Adventus Domini

 

Joulukuu on adventin aikaa. ”Adventti” sana tulee käännöksenä latinasta, ”adventus Domini.” Suomeksi se tarkoittaa Herran tulemista. Tästä toiveikkaasta tulevaisuudesta joulu meitä muistuttaa. Jouluna on toivottavasti aikaa rauhoittua, olla perheen kanssa ja hiljentyä joulun sanoman äärelle. Sateisen kesän jälkeen on seurannut sateinen syksy. Lämpötilat ovat pysytelleet vakaana, kesät talvet. Vielä maa on melko lumeton, on pimeää ja välillä märkää. Muistelen lapsuuteni joulukuun olleen varman luminen ja täynnä hiihtoa ja laskettelua. Onko tämä sitä ilmastonmuutosta?

Onneksi 22. joulukuuta klo 6.48 on talvipäivänseisaus. Sen jälkeen päivät alkavat jälleen hiljakseen pidentyä, kevät tulee. Vuosi vuodelta tuntuu kaamos käyvän aina vain väsyttävämmäksi. Sellaista geenimutaatiota ei ole meille suomalaisille odotettavissa, joka tilanteen korjaisi. Mukavinta joulun odotuksessa on seurata lasten touhuja. He odottavat kovasti joulua ja tietenkin joululahjoja. Lasten riemu sai hymyn omillekin kasvoille. Adventtikalenterin luukkuja availlaan innokkaasti joka aamu ennen kouluun lähtöä. Vielä on jokunen luukku avaamatta.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Kaikki ihmiset tuntuvat odottavan jotakin parempaa tulevaksi. Taloustilanne jatkuu synkkänä, ainakin täällä Suomessa. Kaikki vähänkin järkevät talouspoliittiset päätökset on tehty ja monet jo ainakin kertaalleen peruutettukin. Keskeinen makrotaloudellinen muuttuja, luottamus tulevaan, tuntuu tyystin yhteiskunnasta kadonneen. Maailmalla soditaan. Kansakunnat kohisevat ja liikkuvat pelottavasti kuin myrskyinen valtameri. Isis odottaa kalifaatin voittoa ja messiaan, heidän mystisen Mahdinsa, pikaista saapumista. He uskovat maailman islamisoitumisen ja alistamisen Allahin ja sharia-lain alle tuovan koko maailmaan rauhan. Me kristityt odotamme myös rauhan, joskin toisenlaisen, tuloa. Sen voisi tuoda vain Jeesus, Jumalan Poika. Silloin luomakunnassa vallitsisi jälleen syntiinlankeemuksessa kadotettu yhteys Jumalan ja ihmisen välillä. Täydellinen harmonia, ”shalom”.

Tulevan odotusta kuvaa oivallisesti Tapio Nousiaisen runo ”kaipaavat”. Kirjassaan ”Leipää ja suolaa” Nousiainen piirtää eteemme suuren joukon erilaisia suomalaisia ihmisiä. Heille kaikille on yhteistä, että he kaikki kaipaavat kovasti jotain, itsekään tietämättä, mitä. Nousiainen kirjoittaa:

”He tulkitsevat kaipuunsa koskevan näkyviä asioita, ajallisia, rahalla saatavia, käsin kosketeltavia asioita.”

Kun ihmisten toiveet ja haaveet vihdoin toteutuvat, mitä sitten? Ihmiset kokevat pettymyksen, he eivät olekaan tyytyväisiä ja onnellisia, kun ovat saavuttaneet sen, mitä luulivat kaipaavansa. Heidän janonsa vain kasvaa. Ihminen ei saavuta onnellisuutta maallisista asioista. Uusia tarpeita syntyy nopeammin kuin vanhoja saadaan tyydytettyä. Markkinamiehet ja mainostajat ovat mestareita luomaan ihmisille loppumattomasti uusia tarpeita.

”He alkavat tavoitella jotakin uutta, jälleen pettyäkseen”, tiivistää Nousiainen ihmiskunnan kaipuun noidankehän.

Hollantilainen filosofi Herman Dooyeweerd (1894–1977), viime vuosisadan merkittävimpiä kristittyjä ajattelijoita, kirjoitti paljon ihmisten tarpeista. Moderni taloustiede lähtee siitä ristiriidasta, joka vallitsee ihmisten loppumattomien tarpeiden ja maailman rajallisuuden välillä. Ihmiset haluavat aina vain enemmän ja ovat ikuisesti tyytymättömiä vallitsevaan tilanteeseensa, oli se sitten miten materiaalisesti rikas tahansa. Ja jos kuluttaja yllättäen joskus tuntisi omistavansa kylliksi, markkinoijat työskentelevät vimmaisen ahkerasti luodakseen ihmisten ajatuksiin aina vain uusia tarpeita.

Dooyeweerd katsoo kristillisyyden pohjalta syntyvän ratkaisevasti vaihtoehtoisen kuvan talouden toiminnasta. Talouselämän tavoitteena tulisi olla huolehtia luomakunnan resursseista säästäväisesti ja vastuullisesti. Ihmisen tehtävä on toimia ahkerasti, jotta hän voi luoda hyvinvointia lähimmäisilleen. Tavoite ei ole voiton maksimointi, vaan tyytyväisyys. Kuluttamisen, kilpailun ja talouskasvun edelle tulisi asettaa säästäväisyys. Se edellyttää evankeliumista kumpuavaa ihmisten eettisyyden ja moraalin kehittymistä. Säästäväisyys luo mahdollisuuden tulevaisuuden hyvinvoinnille, vastuullisuudelle ja anteliaisuudelle. Vanhan sanonnan mukaisesti rikas on se, jolla omasta mielestään on riittävästi. Osaansa tyytyminen ja vähästään iloitseminen luovat onnellisuutta ja todellista rikkautta.

Lukiessamme jouluevankeliumia, voimme nähdä kauaksi menneisyyteen, 2000 vuoden taakse. Silloin Herra tuli pienenä heiveröisenä lapsena karjasuojaan. Evankeliumin ilosanoma on kuitenkin myös viesti entistä paremmasta tulevaisuudesta. Jeesus Kristus on tulossa takaisin, perustamaan valtakuntansa keskuuteemme. Se päivä koittaa joskus tulevaisuudessa. Adventin aika muistuttaa meille tästä Herran tulemisesta. Pian Herramme tulee Kunnian Kuninkaana ja Herrojen Herrana.

Adventus Domini, Herramme tulee!