Kalevi Lehtisen perintö: rakkaus jää

 

Olen viipyillyt tuoreen Kalevi Lehtisen teksteistä kootun Armo jää -kirjan äärellä. Aivan kuin kuulisi Kalevin äänen sitä lukiessa. Mieleen on noussut monia kohti käyviä puheita, siunaavia sanoja ja lämmintä työtoveruutta, sillä sain tutustua Kaleviin hänen viimeisillä vuosillaan ihailtuani häntä etäältä sitä ennen.

Vastavalmistuneena teologina sain tehdä tämän idolini kanssa yhteistyötä, vetäessämme Kalevin ja Leenan kanssa evankelistojen koulutusviikonloppuja. Hätkähdin ymmärtäessäni, että he ottivat minut, keltanokan tasaveroiseksi työkaveriksi ja tiiminä veimme viikonloppuja läpi. Mitä luottamusta, rentoutta ja iloa yhdessä tekemisestä! Opin niin paljon.

SEKL neliöb. vko38. MJa

Niinpä silloin tuntuikin luontevalta kysyä Lehtisen pariskunnalta, voisivatko he tulla vihkimään minut ja kihlattuni, tulisesti rakastuneen nuoren parin. Se olisi kunniatehtävä, he sanoivat pilkettä silmissään.

Kuusi vuotta sitten alttarilla jännitti ja liikutti. Piti oikein ponnistella, etteivät kyyneleet ala valtoimenaan valua. Muistan vihkimisestämme vain muutamia sirpaleita, kuten Leenan lempeän rohkaisevan hymyn, joka kesti koko toimituksen ajan. Ja ne Kalevin vihkipuheen aloitussannat:

”Maailmankaikkeuden vanhin tunne on rakkaus. Sillä rakkaus on virrannut Kolmiyhteisen Jumalan persoonien välillä aina..” Huikeaa.

Kun kaksi vuotta myöhemmin sulattelin suru-uutista Kalevin kuolemasta, työntelin esikoisemme vaunuja Vesijärven rannalla. Rukoilin ja mietin mitä kirjoittaisin Leenalle surunvalittelukorttiin. Kirjailijalle sanoilla on merkitystä. Herra mitä kirjoittaisin..

Sitten mieleeni nousivat nuo vihkipuheen sanat ”Rakkaus on maailmankaikkeuden ensimmäinen tunne..” Mutustellessani niitä sain oivalluksen: se jää myös viimeiseksi!

Tämän kirjoitin Leenalle. Myöhemmin hän kertoi, kuinka viimeisenä iltanaan Kalevi ja Leena olivat puhuneet puhelimessa ja lopuksi rukoilleet toistensa puolesta, siunaten toisensa. Se ei ole ammattiuskovaisillekaan automaatio, mutta tuona iltana he rukoilivat. Miten kaunista.

Rakkaus jäi viimeiseksi.

Tämän Jumalan miehen rakkaus ja viisaus on jäänyt elämään monia tarinoina, kirjoina ja muuttuneina ihmiseläminä. Hänen esimerkkinsä innoittaa edelleen monia.

Nyt on meidän aikamme kertoa Jeesuksesta ja hänen elämää muuttavasta armostaan. Se ilahduttaisi Kaleviakin eniten.

On aika valita millaisena minä haluan tulla muistetuksi kun oma aikani päättyy.