Eläimellistä touhua

 

Olen saapunut takaisin ”ihmisten ilmoille”. Nyt outback – maailma on takana ja maisemat muuttuneet. Adeleinesta muutama satakilometriä alaspäin, ympärillä näkyy lammasfarmeja, viinitiloja ja kivitaloja. Maisema on kuin suoraan Englannista. Mutta vielä hetken muistelen viime viikkoa, koska silloin tapahtui paljon.

Eräänä aamuna heräsin caravani -alueelta, kun tajusin, että minua katsoo ikkunasta emu. Se tuijotti minua pistävästi, kunnes näki kaksi pientä koiraa juoksevan parkkipaikalla. Sinne se sinkosi vaappuen koirien perään ja omistajat riensivät hätääntyneenä pelastamaan lemmikkejään. Seuraavana aamuna olin vaihtanut paikkaa,mutta asuntoautoni vierelle oli parkkeerannut kameli, joka rauhallisesti söi ruokaansa ja seurasi liikkeitäni. 1800- luvulla kaksi miestä toi ensimmäiset kamelit Australiaan ja nyt niitä voi satunnaisesti nähdä villeinä kuumassa keski-Australiassa. Minulla siis kävi tuuri.

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

Viime viikolla vierailin myös Uluru-Kata Tjutan kansallispuistossa, jossa sijaitsee Australian ”sydän”. Sieltä löytää Aborginaali kansan pyhän paikan, Ayers Rockin. Tuo maa kuuluu edelleen tuolle kansalle. Minulla oli mahdollisuus kiivetä 3,6 kilometrin korkuiselle vuorelle ja minulta kiipeäminen kesti noin kaksi tuntia. Seuraavana päivänä kyllä tiesin lihaksissani tehneeni muutakin kuin ajaneeni asuntoautoa.

Kun sitten aloitin matkani kohti etelää, törmäsin mielenkiintoiseen mieheen. Olin joskus kuullut tarinan saksalaisesta miehestä, Klaus Menzelistä, joka kävelee ympäri Australiaa kärryn ja kahden kamelin kanssa. Ystäväni, joka oli kaksi vuotta sitten ajellut länsipuolella Australiaa, oli nähnyt tuon miehen, mutta kukaan ei tiennyt, minne mies milloinkin kulkisi. Ajaessani suoraa tietä katseeni osui tuohon kummalliseen näkyyn. Pieni mies kahden kamelin kanssa oli levähtänyt tien pientareelle. Pysähdyin uteliaisuuttani kolmikon kohdalle jutellakseni. Tarina, jonka mies kertoi elämästään oli uskomaton. Tiesin, että monet televisio kanavat olivat tehneet miehestä juttuja, hänestä oli kirjoitettu lehdissä ja ihmiset ihmettelivät hänen tapaansa elää. Pelkästään viime vuonna tuo 61-vuotias mies oli kävellyt 7 000 kilometriä ympäri Australiaa. Tuo insinööri oli aikoinaan myynyt kaiken omaisuutensa ja tehnyt valinnan elämässään. Klausilla oli paljon hyviä ja herättäviä ajatuksia tästä elämästä ja elämänmenosta. Olin iloinen törmätessäni häneen, joka sanoi vihdoin olevansa tyytyväinen itseensä. Hänestä olisi paljon kerrottavaa, mutta tämän blogin tila on siihen tarkoitukseen liian lyhyt.

Tapasin myös kaksi kiukkuista hanhea. Hanhien omistaja sanoi, että jos ne eivät lakkaa seuraamasta kulkuani, niin topakka käsky riittää pysäyttämään niiden kulun. Katselin tuota pari valjakkoa, jotka olivat lähteneet seuraamaan yhtä miestä tuonnempana. Tuo mies yritti toteuttaa omistajan neuvoa, joka ei kuitenkaan toiminut. Mies hermostui ja otti toista hanhea pitkästä kaulasta kiinni ja antoi ainakin kymmenen korvapuustia kummallekin poskelle. Toinen hanhista katsoi kauhistuneena vierestä. Taisi olla tehokkaampi keino saadaa hanhet kintereiltä, koska noiden korvapuustien jälkeen kaksi loukkaantunutta pitkäkaulaa juoksivat pakoon, minkä räpylöiltään pääsivät. Ja minua nauratti.

Suuntaan etelärannikolle katsomaan kahtatoista apostolia, jotka ovat seisoneet merellä monia vuosia. Katsotaan mitä ensi viikko tuo mukanaan.

Siunausta siihen asti.