Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

Juha Ahvio: Vaarallinen vihreä valhe. Kuva ja Sana. Toinen painos 2018.

Juha Ahvio selventää kirjassaan vihreän liikkeen maailmankatsomuksellisia lähtökohtia, jotka jäävät julkisessa keskustelussa usein pimentoon. Vihreän liikkeen aatteellisena taustana olevassa ekologismissa on kuusi perusajatusta:

PS Norvanto Hedelmästään puu tunnetaan

Vihreän ekologismin perusteesit

(1) Maapallon luonnonvarat ehtyvät, joten luonnonvarojen kulutusta pitää radikaalisti vähentää.

(2) Maapallolla on liikaa ihmisiä sen kantokykyyn nähden. Tämän uskomuksen lähtökohdat ovat 1800-luvun väestötieteilijässä Thomas Robert Malthusissa (1766−1834), joka oman aikansa resurssien ja teknologian valossa päätteli, että väestönkasvun myötä kullekin ihmiselle riittävän ravinnon määrä vähenee.

(3) Ihminen ja erityisesti ihmisten liiallinen lisääntyminen on uhka elollisen luonnon tasapainolle ja elinvoimaisuudelle.

(4) Ihmisen olemassaololle ei tule antaa etusijaa suhteessa muuhun luontoon, koska ekologismin perustana olevan eettisen näkemyksen mukaan ihmiset ja eläimet ovat samanarvoisia. Jos kuitenkin on tehtävä valinta luonnon eloonjäämisen tai ihmisen eloonjäämisen välillä, aito ekologisti asettaa luonnon etusijalle. Tätä näkemystä perustellaan sillä, että ekologismi torjuu ”lajismin” eli näkemyksen, joka asettaa yhden eläinlajin (ihmiset) luonnon edelle.

(5) Vihreä ekologismi olettaa, että kaikkeus on perimmältään yhtä (monismi) ja että luonnolla on kaikki ne ominaisuudet, jotka on perinteisesti luettu Jumalalle (panteismi). Vihreä aate on saanut vaikutteita teosofiasta ja antroposofiasta.

6) Monistisesta uskosta kaikkeuden perimmäiseen ykseyteen on seurauksena suositus, jossa yksi valtakeskus, globaalinen hallinto, ohjaa koko ihmiskunnan suhdetta luonnonvarojen käyttöön. Siksi kansallisvaltio on ongelma sikäli, että se estää kokonaisvaltaista globaalia hallintoa.

Vihreä liike ja seksuaalivallankumous

Edellä oleva luonnehdinta antaa jo kuvan siitä, millä tavalla ekologistinen aatesuunta sisältää samalla tietynlaisia seksuaalisia suosituksia. Seksuaalisuuden ymmärtämisen osalta vihreän liikkeen aatteellinen tausta on saanut vaikutteita marxilaisesta uskosta ihmiskunnan alkuparatiisissa vallinneeseen täydelliseen seksuaaliseen vapauteen. Tämän myyttisen mielikuvan vaikutuksesta vihreä ideologia omaksuu utopistisen käsityksen, että seksuaalinen vapaus merkitsee ihmisen kannalta kaikkein edullisinta elinympäristöä. Niinpä vihreän liikkeen kannattajat ovat toimineet seksuaalivallankumouksen edistämiseksi

Vähentääkseen ihmiskunnan luonnolle asettamaa rasitusta vihreä liike suosii poliittisia ratkaisuja, jotka vähentävät syntyvyyttä. Ekologistit eivät ole huolissaan pelkästään aggressiivisesta luonnon saastuttamisesta. He ovat huolissaan kontrolloimattoman väestönkasvun vaikutuksesta ympäristöön ja palautumattomien luonnonvarojen kuluttamisesta.

Koska ihmiskunnan liikakasvu uhkaa luonnon tasapainoa, vihreän ideologian kannalta suositeltavimpia ovat sellaiset seksuaalisuuden muodot, jotka eivät johda lapsen syntymään. Tässä suhteessa homoseksuaalisuus on seksuaalisuuden ihannemuoto, koska homoseksuaalinen suhde on absoluuttisen steriili eikä näin uhkaa luontoa ylikuormituksella. Sen sijaan ydinperheen arvoihin perustuva perhemuoto on ongelma, koska siellä lasten saamista pidetään myönteisenä arvona: ydinperhemallin lapsimyönteinen arvomaailma on uhka luonnon tasapainolle.

Syntymätön lapsi jätetään vaille ihmisoikeuksia

Vihreä ideologia on aborttimyönteinen, koska ei-toivottujen lasten elämän lopettaminen jo äidin kohtuun merkitsee luonnon kuormituksen vähentämistä ja palvelee näin kokonaisuuden etua. ”Ruumiillinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat yleismaailmallisia oikeuksia. Oikeus aborttiin kuuluu kaikille”. (Vihreiden nuorten periaateohjelma.) Ruumiillinen koskemattomuus kuuluu siis kaikille muille paitsi syntymättömille ihmislapsille, joita on sallittua tappaa. Syntymättömillä lapsilla ei ole ihmisoikeuksia.

Ginette Paris (2007) analysoi uuspakanallista Artemis-kulttia, jonka mukaan luonnon puhtauden suojelu voi vaatia ihmisuhreja abortin muodossa, koska näin vähennetään ihmislajin luonnolle tuottamaa rasitusta. Uuspakanallisen ajattelun mukaan ihminen on valinnan edessä: voidakseen pelastaa puhtaan luonnon tuleville sukupolville, on mielekästä uhrata sellaisten lasten elämä, joille ei muutenkaan pystyttäisi takaamaan ”ihmisarvoista elämää”. Näin abortista tulee pyhä uhri Artemiille, eläinten suojelijalle.

Sikäli kuin syntymättömän lapsen tappaminen on itse asiassa elämän suojelua, syntymättömien lasten tappamista voidaan perustella vihreillä arvoilla. Tämän takia vihreä liike haluaa jättää äitinsä kohdussa olevat ihmislapset vaille oikeudellista suojaa ja pitää naisen ihmisoikeutena lopettaa kohdussaan kasvavan lapsen elämä.

Vihreän ideologian paradoksi

Lapsimyönteisen perhemallin vastainen vihreä ideologia sisältää näin paradoksin. Ihmislapsen yhteyttä omaan isäänsä ja äitiinsä pyritään aktiivisesti heikentämään hajottamalla ydinperhe ja purkamalla sitä tukeva lainsäädäntö samalla kun puolustetaan eläinlajien oikeutta elää niiden luontaista kehitystä tukevassa elinympäristössä.

Vihreä liike tukee sukupuolineutraalia lainsäädäntöä, joka poistaa laista lapsen oikeuden tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan: laki ei enää suojele isä-äiti-lapsi -kolmoissidosta. Näin vihreä ideologia heikentää ydinperhettä, jonka on tutkimuksissa osoitettu olevan ihmislapsen kehitystä parhaiten tukeva elinympäristö.