Perfektionisti lumitöissä

 

Ei taida löytyä suomalaista, joka ei viime aikoina olisi joutunut (tai empaatiasta läheistään kohtaan tarjoutunut) lumenluontiin. Olen itsekin päässyt lapioimaan ja kolailemaan kinoksia ja ehtinyt sessioiden aikana miettiä yhtä ja toista.

Jatkuvaa lumisadetta on helppo kirota, joten aloin miettiä syitä, jotka antaisivat aihetta olla kiitollinen kaikkialla levittäytyvistä hangista. Ensilumien ”voi miten kaunista ja valoisaa” -pohdinnat eivät enää tuo lohtua, sillä maisemaan on ehtinyt tottua. Mutta toden totta, en ole tänä talvena joutunut kovinkaan monena aamuna sytyttämään kirkasvalolamppua mieltäni piristämään. Lumi tuo valoa.

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

Koirani rakastaa pakkassäitä. Kevyt puuterilumi ei tartu ikävästi tassuihin ja hauva on sen verran tuuheaturkkista rotua, ettei villapaitaakaan tarvita. Märät nollakelin talvet ovat jatkuvaa ravaamista pesupaljun ja eteisen välillä ja pieniä lumipaakkuisia karvatassuja on sulateltava jopa hiustenkuivaajan kanssa. Näillä säillä koirani säntää lenkille riemuissaan ja tuntuu taittavan matkaa tuplasti tavallista reippaammin.

Lumenluonnissakin on hyötynsä, ainakin kunnon kannalta. Olen yrittänyt monet kerrat piiskata itseäni säännöllisten liikuntaharrastusten pariin, mutta sellaisilla on tapana ennen pitkää hiipua. Lumentulo suorastaan pakottaa suomalaiset sohvaperunat raittiiseen ilmaan voimailemaan. Enkä voi olla salaa iloitsematta siitä, että päivittäisiä matkojaan autolla taittavat ihmiset joutuvat siellä ja täällä luopumaan menopelistään ainakin muutamaksi päiväksi, kun aamulla ei ole aikaa tai voimia kaivaa kaaraa kinoksesta. Ympäristö kiittää.

Lumi on myös kasvattanut luonnettani yllättävällä tavalla. Täydellisyydentavoitteluun taipuvaisena yritin aluksi tehdä lumikasoista säännöllisen muotoisia ja -kokoisia tai ainakin sellaisia, etteivät ne pahemmin rönsyilisi ympäriinsä. Kulkuväylät olivat leveitä. Jossain vaiheessa tajusin, ettei homma tule noin kurinalaisella asenteella ikinä valmiiksi – voimat loppuvat. Ei ovelta postilaatikolle tarvita kuin juuri ja juuri kuljettava polku, kompostikin saa hautautua hankeen kunnes pahimmat kelit ovat ohi. Sitä paitsi tänään tehdyt väylät ovat joka tapauksessa huomenna ummessa.