Varo Jeesus-intoleranssia

 

Laktoosi-intoleranssi on vakava sairaus. Siitä kärsivän ruuansulatus ärsyyntyy heti maitotuotteista. Pitää olla tarkka mitä syö ja juo, sillä lasillisesta voi mennä vatsa sekaisin.

Vielä vakavampi sairaus on Jeesus-intoleranssi, jota esiintyy kirkoissa ja seurakunnissa. Ihminen sietää lähes kaiken muun, paitsi sen, että puhutaan Jeesuksesta. Heti J-sanan kuullessaan alkaa naama vääntyä peruslukemille.

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

Kirkollisessa keskustelussa on erilaisia vaatimuksia ja odotuksia. Toisia syytetään konservatiiveiksi ja toisia liberaaleiksi. Osa on siltä väliltä. Evankelioida ei saa – tai saa, mutta ei saa puhua Jeesuksesta. Tuomita ei saa. Lähetystyötä voi tehdä, kunhan ei puutu toisten uskontoihin. Kehitysapua pitää jakaa, mutta pitää varoa, ettei kukaan loukkaannu Jeesuksesta. Kirkosta ja virastosta pitää tulla ulos. Pientä ihmistä ei saa hylätä, mutta kukaan ei ole kertonut, mikä on kiloraja suuren ja pienen ihmisen kohdalla. Avara pitää olla, ja kaikkea pitää hyväksyä ja kokeilla. Vanha Raamatun kohta ”koetelkaa kaikkea” onkin vääntynyt muotoon ”kokeilkaa kaikkea.”

Kaikki muu näyttää tarpeelliselta, paitsi Jeesuksesta puhuminen. Tai käännyttäminen.

Mutta mikä on kristillisyyden ydin? Mikä on se jokin, joka ohittaa kaiken muun? Jos haluamme saavuttaa terveen opin, ydin olisi kai hyvä tietää.

Mikä on varsinainen evankeliumi? Se ei ole seimen sanomaa, lopunaikojen värinää, sosiaalieettistä suhinaa, armolahjojen kolinaa eikä tulisia kieliä, väkeviä kokouksia ja Jumalan juoksuttamista ”juuri nyt Jumala toimii” -juontamisella, vaan jotakin muuta.

Pääsiäistä lähestyttäessä on ihan hyvä muistaa kristillisyyden ydin.

Evankeliumi on sana rististä. Paljaasta rististä. Tärkeitä asioita on paljon, tärkeimpiä vain yksi. Sana rististä. Ristille lyöty Jeesus, jonka käsistä ja jaloista vuotaa verta. Kristuksen verta. Sen kautta päästään ytimeen.

Jos haluat olla pinnallinen, unohda tämä blogi ja kolumni! Jos haluat olla syvällinen kristitty, keskity Jeesuksen ristiin.

Kävin vuosia sitten Etelä-Koreassa, jossa tapasin pienen dynaamisen luterilaisen kirkon johtajan. Hän näytti minulle ja mukanani tulkkina olleelle lähetystyöntekijälle kuvaa upeasta talosta, josta oli tulossa heidän uusi toimintakeskus. Talon kuvaa näyttäessään hän sanoi minulle: ”Tästä tulee maailman kristillisyyden keskus.” Sanoin tulkille: ”Sano sille miehelle, että maailman kristillisyyden keskus on jo rakennettu Golgatalle.”

Varo siis Jeesus-intoleranssia!