Kristittyjen näyttämä esimerkki, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus tekevät moniin uskon alkutaipaleella oleviin vaikutuksen. Myös hengellisillä kokemuksilla ja Raamatun lukemisella on tärkeä rooli.
Britannian evankelisen allianssin tekemä kysely Finding Jesus kartoittaa eri kristillisiin tunnustuskuntiin kuuluvien kokemuksia kristinuskoon tutustumisesta ja uskonratkaisun tekemisestä. Tutkimus tehtiin internetkyselyllä ja siihen osallistui 280 ihmistä. Lisäksi 20 heistä osallistui henkilökohtaiseen haastatteluun.
Vaikeat kokemukset ja tarkoituksen etsintä ohjaavat kirkkoon
Yleisin syy hakeutua kristinuskon pariin olivat kyselyn tulosten mukaan henkilökohtaiset, sisäiset ja eksistentiaaliset kokemukset tai ajatukset. Kiinnostus kristinuskoa kohtaan nousi 32 prosentilla vastaajista vaikeiden kokemusten kautta. Suurin piirtein yhtä suuri joukko oli niitä, jotka kokivat tarvitsevansa apua elämäänsä tai ”etsivänsä tarkoitusta”. Vastaajat saivat kaikissa vastauksissaan valita useamman kuin yhden vaihtoehdon.
Haastatteluissa monet kertoivat tunteneensa jonkinlaista tyytymättömyyttä elämäänsä kohtaan ennen kuin alkoivat tutustumaan kristinuskoon. He kuvailivat tilannetta käyttäen ilmaisuja kuten ’tyhjyys’, ’jotain puuttui’ ja ’aukko, jota en pystynyt täyttämään’.
Joidenkin kohdalla elämän haasteet olivat selvät. Heillä saattoi olla taustallaan rikkinäisiä ihmissuhteita, päihteiden ongelmakäyttöä ja mielenterveyden ongelmia. Toisilla sitä vastoin elämä näytti päällepäin esimerkinomaiselta: oli hyvä työ, perhe, ystävät ja rahaa, mutta jotain tuntui silti puuttuvan.
”Ulkopuolelta tarkasteltuna – paperilla – olisi voinut ajatella minun olleen onnellisimmillani. Minulla oli kaikki, mitä olin aina toivonut. Kumppanillani oli menestyvä liiketoimi, mikä tarkoitti sitä, ettei minun tarvinnut käydä töissä. Meillä oli kaksi lasta, mitä olin aina toivonut. Asuimme kivassa pikku kylässä. Silti minä ajattelin: ’Wow, miksi en ole onnellinen?’ Minulla oli kaikki, mitä olin aina ajatellut haluavani, ja mitä voin elämältä toivoa. Mutta itse asiassa olin aika epätoivoinen.”
Kristityillä merkittävä rooli esimerkkinä ja keskustelijana
Toiseksi merkittävin syy kristinuskon tai kirkon piiriin hakeutumiselle olivat muiden kristittyjen esimerkki tai toiminta.
Reilusti yli neljäsosa koki merkittäväksi nähdessään, miten usko oli vaikuttanut johonkin tuttuun ihmiseen. Heille oli tärkeää nähdä, mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoitti, ja miten Jeesus voi muuttaa ihmisen elämän. Lisäksi yli neljäsosa koki ”jonkun kristityn toiminnan tai tekojen” vaikuttaneen kiinnostuksen heräämiseen ja suunnilleen saman verran oli niitä, joiden uskoon tutustuminen sai alkunsa kun ”joku kristitty puhui heille”.
Kristinuskoa kohtaan heräävää kiinnostusta seurasi kyselyn perusteella tutustumisvaihe uskon sisältöihin ja uskonelämään. Kyselyn mukaan kristinuskoon tutustumista tuki parhaiten ”kirkon tilaisuuksiin osallistuminen”, sillä 59 prosenttia koki sen auttaneen heitä matkalla kristityiksi.
Haastatteluissa kävi ilmi, että seurakuntayhteisöllä oli suuri merkitys ensiaskeleitaan ottavalle kirkossa kävijälle. Muiden kristittyjen kohtaaminen oli haastattelujen perusteella selvästi merkityksellisempää kuin esimerkiksi hyvät saarnat tai ylistyslaulut, vaikka nekin olivat tärkeitä.
Ihmiset kuvailivat kohtaamisiaan kirkon piirissä erilaisiksi kuin muualla.
Ihmiset kuvailivat kohtaamisiaan kirkon piirissä erilaisiksi kuin muualla. Seurakuntalaisilla oli yleensä aikaa kuunnella ja aitoa kiinnostusta ihmistä kohtaan. Vastaajat kokivat kirkossa kohtaamiensa ihmisten olleen kiireettömiä, hyviä kuuntelemaan ja vaikuttaneen aidosti välittävän heistä.
”Eri kristittyjen kanssa käydyt keskustelut” olivatkin noin kolmanneksen mielestä merkittävänä apuna kristinuskon alkutaipaleella. Lisäksi ”kristittyjen vieraanvaraisuus, anteliaisuus ja palvelualttius” olivat auttaneet 38 prosenttia vastaajista uskoon tutustumisessa. Pienetkin asiat kuten nimen muistaminen tai se, että katsoi ihmistä kohti oman puhelimen sijaan, saattoivat olla uskoon tutustuvalle hyvin merkityksellisiä.
”Muistan tulleeni kotiin eräänä päivänä ja kertoneeni aviomiehelleni: ’En tiedä mikä siinä paikassa on. Rakastan olla siellä siihen pisteeseen asti, että jään sinne ja autan heitä lopuksi siivoamaan, sillä siinä paikassa on jotain: rakastan sitä’.
Luulen, että merkittävin tekijä olivat ihmiset siellä kirkossa. Huomasin, että niissä ihmisissä oli jotain, joka sai minut haluamaan ymmärtää, miksi he olivat sellaisia. He kaikki näyttivät rakastavan toisiaan ja toivottivat tervetulleeksi, he olivat niin ystävällisiä, he olivat kiinnostuneita minusta. He muistivat asioita. Joskus satuin mainitsemaan perhekerhossa: ’Minulla on tämä meno ensi viikolla’. Ja kun menin seuraavalla viikolla takaisin, he kysyivät: ’Miten se meni?’ Ajattelin, että hyvänen aika, edes aviomieheni ei muistanut sitä ja sinä muistit!”
Kristittyjen tuki ja keskustelu tärkeää
Monet myös kokivat kristittyjen tukevan heitä elämän haasteissa kuten surun keskellä, työn menettämisen jälkeen tai päihde- tai mielenterveysongelmien kanssa painiessa.
Uskon matkaa tukeneita kristittyjä kuvailtiin toistuvasti ”kärsivällisiksi” ja sellaisiksi, jotka ”eivät tyrkytä”. Kristityt antoivat aikaansa paitsi kirjaimellisesti viettämällä aikaa vastaajien kanssa kuin myös antamalla aikaa prosessoida uskonasioita. Kiireisessä ja tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa ajan antaminen nähtiin merkityksellisenä lahjana.
Monille oli myös tärkeää saada kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä suoraan kristityltä, vaikka sinänsä vastaukset kysymyksiin saattoivat löytyä myös kirjoista tai internetistä. Sillä ei ollut merkitystä, etteivät kristityt aina osanneet vastata kysymyksiin. Jo kysymyksen jakaminen toisen kanssa oli merkityksellistä. Vastaajista 36 prosenttia piti tärkeänä uskonsa alkuvaiheessa ”keskustelua kristityn ystävän kanssa”.
Keskustelut kristittyjen ystävien, perheenjäsenten, kirkon johtajien ja muiden kristittyjen kanssa olivat merkittävä tekijä myös siinä, että ihminen päätti lopulta alkaa seuraamaan Jeesusta. Eri keskustelukumppanien kanssa käydyt keskustelut yhteenlaskettuina peräti 46 prosenttia kertoi niiden olleen merkittävä tekijä.
Keskustelun ja yhteisen kohtaamisen tärkeyttä korosti myös ”kurssille tai pienryhmään osallistumisen” merkittävä rooli: se auttoi 42 prosenttia vastaajista kristinuskoon tutustumisessa ja reilulla neljänneksellä ”käymäni kurssi” vaikutti myös päätökseen alkaa seuraamaan Jeesusta. Kursseilla tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi Alfa-kurssia.
Hengelliset kokemukset ja rukousvastaukset tärkeitä
Myös hengelliset kokemukset olivat merkittävä tekijä niin uskoon tutustumisessa kuin uskonratkaisun tekemisessäkin. Merkittävä apu kristinuskon tutustumisvaiheessa olivat 39 prosentilla vastaajista ”hengelliset kokemukset” ja 37 prosentilla ”rukousvastaukset”.
”Kokemus Jumalasta” oli merkittävin yksittäinen tekijä ratkaisussa seurata Jeesusta, sillä se oli tärkeää 39 prosentille. Kokemukset vaihtelivat eri ihmisten välillä ja niihin kuului muun muassa fyysisiä tuntemuksia ja fyysistä paranemista, intensiivisiä tunnekokemuksia, Jumalan äänen tai läsnäolon kuulemista tai tuntemista.
”Annie oli eräänlainen nouseva tähti noituuden ja henkisyyden maailmassa. Hänellä oli menestyvä YouTube-kanava, hän kirjoitti lehtiin ja oli avainhenkilö paikallisessa henkisyyteen perustuvassa kirkossa. Kuitenkin hänen siskonsa oli vastikään tullut kristityksi ja hänet aiottiin kastaa. Annien pukiessa korujaan saman päivän aamuna, jolloin sisko piti kastaa, hänen kristallirannekorunsa ”tuntuivat kuin kahleilta” hänen ranteissaan. Niinpä hän otti ne pois. Kun hän oli laittamassa pentagrammin kaulaansa, hän kuuli äänen sanovan: ’Et tarvitse sitä tänään.’
Ennen kuin hän astui kirkkoon sisälle, hän rukoili, että arkkienkeli Mikael suojelisi häntä hänen ollessaan kristittyjen ympäröimänä! Siskon kasteen jälkeen pastori kysyi, oliko paikalla joku muu, joka haluaisi tulla kastettavaksi. Annie alkoi välittömästi täristä ja kouristella. Sitten hän kuuli saman äänen, jonka oli kuullut sinä aamuna: ’Minä olen tie, minä olen totuus, minä olen elämä’. Minuuttien sisällä hänet oli kastettu ja hän oli antanut elämänsä Jeesukselle.”
Raamatun lukeminen tukee uskoa
Uskoon tutustumisen vaiheessa lähes puolet vastaajista sai apua Raamatun lukemisesta. Ratkaisussa seurata Jeesusta Raamatun lukeminen oli merkittävä tekijä 27 prosentilla.
Useilla vastaajista ei ollut juurikaan tietoa Raamatusta etukäteen, olivatpa he taustaltaan kristittyjä tai eivät. Monet eivät tienneet, miten Raamattua kannattaisi lähteä lukemaan. Myös esimerkiksi Uuden ja Vanhan testamentin erot ja eri Raamatun käännökset olivat heille vieraita. Tästä lähtökohdasta huolimatta heistä tuli innokkaita Raamatun lukijoita ja monet kuvailivat kokevansa lukiessaan iloa ja rauhaa. Lukemisen alkuun heitä auttoi usein joku tuttu kristitty tai jonkinlainen raamatunlukuopas.
Donny kuvaili, miten luki koko Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta alkaen:
”Siihen mennessä kun olin toisessa Mooseksen kirjassa, olin jo täysi uskova ja päästessäni Uuteen testamenttiin, sydämeni särkyi. Kun pääsin todelliseen kertomukseen Jeesuksesta, olin murtunut mies. Koin täydellistä rakkautta sitä kohtaan, mitä hän oli tehnyt.”
Kyselyyn vastaajista reilu neljännes (27 prosenttia) identifioi itsensä anglikaaniseen kirkkoon, toisiksi eniten baptistikirkkoon (16 prosenttia) ja kolmanneksi eniten helluntaiseurakuntaan (12 prosenttia) ja itsenäisiin evankelikaalisiin seurakuntiin (12 prosenttia). Loput kertoivat toimivansa joko eri karismaattisten kirkkojen tai muiden kirkkokuntien kuten katolisen kirkon piirissä.
