Jumalan adventtilahja

 

Mitä pelkoja kantaen sinä olet veisannut hoosiannaa tänä adventtina? Minä muistan aivan erityisesti adventin 30 vuotta sitten, kun olin aloittelemassa uutta työtä Takaokan saarnapaikassa Japanissa. Tuona adventtina pikkuveljeni (joka oli silloin 19-vuotias) oli pidätetty ensimmäistä kertaa ja maailma oli romahtanut niskaani. Tuntui ettei minulle ja perheelleni voisi tulla mitään joulua sen tragedian keskelle.

Hoosianna-huuto tarkoittaa sanatarkasti: ”oi Herra auta”. Sitä pyyntöä me silloin huusimme sydämemme pohjasta päivin ja öin. Mutta miten kansa keksi alun perin ruveta huutamaan hoosiannaa Daavidin pojalle Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin? Eihän Daavidin pojasta ollut puhuttu juuri mitään koko Vapahtajan julkisen toiminnan aikana. Titteliä oli käytetty vain kerran ja silloinkin maan rajojen ulkopuolella.

Perheniemi Neliöb. vko 3-4. MJa

Daavidin poika -huudon takana oli sokea Bartimeus, joka oli edellisenä päivänä kutsunut Jeesusta sillä nimellä Jerikon portilla. Kun ihmiset olivat koettaneet häntä vaientaa, oli hän huutanut Daavidin poikaa yhä vain kovemmalla äänellä. Jerusalemiin vaeltava juhlakansa oli nähnyt omin silmin, että Jeesus hyväksyi itselleen tuon tittelin. Siksi se järjesti hänelle kuninkaallisen vastaanoton.

Mutta Jeesus oli kysynyt sokealta kerjäläiseltä Jerikon portilla: ”Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?” Itse asiassa hän esittää meille itse kullekin tänään täsmälleen saman kysymyksen: ”Mitä tahdot että minä tekisin sinulle ja rakkaillesi tänä jouluna? Millaista joululahjaa sinä minulta tänä vuonna pyydät?” Vapahtaja kuuntelee pyyntöämme tarkalla korvalla ja vastaa ihan varmasti, kuten hän vastasi Bartimeuksellekin. Jos hänen vastauksensa on erilainen kuin mitä toivoimme, on se silti meille paras vastaus ja paras joululahja.

Sokean Bartimeuksen kärsimyksen tarkoitus oli ollut se, että hänellä olisi aikaa kuunnella tien poskessa ihmisten puheita ja tehdä niistä oikeat johtopäätökset. Siksi juuri hän sai olla kuuluttamassa ensimmäisenä kaikelle kansalle, että Jeesus todella on Daavidin poika. Samaten on meidän kärsimyksillämme jokin salattu tarkoituksensa. Niin myös rakkaittemme kärsimyksillä.

Tänä adventtina minun tuskani on sama kuin 30 vuotta sitten: pikkuveljeni viettää jälleen kerran joulunsa telkien takana.

Bartimeus lähti seuraamaan Jeesusta ja saapui ehkä hänen kanssaan Golgatalle asti. Siellä hän varmaankin näki ristin päällekirjoituksen ja kuuli ryövärin pyynnön: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesuksen joululahja tai oikeammin pääsiäislahja ryövärille oli paratiisi – ja sitä lahjaa hän tarjoaa myös meille ja rakkaillemme tänä jouluna. Tiedä siis sinäkin, että sinun tuskasi ja rakkaittesi tuskat on annettu teille siksi, että pääsisitte kerran yhdessä tuohon loppumattoman jouluilon paikkaan.

Tänä adventtina minun tuskani on sama kuin 30 vuotta sitten: pikkuveljeni viettää jälleen kerran joulunsa telkien takana. No, istukoon hän siellä, onhan hän itse tiensä valinnut, mutta hänen lapsensa eivät saaneet valita isäänsä eivätkä ongelmiaan. Heidän tähtensä joudun huutamaan tänäkin adventtina hoosiannaa: Oi Herra auta. Autatko ihan varmasti? Enhän luota sinuun turhaan?

Jumalan vastaukset minun perheelleni ovat olleet salattuja vastauksia. Sitä emme ole vielä saaneet, mitä olemme rukoilemalla rukoilleet 30 vuotta. Tahdomme silti uskoa, että Jeesus tietää, mitä tekee. Hän toimii, kuten toimii, että myös veljeni ja hänen lapsensa saisivat kerran ryövärin tavoin paratiisin joululahjakseen.