Riippuvuuksista vapauteen

 

Eilen istuin kirkonpenkissä vedet silmissä. Syynä oli ilo. Mies, joka on osallistunut seurakuntamme toimintaan nyt noin vuoden päivät, kertoi aiemmasta elämästään ja vaiheista, joiden kautta hän sai ottaa vastaan pelastuksen lahjan. Hänen elämäänsä olivat hallinneet monenlaiset riippuvuudet, pahimpina halu ansaita yhä enemmän rahaa sekä riippuvuus alkoholiin ja huumeisiin. Huumehuuruista elämää kesti kaikkiaan 12 vuotta.

Hän kertoi tilanteestaan seuraavasti: ”Vedin pilveä, vaikka sain siitä paniikkikohtauksia. Paniikkikohtauksiin otin rauhoittavia lääkkeitä, ja jotta taas piristyisin, otin amfetamiinia.” Riippuvuudet veivät hänet umpikujaan.

SRO-PK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Jumalan kutsu tuli hänelle täysin yllättäen, autolla ajaessa. Hän muisti uskovan ystävänsä vuosien takaa, jonka kanssa keskusteltuaan ja rukoiltuaan sai sisäisen rauhan ja pääsi yllättäen eroon myös päihderiippuvuuksistaan. Merkittävintä siinä hetkessä kuitenkin oli kokemus syntien täydellisestä anteeksiantamuksesta Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden.

Mies kertoi, että ei elämä ole uskoon tulosta huolimatta kerralla helpoksi muuttunut, mutta että ei hän sitä odottanutkaan. Uskova ystävä oli siitä osannut jo heti alkuun varoittaa.

Niin. Tällaisia asioita Jumala tekee. Joka päivä. Sanassa sanotaan, että Jumalalle yksi päivä on tuhat vuotta ja tuhat vuotta on yksi päivä. Olen yleensä ymmärtänyt tämän kohdan aiemmin lähinnä niin, että Jumalan Raamatussa ilmoittamien asioiden toteutumisessa voi kestää joskus tuhansia vuosia. Tuhat vuotta on yksi päivä.

Mutta asia on myös niin päin, että yksi päivä on Jumalalle tuhat vuotta. Tätä ei pidä unohtaa, kun mietimme Jumalan mahdollisuuksia auttaa meitä meidän isoimmissa ongelmissamme. Yksi päivä on riittävä tuhannen vuoden työn tekemiseen silloin, kun itse Jumala toimii. Tämän sai tuo mainittu seurakuntamme mies kokea omakohtaisesti.

Tänään vietämme itsenäisyyspäivää. Itsenäisyys ja vapaus ovat kansakunnan korkeimpia arvoja. Itsenäinen kansakunta ei ole toisen orja. Se on vapaa päättämään omista asioistaan. Itsenäisyyttä tulee puolustaa ja vaalia myös tänään. Omia kansalaisiaan arvostavat päättäjät pitävät huolta siitä, että puolustavat heidän arvojaan, hyvinvointiaan ja vapauttaan, eivätkä tee heistä toisten kansakuntien, huonojen elinolosuhteiden tai luoksepääsemättömien hallintorakenteiden orjia.

Aikamme arvostaa suuresti yksilönvapauksia. Tästä huolimatta elämme tänään hyvinkin orjuuttavaa aikaa. En tiedä, onko koskaan aiemmin ihmisiä sidottu niin monenlaisten riippuvuuksien orjuuteen kuin omana aikanamme. Puhtaasti eurovetoinen yhteiskunta-ajattelu on – ellei peräti ilmiön syy – ainakin sen vauhdittaja. Toisen riippuvuus kun sattuu yleensä olemaan toisen bisnes, oli kyse sitten päihteistä, pornosta, luxus-tavaroista tai mistä ikinä. Mitä syvempi on riippuvuus, sitä parempi bisnes. Voisimmeko viettää itsenäisyyspäivää myös sisäisen orjuuden vastustamisen päivänä? Meidän on kalliisti vapautettu; arvostakaamme siis vapauttamme!

Kirkon penkissä kuulin eilen myös seuraavan sananpaikan: ”Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen.” (Kol. 1:21-22)

Tänään, itsenäisyyspäivänä on hyvä pohtia, mitkä asiat ovat niitä, jotka vetävät sinua alaspäin. Voisitko ajatella tuovasi ne asiat Jumalalle? Ehkä olet jo tuonut. Montakin kertaa. Niin monta kertaa, että olet jo kyllästynyt. Jumala ei kuitenkaan ole kyllästynyt kuulemaan samaa tarinaa yhä uudestaan. Hän sanoo: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”