Kirjoittanut
Profeetta Joelin kirjassa on kehotus: puhaltakaa pasuunaan Siionissa! Apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaisille: jos pasuuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun?
Puhallinsoitin pasuuna, jota kutsuttiin aikanaan myös sotatorveksi, on keksitty n. 3000 vuotta eKr. Pasuunan soitto oli aikoinaan Olympialaji Roomassa, jossa äänen voimakkuus ratkaisi voiton. Acius -niminen kilpailija voitti kolme kertaa peräkkäin, kunnes eräs Herodos tuli ja voitti, koska hän pystyi soittamaan kahta pasuunaa yhtä aikaa!
Pasuuna oli Rooman armeijan yksi tärkeimmistä työvälineistä, koska se toimi merkinantovälineenä. Rooman armeijassa oli viestintä eli pasuunakoulu, jossa soittajille opetettiin yhteensä 43 erilaista merkkiääntä.
Suurin soittajan virhe eli synti oli antaa pasuunasta epäselvä merkkiääni, koska jos soittaja antoi epäselvän merkkiäänen, se saattoi johtaa jopa 10 000 sotilaan armeijan sekasortoon ja tappioon.
Ei siis ihme, että apostoli Paavali otti kirjeessään korinttolaisille pasuunan äänen varoittavaksi esimerkiksi myös hengellisessä sodankäynnissä. ”Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää?” Paavali kirjoittaa.
Eräässä Savon Sanomien aliokirjoituksessa Kuopion kauppakamarinjohtaja Matti Niiranen kirjoitti seuraavasti: Yhden televisionkeskustelun aiheuttama joukkoero evankelisluterilaisesta kirkosta on tyypillinen esimerkki siitä, mihin yhteisö joutuu, kun se ei itse tiedä, mitä mieltä on asioista.
Jotkin korkeasti koulutetut teologit ovat jopa sitä mieltä, että jokainen kristitty voi tulkita Raamattua omasta tilanteestaan käsin. Eli siis yhtä ehdotonta oikeaa tulkintaa ei olekaan, vaan totuuksia on monta, aina tilanteesta riippuen, ja mielellään oman edun mukaisesti.
Mieleeni nousee se vanha kysymys: heiluttaako koira häntäänsä vai häntä koiraa? Joskus olen kuullut sellaisenkin sanonnan, että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi. Pastori Kylliäinen kirjoitti jopa kirjan: Kaikki pääsevät taivaaseen. En ihmettele, jos tällaisten mielipiteiden viidakossa eräskin nuori turhautui ja puuskahti: ”Tästä lähtien minä uskon omalla tavallani!” Mutta onko kaikki usko Raamatun mukaista, pelastavaa uskoa?
Sanotaan, että väärän kepin tunnistaa parhaiten siitä, että sen rinnalle asetetaan suora keppi. Joskus vain tuntuu siltä, että kaikki suorat kepit ovat hukassa, ja jokainen hutkii toista kanssamatkaajaa omalla kierolla kepillään. Jumalan Sana on kuitenkin suora, se on totuus, se on terävä miekka, joka erottaa nivelet ja ytimet.
Muistaakseni Pikku prinssi -kirjassa kerrotaan eräästä keksijästä, joka keksi sellaisen pillerin, jonka nielaisemalla ei tarvitse enää koskaan juoda vettä. Pikku prinssi pohti mielessään, mitä tekisi voittamallaan ajalla. ”Taidan kävellä hiljalleen lähteelle,” hän sitten tuumasi. Niin se vain on, mikään ei voi korvata elävää, kirkasta ja janon sammuttavaa lähdevettä. Ihmisten mielipiteet menevät laidasta laitaan, mutta Jumalan Sana pysyy, eikä se koskaan muutu.
