Onko tämä nyt hauskaa?

 

Kuulin jokin aika sitten opiskelijaseurakuntamme illassa hulvattoman opetuksen. Lähetystyössä hurjia kokemuksia hankkinut Riitta Heino kertoi, kuinka hänellä on tapana helpottaa päätöksentekoa elämän vaikeissa valinnoissa yksinkertaisella tavalla: hän kysyy itseltään, mikä tarjolla olevista vaihtoehdoista on hauskin ja valitsee sen. 

Ajatus oli mielestäni aivan mullistava. Kaiken maailman vastuu- ja velvollisuuskysymykset voisi heittää hetkeksi romukoppaan ja tunnustella vain, millaisia fiiliksiä erilaiset mahdollisuudet itsessä herättävät. Tuntuisiko minusta kivalta asua tai työskennellä tuollaisessa ympäristössä? Jos vastaanottaisin minulle tarjotun tehtävän, voisinko hoitaa sen ilolla? Kun omia tunnelmia pysähtyy toden teolla kuulemaan, alkaa vaihtoehdoista vähitellen hahmottua se kaikkein mukavin.

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

Luin myöhemmin eräästä ajanhallintaoppaasta lisää vinkkejä intuitiivisten valintojen tekoon. Opas ei ollut hengellinen, mutta näin tekstissä paljon rukoukseen kutsuvia piirteitä. Lukijaa kehotettiin istumaan rauhassa ja kuulostelemaan itseään sekä kysymään itseltä kysymyksiä: mistä minä nautin, millaisia tavoitteita minulla on, mikä vaihtoehto veisi minua lähemmäs unelmiani? Näitä kysymyksiä voi esittää paitsi itselleen, myös Jumalalle ja pyytää häntä olemaan mukana päätöksenteossa.

Intuitiolla tarkoitetaan ihmisen sisäistä tajua, jota on vaikea selittää järjellä, mutta joka on mukana ohjailemassa valintojamme. Ongelma on siinä, että monet eivät anna muiden kuin järkeenkäypien ja osoitettavissa olevien faktojen vaikuttaa päätöksentekoon. Tunnepohjalta tehtyjä valintoja pidetään riskeinä. Uskon, että liika faktojen tuijottelu saattaa estää meitä myös kuuntelemasta Jumalan mielipidettä.

Hauskuus-menetelmä kuulostaa lapsekkaalta, mutta itse asiassa se sisältää paljon hyödyllistä. Jos jokainen onnistuisi löytämään työ- tai opiskelupaikan, joka tuntuisi mukavalta, olisi motivaatiokin korkeampi ja tulokset parempia. Ihmiset voisivat paremmin. Hauskuuden etsiminen ei tarkoita sitä, etteikö valinta voisi olla myös vastuullinen. Ajanhallintaoppaassa todettiin fiksusti, että myös velvollisuuden täyttäminen voi sopivalla asenteella tehtynä tuottaa nautintoa. Itse asiassa melkein mistä tahansa saa tehtyä hauskaa, jos niin vain haluaa.