The famous last words

Ensimmäisenä adventtina puhuin viimeisen kerran vanhimmiston puheenjohtajana seurakunnalleni. Halusin hyvästiksi (vaikka en minä tokikaan seurakunnasta mihinkään poistu) painottaa muutamaa asiaa, tarkkaan ottaen kuutta pointtia. Jaan ne tässä laajemminkin pohdittavaksi.

1) Pitäkää hyvää huolta työntekijöistä. Olen katsonut meidän seurakunnan palkallisten  työskentelytapaa. Jokainen palaa evankeliumin asialle. Minusta näyttää siltä, että heidän on erittäin vaikeata hallita työntekoaan sillä tavalla, että he pysyisivät sovittujen työtuntien puitteissa. Kuitenkin hengellisen työn tekijä tarvitsee riittävät mahdollisuudet myös lepäämiseen ja latautumiseen, koska työ on paljolti kuluttavaa ihmissuhdetyötä. Huolen pitämiseen kuuluu toki tärkeän rukoustuen ohella se, että työntekijät saavat myös riittävän avun meiltä tavallisilta seurakuntalaisilta. Meidän on tärkeätä muistaa, että vapaaseurakunnassa jokainen seurakuntalainen on vastuussa; vastuuta Kristuksen seuraamisesta ja seurakunnasta ei Jumalan perheessä voi delegoida vain työntekijöille tai vanhimmistolle, vaan se vastuu on meillä jokaisella.
2) Jeesus antoi seurakunnalle, meille, tehtävän: menkää kaikkeen maailmaan. Seurakunnan ja maailman välillä on rajapinta. Se rajapinta on niissä ihmissuhteissa, jotka meillä itse kullakin on niiden kanssa, jotka eivät Jeesusta tunne. Evankeliumin kannalta on tärkeätä, että ihmissuhteemme eivät rajaudu vain uskoviin. On tärkeätä, että uskovia on maailmassa, positiivisessa ja yhteisöjä rakentavassa hengessä niin työ- kuin taloyhteisöissä tai vaikkapa kunnallisissa toimielimissä, urheiluseuroissa, saunaseuroissa (blogistin selvennys: emeritus-seurakunnanjohtajamme on johtokunnan jäsen Lakeuden Avantouimareissa, jolla on Seinäjoen suosituin yleinen sauna). Eikä mukana olemiseen tarvita mitään erityistä evankeliointiagendaa, vaan Kristuksessa me olemme maan suola; Kristuksen todellisuus välittyy meidän kauttamme. Älkää siis, uskon vuoksi, katkoko ihmissuhteita maailmaan, vaan antakaa niiden syntyä, tai pikemmin, pyrkikää synnyttämään niitä. Kuitenkin, samalla on tärkeätä olla mukana seurakuntayhteisössä ja rakentaa tätä meidän hengellistä kotiamme, sillä vaikka olemme maailmassa, emme ole maailmasta. Itseäni on vanhetessani vähän kauhistanut, kuinka helposti seurakunta-aktiivin ihmissuhteet
kapeutuvat vain uskovien keskinäisiin suhteisiin.
3) On tärkeätä rakentaa myös rajapintoja, jossa maailman annetaan tulla seurakunnan alueelle. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi ViaDian (blogistin selvennys: Sosiaalista työtä ja diakoniatyötä tekevä vapaakirkollinen yhdistys) työ, partiotoiminta, mutta myös  seurakunnan tilojen vuokraaminen muihin kuin hengellisiin tarkoituksiin. Seurakunnan ja maailman raja on syytä tehdä niin matalaksi, että maailman ihmisen on helppo tulla seurakunnan toimintojen piiriin. Mutta toisaalta, emme saa mukautua maailman mielen mukaiseksi, vaan meillä pitää olla Kristuksen mieli!
4) Rakastakaa toisianne ja kunnioittakaa toisianne. Älkää puhuko pahaa tai levittäkö juoruja toisista seurakunnan sisällä, seurakunnasta maailman keskelle älkää yleensä kenestäkään. Seitsemän veljeksen Juhani sanoo ajattelemisen vapaudesta: ”Näin sinkoilee miehen aatos”. Mutta kun se aatos muuttuu puheeksi tai teoiksi, siinä uskovalla pitää olla kontrolli. Se on kilvoitusta ja parannuksen tekoa. Ja kyllä Jumala niihin aatoksiinkin vaikuttaa, kun annamme hänelle vallan itsessämme. mutta älkää liioin vaietko, vaan puhukaa hyvää seurakunnasta, toisistanne.
5) Kun seurakunta on yhdyskuntajärjestyksen mukaisesti jotakin päättänyt, ottakaa asenne: asia on päätetty, pulinat pois. Ollaan lojaaleja seurakunnan kokoukselle eikä anneta tilaa jälkipeleille.. Tämä on myös kilvoituksen kohta. Ja lopuksi
6) Antakaa Israelin lipun pysyä Suomen lipun rinnalla siihen asti kun Herramme palaa! (blogistin selvennys: Seinäjoen Vapaakirkossa on ollut kirkon etuosassa pysyvästi rinnakkain Suomen ja Israelin liput).

Donkkileirit2019

Näillä eväillä siunasin seurakuntaa matkalle minun jälkeiseen aikaan.