Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Tärkeät rajat

 

Asettamalla ja hyväksymällä rajoja joudumme siis itsellemme selvittämään millä alueilla liikumme ja millä alueilla katsomme järkeväksi ja turvalliseksi liikkua. Rajoilla kerromme kanssaihmisillemme omat näkemyksemme ja käsityksemme yhteisestä hyvästä, yhteisistä pyrkimyksistä, yhteisistä päämääristä.

Rajoilla määrittelemme myös itsellemme kuten muillekin millä alueella katsomme olevamme ja mille alueille haluamme kulkea. On alueita, joille emme halua mennä ja on alueita, johon haluamme päästä. Jos etsimme vettä, emme pyri aavikkoalueelle. Jos haluamme elää rauhassa, emme pyri konfliktialueelle. Ja niin edelleen.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Rajojen olemassaolon tärkeyttä ajatellen olen hämmästyneenä ja huolestuneena seurannut ajankohtaista keskustelua muun muassa niin sanotusta sukupuolineutraalista avioliittolaista, eutanasiasta/armomurhasta ja Anders Behring Breivikin massamurhasta ja sen syistä.

Pääsääntöisesti on näissä keskusteluissa keskitytty siihen, mihin rajoja ei saisi vetää. Avioliittolakikeskustelussa on kerta toisensa jälkeen sanottu, että yhteiskunnan asia ei ole päättää koostuuko avioliitto miehestä ja naisesta, kahdesta miehestä tai kahdesta naisesta. Samalla pidetään kuitenkin naurettavana tai propagandistisena jos keskustelun yhteydessä kysytään, onko yhteiskunnan tehtävä tai oikeus päättää avioliiton solmineiden lukumäärästä. Mutta millä perusteella rajat asetettaisiin koskemaan lukumäärää mutta ei sukupuolta? Jos hyväksytään niin sanottua sukupuolineutraalisuutta avioliittolaissa, eikö olisi johdonmukaista ajaa myös lukumääräneutraalisuutta ja todeta, että on ihmisten oma asia päättää täysin vapaasti minkälaisessa avioliitossa haluavat elää?

Armomurhakeskustelussa on tässä vaiheessa lähinnä puhuttu vakavasti ja parantumattomien sairaiden oikeudesta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan? Miksi tämä rajaus? Jos lähdetään tälle tielle on varmaa kuin aamen kirkossa, että elämän pyhyys on mennyttä ja rajapyykkejä tullaan siirtämään. Breivikin kauhistuttavat teot ovat ainakin osittain seurausta hyvin epämääräisestä rajanvedosta koskien mitä voi ja mitä ei voi kirjoittaa ja sanoa kanssaihmisistä.

Rajojen välttämättömyyden lisäksi, mainitut esimerkit kertovat myös siitä, miten tärkeää jokaisessa valintatilanteessa on kysyä, mihin ehdotetut askeleet pitkässä juoksussa ja loppujen lopuksi johtavat. Jos suunta on väärä ei auta vaikka askel olisi lyhyt. Lyhytkin askel väärään suuntaan vie harhaan, kohti väärää päämäärää.

Todellisuus – itse elämä – on kerta toisensa jälkeen osoittanut Jumalan asettamien rajojen välttämättömyyttä ja toimivuutta. Raamatun sanoma on tältäkin osin muuttumaton ja ikuinen.

Stig Kankkosen Päivän blogi kuullaan Radio Deissä perjantaisin kello 8.40 ja 12.50 vuoroviikoin isä Heikki Huttusen radiokolumnien kanssa.