kuva: Joanna Sormusen kotialbumi

Kasvukautta

Korona-aika on ollut Ecuadorin seurakunnille kasvukautta. Ihmiset joutuivat tilanteeseen, jota eivät kyenneet ratkaisemaan. Etsittiin merkitystä. Moniin seurakuntiin kastettiin uusia jäseniä.
– Koronatilanne oli hirvittävä. Joissain kaupungeissa ihmisiä kuoli kaduille ja ruumiita haudattiin joukkohautoihin, kun infra romahti. Kaikki eivät tiedä, minne läheinen on haudattu, Joanna Sormunen kertoo.
Vaikka tilanne on helpottunut, uudet aallot huolestuttavat. Mahdollisuus suojautua virukselta on rajallinen.
– Kaikkiin talouksiin ei tule juoksevaa vettä, eikä turvaväli toteudu työmatkojen ruuhkabussissa.
Seurakuntien kasvu on tasaantunut, kun pahimmasta kuolemankauhusta päästiin yli.
– Nyt olisi tärkeää, että seurakunnat ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja luovat luottamusta, että olemme puolellanne, teemme työtä eteenne, emmekä tue huonoja johtajia. Moni kokee, että seurakunnissa välitetään vain kymmenyksistä.

Kuunnellen

Joanna Sormunen on työskennellyt Ecuadorissa sekä kichwojen että mestitsien parissa. Latinoväestön on vaikea tavoittaa alkuperäiskansoja historian tuottamien traumojen vuoksi.
– Ecuadorissa säädettiin vasta 1900-luvun puolivälissä perustuslaki, jossa alkuperäiskansojen jäsenet määriteltiin ihmisisiksi. Valtaväestöön kuuluvien ajatellaan automaattisesti pitävän itseään parempina, Joanna Sormunen kertoo.
Ulkomaalaisiin suhtaudutaan loivemmin, mutta kuunnellen on edettävä.
– Ei saa yrittää muuttaa kulttuuria tai kritisoida elämäntapaa. Kun olet ensin kuunnellut, voit sanoa, että minulla on vuorostani tällaista asiaa.

On oltava mukana ihmisten kärsimyksissä ja tuettava tapaa, jolla he haluavat päästä siitä ulos.

Suomalaisyhteiskunnassa monia asia on toisin Ecuadorin alkuperäiskansojen parissa. Voiko lähettiajan työotteesta omaksua jotakin Suomessakin toimivaa?
– Yhteisöllisyys on täälläkin hirveän tärkeää. Yhteisöä kaivataan, mutta ei sellaista, että kirkkoon sunnuntaina ja kahvit päälle. Pitää luoda oikeita yhteisöjä, joihin ihminen kokee kuuluvansa ja johon kuulumisesta tulee osa hänen kristityn identiteettiään.
Myös ihmisten kuunteleminen on tärkeää missä hyvänsä.
– Tarpeet, ajatukset ja murheet sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla. Kuuntelemisen lisäksi seurakuntayhteisöjen on muututtava näkyvästi, jotta ne vastaavat ihmisten tarpeisiin.
Sormunen kannustaa myös rohkeuteen sosiaalisissa suhteissa.
– Jos haluaa kertoa Jeesuksesta, on lakattava uskomasta, ettei vieraille saa puhua. Ei katse murhaa. Itseltäni tulee selkärangasta, että alan vain jutella. Hirmu monet juttelevat takaisin. Paavali kirjoittaa hyvin, että pitää olla aina valmis vastaamaan, mutta ystävällisesti ja lempeästi. Ollaan rohkeasti outoja uskovaisia.