Heille ei ollut sijaa majatalossa

 

Jumalan suurin pelastusteko lähtee nolosti liikkeelle. Jouluevankeliumissa meille kerrotaan, että kun Marian synnyttämisen aika tuli, hän synnytti pojan, kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Asiat ovat niin karusti ja arkirealismi niin suurta, että tällaista Jumalan Pojan syntymiskertomusta ei yksinkertaisesti kukaan keksisi. Eihän Jumala tule ihmiseksi tällä tavalla, sanomme. Hänen täytyy syntyä vähintään kuninkaan hoviin tai suuren loiston keskelle.

Perheniemi Neliöb. vko 3-4. MJa

Glitter ja kimallus kuitenkin loistavat poissaolollaan, kun Jumala tulee ihmiseksi. Edes hänen synnytykseensä ei ole tilaa ihmisten ilmoilla. Maria synnyttää hänet eläinten tallissa ja kapaloi hänet seimeen, eläinten syöttökaukaloon. Viesti on selvä. Vapahtajaa ei kohdella edes ihmisenä, vaan kuin jonain halpana eläimenä. Maailma ei ota pelastajaansa vastaan, vaan työntää hänet ihmisyyden rajamaille, eläinten joukkoon.

Joulun sanoma on radikaali. Pelastus tulee meidän ulkopuoleltamme, mutta me emme halua nähdä sitä, vaan työnnämme sen syrjään. Tämä näkyy koko Jeesuksen elämässä. Hän on julkisen toimintansa ajan vaeltava kulkija Galilean maaseudulla. Lopulta hänet kidutetaan kuoliaaksi pääkaupungissa. Inhimillisesti katsoen se ei ole kovin suurta, mutta näin Jumala toimii pelastaessaan koko ihmiskunnan.

Maailmassa kristityt ovat Herransa tavoin usein marginaalissa ja väheksyttyjä. Kaikkialla länsimaissa kristinuskosta halutaan luopua ja sen vaikutusta rajata. Elämme yhä enemmän niin sanotussa negatiivisessa maailmassa, jossa kristinuskosta on sosiaalista haittaa ja siitä joutuu maksamaan hintaa. Tässä tilanteessa joudumme miettimään uusiksi toimintatapojamme ja strategioitamme, jotta kristinusko selviää tuleville sukupolville.

Myös kirkossa tila alkaa käydä ahtaaksi. Emme kuitenkaan säikähdä tai häkelly tätä, sillä tilanne on tuttu jo jouluevankeliumista. Jos meille ei ole tilaa majatalossa, tilaa on ainakin tallissa eläinten joukossa. Siellä Marian ja Joosefin rinnalla palvomme vastasyntynyttä Kristusta.

Teksti on alunperin julkaistu Suomen teologisen instituutin julkaiseman Kulmakivi-lehden pääkirjoituksena.