Pihtipudas-ilmiö

 

Suuruuden ekonomiasta kärsivät niin kirkko, puolueet tai vaikka nykyinen kotikaupunkini Espoo. Sirpaleisessa metropolissa identiteetti ei synny espoolaisuudesta, vaan sitoutumisesta lähiöön tai kylään, jossa sinä tunnet laumasi ja he tuntevat sinut.

Siksi kuorokisan piskuisin, Pihtipudas, voikin joukko- ja lumovoimaltaan olla vahvin.

SRO-ARK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Todellinen kuuluminen syntyy vuorovaikutuksesta ja kohtaamisesta, eikä siihen riitä äänestyslipuke kerran neljässä vuodessa, jäsenmaksu tai ilmaisjakeluna jaettu kaupunkilehti. Mitä väkirikkaammaksi Espoo kasvaa, sitä mahdottomammaksi käy idea espoolaisuudesta. Mitä avarammaksi kirkko muuttuu, sitä mahdottomammaksi sen kokeminen laumaksi. Mitä useampia asioita puolue ajaa, sitä mahdottomammaksi samastuminen sen aatteeseen. Ei siis ihme, että politiikassa äänet kerää nyt puolue, jonka johtajan retoriikka on kuin paimenen kutsu. Ihminen tarvitsee laumansa – riittävän läheisen ja inhimillisen kokoisen.

Filosofi Marja-Riitta Ollila on muistuttanut, että yksilön kannattaa hakeutua nimenomaan hyviin laumoihin pyrkiessään kohti hyvää elämää. Jos haluaa eroon kiireestä, voi hyvää laumaa etsiä muuttamalla asuinlähiöön, jossa naapurusto arvostaa perhe-elämää ja kiireetöntä kohtaamista paksua tilipussia ja ylibuukattua kalenteria enemmän. Tai hakeutumalla työyhteisöön, jossa ylipitkät työpäivät ovat pannassa, ja jossa on lupa asettaa terveet rajat jaksamiselleen. Lauman jäsenyys tekee arvojemme puolesta kamppailusta paljon helpompaa.

Sen sijaan liian suuri lauma kadottaa identiteettinsä. Huutoäänestyksellä linjansa valitseva kansankirkko hajoaa omaan mahdottomuuteensa ja ”melkein kaikkien asiaa ajava” puolue ei innosta joukkoja vaaliuurnille. Niiden olisi osattava atomisoitua, pilkkouduttava inhimillisen kokoisiksi laumoiksi. Uusia uskonnollisia laumoja syntyy toki koko ajan, mutta ei enää emokirkon helmaan. Pieni on suurta, kun ihminen valitsee heimonsa.

Sen sijaan riittävän pienen, hyvän lauman jäsen ei koskaan pääse eroon pilkuistaan. Vaikka maalainen muuttaa kaupunkiin tai savolainen Amerikkaan, ei hänen sielunsa vaihda laumaa. Hyvät laumat pysyvät ihmisessä.