Kirjoittanut
Post-doc tutkija Helsingin yliopistossa ja opettaja IK-opiston Helsingin kampuksella.Miksi arvostan elokapinallisia? Yhden pisteen vihje: hieman samantyyppisistä syistä kuin arvostan vaikkapa pro-life aktivisteja tai Espoon Kotikirkko -seurakunnan työntekijöitä.
Elokapinan viimeaikaisten mielenilmausten alla muutamat tuntemani kristityt, etenkin iäkkäämmät sellaiset, ovat Facebookissa suhtautuneet jyrkän kielteisesti ja pilkallisesti Elokapinan toimintaan (eivät toki suinkaan kaikki). Siksi halusin kirjoittaa analyyttisen puheenvuoron, jonka avulla yritän itse hahmottaa ilmiötä ja jolla toivon saavani ajattelevia yksilöitä katselemaan sitä eri näkökulmista.
Aloitetaan toteamalla, että ongelma ei ole siinä, että autotiellä seisominen on vastoin lakia. Jokainen tietää, että se, mikä on laillista, on eri asia kuin se, mikä on moraalisesti oikein ja arvostettavaa. Lait ovat ihmisten välisiin sopimuksiin perustuvia pelisääntöjä. Me uskovat uskomme, että moraalilaki on peräisin Jumalalta. Suomen laki, toisin kuin vaikkapa Pohjois-Korean tai Venäjän, kyllä perustuu monessa suhteessa hyviin moraalisiin periaatteisiin. Aatehistoriallisesti monet lainsäädäntömme ajamat asiat (kuten ihmisoikeudet) nousevatkin juutalais-kristillisestä maailmankuvasta. Siksi meille kristityille on harvoin ongelma noudattaa Suomen lakia. Joissain kohdin kuitenkin laki tai sen soveltaminen voi kuitenkin sotia sitä vastaan, mitä pidämme oikeana. Erityisen huolissamme olemme viime aikoina olleet vihapuhelain soveltamisesta.
Koska siis moraali ja laki ovat selvästi eri asioita, ja koska joskus moraali jopa vaatii lain rikkomista, ei pelkän lain rikkomista itsessään ole yksiselitteisesti järkevää paheksua. Menneisyyden lakien rikkojat ovat usein nykyisyyden sankareita. Kysymys kuuluukin: onko Elokapinan toiminta arvostettavaa vai paheksuttavaa moraalisessa mielessä? Kysymys ei ole helppo, mutta väitän, että kristitylläkin on syitä arvostaa Elokapinan toimintaa. Arvostaminen ei välttämättä edellytä sitä, että Elokapinan toimintatavat hyväksyttäisiin.
Perustelen väitettä seuraavalla argumentilla. En ole moraalifilosofi, ja argumenttiani on varmasti helppo kritisoida. Mutta olkoon tämän yhdenlainen keskustelunavaus. Tai ainakin sen yritys.
Aktivismi on arvostettavaa silloin, kun aktivisti (1) puolustaa kaikkien tai monien erilaisten ihmisten yhteistä hyvää (2) ilman, että puolustaja itse hyötyy siitä merkittävästi (muuten kuin osana ihmiskuntaa), ja (3) toiminnan haitat eivät räikeästi riko yleisiä moraalikäsityksiä ja (4) ne ovat sopivassa suhteessa tavoiteltavaan hyvään ja (5) toimintaa voidaan pitää järkevänä yrityksenä tavoitella haluttua hyvää (eli valitut keinot ovat tehokkaita).
Avataanpa argumenttia. Ensinnäkin, ilmastonmuutos jos jokin on yhteinen ongelma (kohta 1). Sen jarruttaminen ei palvele vain tietyn väestöryhmän etuja, joiden puolesta mielenosoituksia yleensä järjestetään. Vaikka kaikenlaisessa ihmisen toiminnassa ja varsinkin julkisessa mielen osoittamisessa erilaiset motiivit sekoittuvat, näyttää siltä, että Elokapinan tempausten taustalla on pääasiassa epäitsekkäät motiivit. Tempaukseen osallistuneet eivät henkilökohtaisesti kostu teosta, ellei mukaan lasketa hyvää ryhmähenkeä ja jännittävää kokemusta jossain suuremmassa mukana olemisesta (kohta 2). Sen sijaan he saavat sakot ja yön putkassa. Ehkäpä joku pitkämatkalainen saa sakkojen ja junalipun maksamisen lisäksi huonon maineen kirkonkylällä ja kesätyön saaminen käy hankalaksi.
Ehkä joku nyt sanoo, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla. Pitää paikkansa. Oikeudenmukaisuuden ja paremman maailman tavoittelu on saanut monet jopa liittymään terroristijärjestöihin. Kuuntele vaikka entisen jihadisti Manwar Alin kertomus. Ali piti väkivaltaa ritarillisena, hyveellisenä tapana puolustaa sorrettuja, eikä hän ole ainoa. Kuulemma käsirysyjä syntyi myös Mannerheimintien tempauksessa (ainakin yhden jatkuvasti riitaa haastavan poliitikon mukaan). Lisäksi vetoaminen eksistentiaaliseen hätätilaan on perinteinen ihmisten manipuloinnin keino. Ei kai tässä nyt siunailla ääriliikehdintää?
Kysymys koskee kohtaa 3 eli sitä, rikkooko Elokapina yleisiä moraalikäsityksiä. Kannattaako se esimerkiksi väkivaltaisia yhteenottoja? Mustamaalaako se yksittäisiä poliiseja tai luoko se väärää käsitystä poliisin toiminnasta? Elokapinan omien sanojen mukaan sen “kaiken ajattelun, keskustelun ja toiminnan ytimessä on väkivallattomuus”. Niin kauan kuin väkivallattomuuden periaate pitää (ja kohtuullisen hyvin se minun silmiini on pitänyt), sen toimintaan puuttuvaa poliisia ei mustamaalata eikä muuta sellaista, ei elokapinoinnissa voida nähdä keinoja kaihtamatta -filosofiaa. Yksittäisten idioottien väärää käytöstä on aina mahdoton täysin kitkeä mistään isommista tapahtumista, mutta Elokapinan mielenosoituksissa en itse ainakaan tiedä edes ikäviä ”yksittäistapauksia” juuri ilmenneen.
Tähän liittyy myös kysymys toiminnan haitoista (kohta 4). Elokapina itse katsoo, että sen toiminnan aiheuttamat haitat liikenteelle ja poliisille ovat pieniä verrattuna asian tärkeyteen. Mielestäni tätä väitettä voidaan hyvin puolustaa. Mielenilmauksissa porukka esimerkiksi näyttää varautuneen väistämään hälytysajoneuvojen tieltä tarvittaessa nopeasti. Sen aiheuttamaa haittaa sekä liikenteelle että poliisille on mahdollista pitää moraalisesti oikeutettuna. On hyvä huomata, että samanaikaisesti voimme pitää myös poliisin toimintaa moraalisesti oikeutettuna. Oikeastaan sekä mielenilmaus että sen tehokas purkaminen yhdessä ovat hyvä osoitus siitä, että yhteiskunta toimii.
Ehkä tärkein kritiikki on kysyä, onko Elokapinan toiminta järkevää (kohta 5). Tuottaako sen harjoittama kansalaistottelemattomuus niitä tuloksia, joilla oikeutetaan poliisien resurssien tuhlailu ja autoilijoiden arjen hankaloittaminen? Yhtäältä liike itse vetoaa kansalaistottelemattomuuden olevan tutkitusti tehokas tapa vaikuttaa. Evidenssiä sen tehokkuudesta esittelee tämä ympäristösosiologian asiantuntija. Toisaalta sekään väite ei kuulosta minun korvaani täysin typerältä, että Elokapinan toiminnalla voi olla päinvastainen efekti. Se näyttää saavan tietyn väestönosan raivoihinsa ja vannomaan, että äänestävät vaikka Väyrystä ennemmin kuin Vihreitä. Se voi myös saada ekologisuuden assosioitumaan joidenkin ihmisten mielissä anarkismiin ja kaikenlaiseen kettutyttöilyyn. Lisäksi voidaan huomauttaa, ettei vihreä siirtymä ole mitenkään ongelmatonta. Jos kuitenkin väitteet tämäntyyppisen kansalaistottelemattomuuden tuloksellisuudesta pitävät paikkansa, voidaan Elokapinan toimintaa pitää järkevänä pyrkimyksenä tavoitella ilmastonmuutoksen jarruttamista. Mitä muita keinoja itse ehdottaisit?
Näiden syiden valossa vetoan sinuun, jonka verenpaine nousee stratosfääriin tällaisesta touhusta (ja etenkin sen filosofisneppailevaan huntuun verhotusta tekoälyllisestä puolustelusta). Huomaa, ystäväni, ettei näiden kunnon kansalaisten kotireitin tukkivien ituhippien toiminta ei ole moraalitonta ja järjetöntä mellakointia. Nämä nuoret haluavat pelastaa maailman. Pidä heitä utopisteina jos haluat, mutta ansaitsevatko he aikuisten julkisen pilkan? Tarvitsevatko he vain kurinpalautusta, kuten Facebookissa kiertävä Kekkos-meemi vihjaa? Onko baby boomerseilla, jotka eivät ole korkeasta elämänlaadustaan ihan hirveästi tinkineet, varaa haukkua vastuuttomiksi jälkipolvia, jotka joutuvat todennäköisesti näkemään ja tuntemaan ilmastonmuutoksen synkät seuraukset?
Pastori Leena Väyrynen-Si vertasi Facebook-seinällään nykynuorten ilmastohuolta oman nuoruutensa uhkakuviin.
“Elokapinan vaatimukset kohdistuvat minuun, minun sukupolveeni, meihin, jotka muistamme autojen mustan pakokaasun muuttumisen valkoiseksi. Meihin, jotka kasvoimme kuluttamaan, ostamaan ja heittämään pois. Meihin, jotka emme osaa korjata emmekä huoltaa … Nuorten ilmastoahdistus on todellinen. Ja se on eri tavalla tulevaisuudenuskoa horjuttava kuin kylmä sota tai talouslama.”
Vaikka Elokapinan vaatimukset eivät ensisijaisesti kohdistukaan tavallisiin kansalaisiin, on Väyrynen-Sin itsereflektio mielestäni hyvin kristillinen tapa suhtautua elokapinointiin. Lainaan myös ystävääni, kaltaistani neljääkymppiä lähestyvää kristittyä setämiehen alkua, jonka fiiliksiin moni tämän ikäpolven ja elämänvaiheen edustaja voinee paremmin yhtyä:
”Voisin itsekin olla siellä, jos en olis laiska ja väsynyt perheenisä ja pelkäisi poliisia. Järkevämpää kuin istua kotona, syödä vegeä ja venata, millon rikkaat, fiksut ja mahtavat jaksaa ratkaista tän ongelman meidän puolesta.”
Itse olen ainakin iloinen aina, kun nuoriso tekee jotain muuta kuin räplää sitä takataskussa mollottavaa lopunajanvehjettä.
P. S. Jälkikäteen hoksasin yhden lisäehdon, joka Elokapinan aktivismin tulisi nähdäkseni täyttää ollakseen arvostettavaa. Sen lisäksi, että aktivismin päätavoitteen (ilmastonmuutoksen jarruttaminen) tulee olla hyvä ja tavoiteltava asia, myös sen välittömien tavoitteiden tulee olla kriittisesti arvioituina hyviä ja tavoiteltavan arvoisia. Elokapina vaatii Suomen hallitusta julistamaan ilmastohätätilan ja luomaan lainsäädännön hiilineutraaliuden tavoittamiseksi vuoteen 2025 mennessä. Itse en osaa arvioida, millaisia globaaleja seurauksia tämän toteuttamisella olisi.
