Katolisuuden ekumeenisuudesta

 

On ilo ja kunnia saada alkaa vuorotella perjantaiblogistina ekumeenisen neuvoston pääsihteerin, ortodoksi-isä Heikki Huttusen kanssa. Ekumeeninen katolilainen kun olen, niin ajattelin, että olisi sopivaa aloittaa bloggaus kertomalla hieman katolisuuden ekumeenisuudesta. Katolisuus kun on Suomessa vielä monille kristityille kovin vieras asia. Joissain piireissä elää sitkeästi käsitys siitä, että katolinen kirkko pitäisi vain itseään kirkkona, vain katolilaisia kristittyinä ja vain paavilaisia pelastuvina.

Jos näin vielä ajattelee, niin on nukkunut pahemman kerran pommiin – ja valvomisvelkaa on kertynyt kokonaiset puoli vuosisataa. 50 vuotta sitten katolisen kirkon toistaiseksi viimeinen ekumeeninen kirkolliskokous sanoi ei-katolisista kristityistä seuraavaa:

Dei Neliöb.20.9.-11.10. MJa

”Katolinen Kirkko kohtelee heitä veljellisellä arvonannolla ja rakkaudella. Ne jotka uskovat Kristukseen ja ovat saaneet pätevän kasteen, ovat näet tietyllä tavalla yhteydessä katoliseen Kirkkoon, vaikkakaan tämä yhteys ei ole täydellistä. (…) Kuitenkin nämä kristityt, tultuaan vanhurskautetuiksi uskosta kasteessa, tulevat liitetyiksi Kristuksen ruumiiseen. Siksi heillä on täysi oikeus kantaa kristityn kunnianimeä, ja syystä katolisen Kirkon lapset tunnustavat heidät veljiksi Herrassa.”

Tämän lähtölaukauksen jälkeen 50 vuodessa on tapahtunut suorastaan ihmeellisiä asioita kristittyjen tiellä kohti sitä ykseyttä, jota Jeesus opetuslapsilleen rukoili. Vielä kirkolliskokouksen aikana Rooman ja Konstantinopolin kirkot poistivat vuodesta 1054 kirkkoja jakaneet ekskommunikaatiot ja palauttivat rakkauden katolisen ja ortodoksisen kirkon välille.

Paavi Johannes Paavali II:n aikana katolinen kirkko sopi 1500-vuotiset oppiriitansa ns. nestoriolaisten ja monofysiittien kanssa ja 500-vuotisen vanhurskauttamiskiistansa luterilaisten kanssa. Johannes Paavali II kävi Suomessa vuonna 1989 ja mainitsi Suomen nimeltä kahteen otteeseen kiertokirjeessään ”Että he olisivat yhtä”. Suomi lienee maailman ainoa maa, josta tehdään joka vuosi katolis-luterilais-ortodoksinen ekumeeninen visiitti paavin luokse. Katolilaiset ja luterilaiset valmistautuvat nyt yhdessä reformaation 500-vuotissynttäreihin vuonna 2017.

Ehkä mielenkiintoisin uusin käänne ekumeniassa on paavi Franciscuksen sydämellinen suhde helluntailaisiin ja karismaattisiin evankelikaaleihin. Paavi lähetti karismaattisten seurakuntien johtajien kokoukseen historiallisen kännykkävideoviestin äskettäin menehtyneen Tony Palmerin välityksellä, ja karismaatikkopastorit vastasivat siihen aplodein ja ylistyksin – unohtamatta nauhoittaa omaa videotervehdystään kiitokseksi.

Myöhemmin Italiassa paavi Franciscus kävi helluntaikirkossa ja pyysi anteeksi katolilaisten aiempaa suhtautumista helluntailaisiin, jopa vainoja. Anteeksipyyntö otettiin hyvin vastaan, ja eräs evankelikaalivaikuttaja pyysi omasta puolestaan anteeksi syrjintää, jota protestantit ovat vuosien varrella kohdistaneet katolilaisiin. Suomessa helluntailais-katolista yhteisymmärrystä on viime aikoina pyritty rakentamaan mm. Helluntailainen symboliuniversumi -nimisellä blogilla.

Summa summarum: olemme 50 vuodessa kokeneet hämmästyttävän yhteisen kääntymyksen Kristusta, evankeliumia ja toisamme kohti. Jatketaan tällä tiellä kohti sitä ykseyttä, johon meidät kaikki on kutsuttu.

Radio Dein päivän blogi 12.9.