Kirjoittanut
Kirjoittaja on maailmanmatkaaja ja Elämään-lehden kolumnisti.Autolla ajaessa sitä ehtii miettimään kaikenlaista. Kun ajelin noin 150 kilometriä, ehdin käymään läpi jos jonkinlaista asiaa. Oli aikaa ihmetellä viikon tapahtumia maailmalta. Islannin tulivuoren purkausta, Kreikan taloutta, Amerikan öljytuhoja, Suomen lakkoiluja, Afrikan sisällis-sotia ja vielä pisteeksi ii:n päälle valtauskontomme pedofiilitapauksia.
Hetken jo ajattelin, että Jeesus on Raamatun kirjoitusten mukaan käynyt hakemassa omansa pois ja unohtanut minut tänne katselemaan ja kauhistelemaan kaikkea tätä turvattomuutta ympärilläni. Soitinkin heti hyvälle kaverilleni, joka voisi olla ”parempi uskovainen” kuin minä ja tarkistin, ettei hän olisi sattunut näkemään Jeesusta viime aikoina. Kaverini mukaan Jeesus ei ollut vielä noutanut omiaan.
Kaikki edellä mainitsemani asiat saavat pienen ihmisen pään pyörälle ja olon turvattomaksi. Millaisessa maailmassa minä oikein elän, jossa enää millään ei ole mitään merkitystä ja kukaan ei kunnioita toisiaan tai elämää? Mistä ihminen löytää rehellisen rakkauden ja aidon turvan arkensa keskelle?
Mikä on olennaista, kun itsekkyys rehottaa, sodat pahenevat uskonnon nimissä ja poliitikot saalistavat vain ääniä lupaamalla veronkevennyksiä? Lahjaksi saadulla elämällä on kallis hinta, johon ei aina voi edes itse vaikuttaa. Mikä on siis kaiken juju, jos peruskallio järkkyy ja sen jälkeen vielä joutuu kyseenalaistamaan peruskallionsa raaka-aineet. Kaiken kaikkiaan vaikeaa matikkaa.
Saavuin automatkaltani perille ja hain koirani hoidosta. Se oli taas niin iloinen ja onnellinen nähdessään meikäläisen, että maailman synkät kauheudet haihtuivat mielestäni samalla hetkellä, kun kaipaava lipaisu ennätti poskelleni heti ulko-oven avauduttua. Tässä ja nyt on se hetkistä olennaisin. Huomisesta emme tiedä ja eilisestä olisi opittava. Pienten ihmeiden oivallus taitavat tehdä elämästäni suuren, tärkeän ja arvokkaan.
Katastrofi – olkoon se sitten henkilökohtainen tai maailmanlaajuinen. Olennaista taitaa olla, että voi tuntea olevansa tärkeä ja rakastettu ilman syitä. Muistutetaan toisiamme toistemme tärkeydestä useammin kuin vain äitien,- syntymä,- isäinpäivinä tai jouluna. Tunne erityisyydestä, tekee maailmastamme erityisen paikan elää.
Eikö niin?
