Odottavan aika

 

Odottaminen, se on merkki huonosta palvelusta. Se kertoo siitä, että homma ei oikein toimi. Eikö Taivaallinen palvelu pelaa, kun Jeesus ei ole vieläkään tullut takaisin? Adventin, eli odotuksen aika on vaihtunut pikkujouluajaksi, koska se sopii tähän kärsimättömyyden aikaan. Koska joulua ei oikein jakseta odottaa, on hyvä syödä ensimmäinen kinkku jo marraskuun puolella. Paastotaan sitten jälkeenpäin tammikuussa. En jaksa aiheesta sen enempiä moralisoida, sen sijaan tahdon kiinnittää huomion odottamiseen, jolla on vahva hengellinen sisältö.

Odottamisesta puhutaan tänä päivänä myönteisesti perheenlisäyksen ollessa tulossa. Asia ei ole muuttunut sitten Raamatun aikojen, jolloin lapsen odotus oli ilon aihe. Itse asiassa raskaus myös liitetään vahvasti adventtiin paitsi Marian raskauden kautta myös selittämään Jeesuksen paluuta. Jeesuksen paluun edeltäviä merkkejä verrataan synnytyskipuihin. Näissä onkin samoja piirteitä: paluuta edeltävät vaiheet ovat kivuliaita ja tapahtumat tihenevät, mutta kun aika täyttyy, muisto kivuista häipyy. Tähän kielikuvaan sisältyy evankeliumi siitä, että Jumala ilmoittaa itsensä Raamatussa yhtälailla niin miehille kuin naisillekin, molemmille käyttäen esimerkkejä ja vertauksia, jotka ovat tuttuja heidän omasta kokemusmaailmastaan.

Parikanniemisäätiö neliöb. vko26. MJa

Lasten saamiseen ja saamatta jäämiseen liittyvät kivut kannetaan edelleen pääosin naisten hartioilla, kuten syntiinlankeemus-kertomuksessa sanotaan. Lapsen odotus ei useinkaan kestä vain yhdeksää kuukautta; se voi jatkua vuosia. Moni nainen kokee tällä saralla menettämisen pelkoa ja menettämisen tuskaa, tuskaa, joka ylittää aiemmat käsitykset siitä,  mitä suru on. Usein se suru surraan yksin. Moni nainen kokee samalla saralla sellaista onnellisuutta ja yhteyttä, josta ei ennen tiennyt. Odotus. Yhtä aikaa kipeä ja onnellinen sana.

“Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin:
— Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,
 minun asiastani ei Jumala välitä.
 Etkö jo ole oppinut,
etkö ole kuullut,
että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat,
saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu,
he vaeltavat eivätkä väsy.”
                                           (Jes. 40: 27-31)

”Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.” Jeesukseen uskovat saavat voiman jo silloin, kun he odottavat Herraa, ei vasta silloin, kun odotus täyttyy.

Minut pyydettiin joitakin vuosia sitten puhumaan Raamattuopiston Naistenpäiville aiheesta ”Rauha myrskyn keskellä” tilanteessa, jossa yhä tein surutyötä vauvan menettämisen jälkeen. Lupauduin puhumaan mutta varoitin, että ”minä en tällä hetkellä tunne rauhaa tässä myrskyssä ja että aion olla tästä ihan rehellinen”. Sain luvan tulla silti puhumaan.

Puheessa ei voinut välttyä siltä, että siinä soudettiin syvissä vesissä. Sitä valmistellessa minulle kuitenkin kirkastui se, mikä evankeliumi on juuri noissa sanoissa: ”Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.” Vaikka en tuntisi sisäistä rauhaa, vaikka sydämessä olisi vihaa ja katkeruutta, minä odotan Herraa. Odotan, miten hän vie tämän kertomukseni päätökseen, sillä Sanassa hän lupaa, että ”kaikki yhdessä koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat” (Room. 8:28, KR38). Voisi sanoa myös ”odottavat”, sillä rakastava aina odottaa ja ikävöi rakastaan. Minä odotan Herraa, ja se nostaa minut syvistä vesistä niin, että saan uuden voiman ja voin jopa kohota siivilleni kuin kotka! Mahtava lupaus.

Adventin aikana odotamme Jeesuksen paluuta, sitä, että kerran hän asettaa kaiken kohdalleen. Odotamme myös Jumalan vastausta oman elämämme ahdistuksiin. Kestävyyden ja kärsivällisyyden ydin on siinä, että meille annetaan toivo, oikeus odottaa hyvää siinä tilanteessa, kun tilanne ei hyvältä näytä. Kristittyinä meitä ei ole kutsuttu oman elämämme tai ympäristömme ilmapuntareiksi, jotka heiluvat holtittomasti, miten ikinä tuulet ja paineet vaihtelevat. Meidät on kutsuttu kohoamaan siivilleen kuin kotkat, jotka liitävät tuulista ja paineista huolimatta, tai pikemminkin niistä voimaa ottaen. Siinä on Herran odottamisen voima. Eikä Herraa odottavan aika käy yleensä pitkäksi, vaikka aika olisikin pitkä. 

Siunattua Herran odottamisen aikaa sinulle!