Kirjoittanut
Kirjoittaja on ortodoksipappi, lähihoitaja ja teologian suurkuluttaja.Aamupäivällä monet munkit ihmettelivät luostarin rauhaa. Kukaan ei pilkannut. Tähän oltiin jo totuttu Neuvostoliitossa.
Luostarissa oli vain hurskaita uskovia, ihan kuin tarujen pyhällä Venäjällä, eikä turisteja tupakka suussa pälyilemässä alentuvasti.
Tympääntynyt Avvakum olikin pitänyt lupauksensa, tajusivat Petserin luostarin munkit. Aluksi he olivat pitänyt uhoa vitsinä. Portinvartija Avvakum oli edellisenä iltana uhannut, ettei hän enää päästä ei-uskovia sisälle.
Uskolle ei ole olemassa mittaria, mutta uskontunnustus pitää osata, että pääsee luostarin alueelle, oli Avvakum päättänyt.
Aamu meni vielä hyvin. Puolen päivään mennessä parkkipaikka kuitenkin alkoi täyttymään turistibusseista. Turistit reputtivat Avvakumin kokeessa.
Skandaali oli syntymässä. Olihan ulkopuolelle jäänyt ulkomaalaisiakin. Paikalle saapui pian mustalla Volga-autolla Pihkovan alueen uskonnosta vastaava Neuvostovirkamies.
– Avatkaa!
– Lausukaa uskontunnustus, Avvakum sanoi portin kurkistusluukusta.
– Mitä? Mikä ihmeen uskontunnustus? Avatkaa!
– Ettekö tiedä kuka minä olen?
– Lausukaa uskontunnustus.
Avvakum ei taipunut. Ei sitten millään. Virkamies oli jo uupunut ja päätti joustaa.
– Avatkaa pyydän.
– Lausu uskontunnustus.
– En minä uskontunnustusta osaa. Mikä se sellainen?
– Olkoon. Lausuka perässäni.
– Uskon.
– Uskon.
– Yhteen Jumalaan.
– Yhteen Jumalaan.
– Kaikkivaltiaseen Isään.
– Kaikkivaltiaseen Isään.
– Taivaan ja maan Luojaan.
– Taivaan ja maan Luojaan.
Loppuun asti virkamies toisti Avvakumin perässä. Sisälle päästyään hän säntäsi raivoissaan luostarijohtajan luokse.
Teillä on joku hullu portilla ja vasta kun osaa lausua jonkun uskontunnustuksen pääsee sisälle. Siellä on täysiä turistibusseja odottamassa. Ulkomaalaisiakin. Tämä on skandaali.
Avvakum kutsuttiin luostarinjohtajan puheille ja hän sai haukut. Luostarinjohtaja jopa potkaisi Avvakumia tämän lähtiessä. Virkamies leppyi luostarijohtajan suloisista sanoista, ranskalaisesta konjakista ja hän iloitsi munkin saamista haukuista.
Virkamiehen lähdettyä luostarinjohtaja kutsui Avvakumin takaisin. He nauttivat sen illan hämärtyessä loput ranskalaisesta konjakista.
Ortodoksipiispa Tiihon Sevkunovin kirja Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia kertoo uskosta Neuvostoliitossa.
Kirjasta on tullut bestseller monissa maissa. Se on käännetty tähän mennessä yli kymmenelle kielelle.
Miljoonat lukijat ovat tutustuneet kirjan murjottaviin munkkeihin, viisaisiin ohjaajavanhuksiin, ihmeellisiin tapahtumiin ja uskon arkisiin tunnustajiin ateistisessa valtiossa.
