Aktivistien kampanja kenttäpiispan vaientamiseksi

 

Perhearvojen puolustaminen pyritään määrittelemään vihapuheeksi väittämällä, että ydinperhearvot loukkaavat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Lyhyessä ajassa pystytään luomaan laaja mediakampanja, jossa ydinperhettä puolustava henkilö leimataan homofoobikoksi tai transfoobikoksi.

Mediakampanjoissa käytetyt menettelytavat toistuvat samanlaisina maailmanlaajuisesti. Aktivistit eivät analyyttisesti käsittele perhearvojen perusteluja kuten ydinperheen merkitystä lasten ja aikuisten hyvinvoinnille ja yhteiskunnan elinvoimaisuudelle. Sen sijaan huomio kiinnitetään loukkaantuneiden ihmisten tunteenpurkauksiin ja kielteisten tunneleimojen levittämiseen.

Wycliffe neliöb. 1.-31.10.

Julkisuuskampanjoiden perusvaiheet

Toisinajattelijoiden vaientamiseksi tarkoitetuissa julkisuuskampanjoissa on viisi perusvaihetta (Young 2019).

  1. Etsi loukkaavia kommentteja.

Kun kampanjan kohdehenkilö on identifioitu, ensimmäinen askel on löytää jotakin “loukkaavaa”, jota hän on sanonut tai kirjoittanut. Aktivistit yrittivät saada kenttäpiispa Pekka Särkiön erotetuksi esittämällä vääristeleviä tulkintoja kirjoituksesta, jossa hän puolusti kristillistä avioliittokäsitystä ja kritisoi seksuaalisiin kokeiluihin ohjaavaa seksuaalikasvatusta (http://archive.is/m2gF4).

  1. Herätä yleistä närkästystä

Julkisuuskampanjat eivät saa alkuaan siitä, että joku aidosti loukkaantuu ja sen pohjalta alkaa toimia. Olisi nimittäin outoa, että ihmiset etsisivät kohdehenkilön tuotannosta jotakin loukkaavaa ja sitten levittäisivät tätä lausumaa julkisuuteen, niin että se loukkaisi vielä useampia ihmisiä. Kyse on vain pitkälle kehitetystä julkisuuspelistä.

Särkiön blogista luotiin julkisuuskohu esittämällä siitä vääristeleviä luonnehdintoja kuten ”omituinen naisvihamielisiä salaliittoteorioita tihkuva blogiteksti” joka edustaa ”ummehtunutta arvomaailmaa ja asenteita” (Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki). Blogin väitettiin perustuvan ”äärimmäisen kapeaan ja vanhentuneeseen käsitykseen ihmisyydestä, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta” ja sen väitettiin loukkaavan perusoikeuksia (Suvi Kouri). Näillä perusteilla Heinimäki ehdotti, että Särkiön voisi erottaa virastaan ja Kourin kutsua viran hoitajaksi.

Todellisuudessa Särkiön puolustama ydinperhemalli suojelee lapsen oikeutta isään ja äitiin ja puolustaa lapsen ihmisoikeuksia. Vahva avioliittokulttuuri on tärkeä yhteiskunnan hyvinvoinnille, kuten McGill yliopiston professori Douglas Farrow toteaa: ”Naisen ja miehen avioliittoinstituution heikentäminen vie yhteiskuntaa kohti yleistä kulttuurista kaaosta– – ja kulttuurista itsemurhaa – – Yksikään tällaisen lähestymistavan omaksunut yhteiskunta ei voi pitkällä tähtäimellä pysyä elinvoimaisena.” (Farrow 2010)

Blogista esitettiin ideologisesti värittyneitä ja vääristeleviä väitteitä erityisesti sen jälkeen, kun se oli poistettu julkaisualustalta eikä ihmisillä ollut mahdollisuutta itse lukea sitä ja itsenäisesti arvioida sen sisältöä.

  1. Kiinnitä huomiota kohdehenkilön asemaan sortohierarkiassa

Aktivistien kampanjat (kuten myös nykyisen hallituksen tasa-arvo-ohjelma) perustuvat ihmisten luokitteluun niin sanotun ”intersektionaalisen hierarkian” mukaisesti: henkilön asema määräytyy niin sanotuissa ”sorto-olympialaisissa”. Oletuksen mukaan sorretumman luokan näkökulma on yleensä puolueettomampi ja todenmukaisesti. Mitä selkeämmin sorrettuun luokkaan kuuluvaksi henkilö luokitellaan, sitä korkeammalle hän nousee arvohierarkiassa ja sitä suurempi painoarvo hänen näkemyksillään on. Mitä alempana henkilö on sorto-olympialaisissa, sitä helpompi kohde hän on leimaamiskampanjoille.

Esimerkiksi heteroseksuaalinen orientaatio kertoo kuulumisesta sortajiin, koska ydinperhe ymmärretään marxilaisuudessa sortojärjestelmäksi. Samasta syystä muunsukupuolisen tai transihmisen näkemykset ovat painoarvoltaan suurempia omaan biologiseen sukupuoleensa identifioituvan henkilön näkemykset.

On huomattava, että tässä ajattelussa ”sorretut ihmisryhmät” luokitellaan ideologisilla perusteilla. Kaikki ydinperhearvoja kyseenalaistavat sukupuoliset ja seksuaaliset vähemmistöt luokitellaan sorretuiksi vähemmistöiksi, jolloin heidän käsitystensä oletetaan lähtökohtaisesti olevan puolueettomampia ja todenmukaisempia.

Ydinperhearvoja puolustava Särkiö on heikossa asemassa, koska hän on heteroseksuaalisessa avioliitossa elävä valkoinen kristitty mies, joka identifioituu omaan biologiseen sukupuoleensa. Hänen käsityksensä ovat intersektionaalisen hierarkian mukaan erityisen epäilyksenalaisia.

  1. Eristä kohdehenkilö

Kohdehenkilön eristämisen kannalta ei riitä, että hän on vastustajien hyökkäysten maalitauluna. Tärkeää on myös saada hänen viiteryhmänsä ottamaan häneen etäisyyttä. Särkiön vastaisessa kampanjassa monet keskeiset kirkolliset vaikuttajat saatiin ottamaan häneen etäisyyttä.

Arkkipiispa korosti kannanotossaan kirkon sitoutuvan tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen (ikään kuin Särkiö ei sitoutuisi). Piispa Kaisamari Hintikka tviittasi, ”Enpä ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin esineellistetyksi kuin tämänpäiväisten kenttäpiispan aatosten äärellä”. Haluaako Hintikka siis tehdä omista tunteistaan keskeisen arviointiperusteen hyväksyttäville kirjoituksille? Särkiön blogin näkökulma on eettinen: hän esittää vetoomuksen asettaa ydinperhearvot ja lasten ihmisoikeudet yhteiskunnallisten ratkaisujen keskeiseksi kriteeriksi.

  1. Juhli voittoa

Jokaista voittoa juhlitaan railakkaasti niin, että muut ydinperheen puolustajat tietävät, mikä kohtalo heitä odottaa, jos he nostavat päänsä liian selvästi näkyviin. Särkiötä ei saatu erotetuksi, mutta hänelle tehtiin tulevaisuudessa vaikeammaksi ottaa kantaa ydinperheen ja perinteisen perhemoraalin puolesta. Näin toisinajattelijat yksi kerrallaan vaiennetaan uhkaamalla heidän toimeentuloaan ja mustaamalla heidän maineensa.

Särkiön blogi on vielä luettavissa Googlen arkistossa: http://archive.is/m2gF4

Kirjallisuus:

Farrow, Douglas (2010) The Government of Québec Declares War on ‘Homophobic’ and ‘Heterosexist’ Populace. file://fileservices.ad.jyu.fi/homes/tipuolim/My%20Documents/My%20Pictures/Farrow%20article%20for%20upload.pdf

Puolimatka, Tapio (2020) Saanko luvan – sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe. Perussanoma.

Young, Toby (2019) ”How the PC Brigade Took Down Scruton”, Standpoint 25.4.2019.