Elämää arvojen mukaan

 

Kävimme mieheni kanssa katsomassa Mel Gibsonin tuoreimman sotaelokuvan Hacksaw Ridge. Elokuva kertoo tositarinan arvoihin uskomisen ja niiden mukaan elämisen hinnasta. Desmond Doss pestautuu toisen maailmansodan kestäessä vapaaehtoisena armeijaan. Hän tahtoo suorittaa palveluksensa aseettomana, koska on nähnyt sodan runtelevat jäljet liian läheltä, omassa kodissaan. Desmond tahtoo olla lääkintämies: pelastaa henkiä niiden ottamisen sijaan.

 

Jalohaukat vko 3 SMy

Tärkeintä Desmondille on usko Jumalaan. Hän lukee säännöllisesti Raamattua ja rukoilee. Muut eivät toimi samoin. Tovereiden kohtelu on julmaa. He eivät luota uskovaiseen aseetta palvelevaan taistelutoveriin. Mutta mieli sodan kestäessä muuttuu. Varsinkin sen jälkeen, kun Desmond pelastaa yhden yön aikana yli 70 toveriaan varmalta kuolemalta.

 

Muutama keskustelu yhdessä elokuvan katselemisen kanssa sai pohtimaan kristillisen vakaumuksen asemaa omassa kotimaassamme. Miten vapaasti me voimme täällä Suomessa elää arvojemme mukaan? Olen viime aikoina törmännyt turhan usein siihen, että omaa kristillistä vakaumusta pyritään uskottavuuden nimissä piilottelemaan. Siihen on syynsä: uskovaista asiantuntijaa ei pidetä aina yhtä varteenotettavana kuin ilman kristillistä vakaumusta elävää. Tästä näkökulmasta aiheelliseksi katsottu itsesensuuri estää kristillisten näkemysten kuulumisen varsinkin mediassa.

 

Ei ole vasta kuin muutama vuosi siitä, kun Suomessa taivasteltiin Kekkosen aikaista suomettumisen kulttuuria. Taipumustamme itsesensuuriin sen mukaan, mitä luulimme Neuvostoliiton kulloinkin meistä haluavan. Nyt me kristityt toimimme monessa mutkassa samoin. Piilottelemme itseämme mahdollisen työtilaisuuden tai uskottavuuden menettämisen nimissä.

 

Ei kannattaisi. Kristinuskon tavoite on tuoda elämää sinne, mistä toivo on kadonnut. Armahdusta toivottomia taakkoja kantavalle. Iloa ilottomuuteen. Lohdutusta suruun. Kristuksella, kristityillä ja kristillisillä arvoilla on Suomelle paljon annettavaa. Uskon pitäisi näkyä ja kuulua. Rukouksena. Auttavina käsinä. Toivoa tuottavina sanoina. Siitäkin huolimatta, ettei niiden sanojaa aina suitsuteta.

Siunausta ja aurinkoa tähän päivään!