Luoja?

 

 

Olen koulutuksessa, jonka sisältö ainakin teoriassa perustuu tieteelliseen näyttöön. Kaikki yliopistokoulutus toki pyrkii opettamaan lähdekriittistä ajattelua ja totuttamaan jatkuvasti muuttuvaan tietoon. Lääketieteessä tämä ilmiö korostuu erityisesti – eräs professori luennoi osuvasti, että lääketieteellisen faktan keskimääräinen elinikä on kuusi vuotta. Opiskelu ei siis koskaan lopu, eikä oma vajavaisuus vähene.

SEKL neliöb. vko38. MJa

 

Kristittynä olen tottunut hyväksymään elämän suuret kysymykset puhtaasti uskon asioina. Akateeminen koulutus saa tuolloin väistyä lapsen uskon tieltä. Ei meidän ihmisten rakentavassa uteliaisuudessamme lopulta ihan kaikkea tarvitsekaan ymmärtää, eihän? On suorastaan virkistävää jollain elämänalueella olla luvan kanssa lapsellisen luottavainen, uskoa vaikkei voi nähdä. Elämän ikiaikaiset mysteerit kuten miksi pahaa tapahtuu, mitä on kuolema tai miten maailma luotiin saavat mielestäni jäädä tässä maailmassa vastausta vaille.

 

Viikonloppuna jouduin yllättäen pohtimaan luomista. Tampereella järjestettiin viikonloppuleiri kaikille Suomen kristityille lääketieteen opiskelijoille. Itsekin lähdin vielä näin opintojen loppuvaiheessa mukaan lauantai-illaksi leiritunnelmiin kuulemaan Tapio Puolimatkan (kasvatustieteiden professori, Jyväskylän yliopisto) kriittisiä luentoja evoluutiosta. Puolimatka puolustaa taitavasti Jumalan luomistyötä nykyisin yleisesti hyväksyttyä evoluutioteoriaa vastaan.

 

En ole vuosiin pysähtynyt ajattelemaan oman, kristinuskoon pohjautuvan luomisuskoni suhdetta länsimaisen tiedemaailman viralliseen käsitykseen maailman synnystä. Minulle on riittänyt luja luottamus siihen, että alussa Jumala loi taivaan ja maan. Se miten tuo kaikki tapahtui, on salaisuus. Ehkä evoluutioteoria lajien sattumanvaraisesta synnystä sopii yhteen luomisen kanssa. Tiedeyhteisön ”kuin itsestään” ja ”sattumalta” voikin olla minun Jumalani työtä.

 

Puolimatkan älykäs ja vakuuttava esitys herätti meissä a-luokan näyttöä peräänkuuluttavissa tulevissa lääkäreissä vilkasta keskustelua. Hän romutti taitavasti kaikki evoluutioteoriaa tukevat argumentit, ja jopa kaltaiseni evoluutioon välinpitämättömästi suhtautuva lapsenuskoinen, huomasi tuohtuvansa yleisen käsityksen vääryydestä. Jos evoluutioteorialle ei todelle uskottavampia todisteita ole, jäljelle jää vain tyhjää sanahelinää.

 

Jäin ihmettelemään miksi tiedeyhteisö pitää itsepäisesti kiinni hatarista, historiallisista väitteistä. Jos todisteita ei ole, jää jäljelle vain usko. Eikä silloin mielestäni ole enää kysymys tieteestä vaan juuri uskosta, uskosta Jumalaan tai sattumanvaraiseen evoluutioon tai toisesta galaksista tulleeseen elämään, mutta uskosta kuitenkin. Teorioita tulee ja menee, mutta meidän Jumalamme on ikuinen.

 

”Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.” 1. Moos 2:1-2