Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Elämmekö työllemme vai teemmekö työtä elääksemme?

 

Matkani lähenee päivä päivältä. Ei vain muuttoni uuteen kotimaahan, vaan mahdollisuus nähdä maailmaa kuuden kuukauden ajan. Etelä-Amerikka, Australia, Uusi-Seelanti, Kiina, Tiibet, Intia ja syntymämaani Bangladesh. Miten minua näin onnisti?

Tein valinnan. Länsimainen kulttuuri mittaa ja arvottaa meitä paljon työmme kautta. Mitä teemme ja paljonko? Millainen koulutus, ura tai kuinka antaudumme työllemme.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Uusi sukupolvi osaa jo nauttia elämästä toisin kuin isovanhempamme. Ennen saatettiin mennä oppipojiksi johonkin, josta sitten tuli ammatti tuota työtä tekemällä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat päässeet eläkkeelle samasta työpaikasta, johon menivät töihin nuoruudessaan.

Nykypäivänä työelämä koostuu monista erilaisista työpaikoista ja työnkuvista. Samassa paikassa ei ollakaan enää kolmea- tai neljääkymmentä työvuotta yhteen menoon. Yhteiskunta muuttuu. Me muutumme.

Siitä huolimatta työ on aina ollut länsimaalaiselle ihmiselle tärkeä ja arvonsa määräävä asia. Ihmiset, jotka haaveilivat toisenlaisesta elämästä, luokiteltiin helposti haihattelijoiksi ja tyhjän toimittajiksi. Taivaanrannan maalareiksi.

Onneksemme tänä päivänä monella on mahdollisuus ottaa virkavapaata, elämäntilanne antaa mahdollisuuden heittäytyä katselemaan elämää uusilta näköpaikoilta – tai sitten olemme vain oppineet arvostamaan henkistä pääomaa ja elämän tutkimista toisella tavalla kuin aikaisemmin.

Nykypäivänä valinnanmahdollisuuksia on entistä enemmän. Tuntuu, että aikaisemmin tehtävämme oli elää pelkästään työtämme varten, eikä niin, että tekisimme työtä elääksemme tässä ja nyt. Ei vasta eläkkeellä tai sitten joskus. Enhän minä edes tiedä, näenkö eläkepäiviä tai näenkö edes huomista.

Toki pitää muistaa, että teknologiamme ja monin tavoin kehittynyt yhteiskuntamme antaa mahdollisuudet matkailulle ja haaveilulle aivan eri tavoin kuin viisikymmentä vuotta sitten. Silloiset ihmiset rakensivat meille työllään mahdollisuuksia, joita heillä itsellään ei ollut. Sitä samaa ihmiset tekevät työskennellessään nyt pelloillaan Aasiassa, Afrikassa… He rakentavat mahdollisuuksia seuraaville sukupolville.

Maailma pienenee ja ihmiset lähentyvät. Työsarkaa löytyy ja jokainen tekee työtä seuraavalle sukupolvelle. Mahdollisuudet kasvavat. Kuitenkin olennaista on ”tässä ja nyt”. Tämä hetki on mahdollisuus.

Kunpa jokainen meistä uskaltaisi elää näköistään, kokoistaan ja arvoistaan elämää.

Uskallatko sinä?