Yllättävät juhlat – pääsiäisen esikuvat Vanhassa testamentissa

Kuva: Sari Savela

Pääsiäisen juhlien kokonaisuuteen kuuluu kaksi juhlaa, jotka on osin unohdettu termeinä ja Vanhan testamentin antamalta taustaltaan. Ensimmäinen niistä on happamattoman leivän juhla ja toinen on ensihedelmien juhla.

Pääsiäisen ydin juutalaisuudessa oli uhrien toimittamisessa. Tämä tapahtui keväällä, ensimmäisen kuukauden 14. päivän loppupuolella. Karitsa oli uhrieläimistä tärkein. Kaiken taustana ja innoittajana oli tietenkin lähtö Egyptistä Mooseksen johdolla.

Juutalainen ajanlasku on äärettömän tarkkaa. Se perustuu kunkin kuun kauden alkamisen havainnointiin ja tarkkoihin laskentasääntöihin. Itse asiassa Jumala oli jo luomistyössä 1 Moos. 1:14 mukaan antanut keskeiset taivaankappaleet merkeiksi Herran tärkeistä juhlista (otot le moadei). Nämä Herran tärkeät juhlat (moadim) luetellaan ja selvitetään yksityiskohdittain sitten 3 Moos. 23. luvussa.

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

Kaikkien juhlien perustana oli sapatti, joka seitsemäs päivä toteutuva levon juhla. Se alkoi perjantai-iltana meidän termiemme mukaan. Seitsemän Mooseksen määräämää juhlaa eivät olleet aina samoina viikonpäivinä, vaan ne määritteli kukin kuun kauden alku ja kulku.

Tärkeä juhla oli siis ensimmäisen kuukauden 14. päivän pääsiäinen. Se on kristillisen uskomme mukaan Jeesuksen ristinkuolemaa jo etukäteen ennakoinut päivä. Uhri oli läsnä vanhan liiton kirjoituksissa monin tavoin. Abel uhrasi lampaittensa esikoisia, Abraham täysikasvuisen oinaan ja temppelissä uhrattiin tuhansia karitsoita, monet niistä Betlehemin alueella kasvatettuina. Viestin oikean Jumalan Karitsan syntymästä saivatkin ensimmäisinä juuri paimenet lähellä Betlehemiä.

Kristinuskon kannalta huikean sanoman sisältää myös Vanhan testamentin opetus siitä, että uhrin antamisen (eli Jeesuksen hautaan laskemisen jälkeen) alkoi viikon pituinen juhla-aika, happamattoman leivän juhla. Sen ensimmäinen päivä oli erityinen sapatti, ja juuri sen vuoksi Jeesus tuli saattaa nopeasti ristiltä hautaan, luultavimmin vuonna 30 jKr. huhtikuun alussa.

Happamattoman leivän juhlan aloittava sapatti ja koko juhla julistivat jo ennen Jeesuksen aikaa ennustuksen siitä, että hapan eli synti otetaan pois. Jeesus kantoi sen ruumiissaan ristinpuulle puolestamme sekä sitten hautaan, pois meidän päältämme, kunhan suostumme parannukseen ja anteeksiantamukseen.

Merkittävä pääsiäisen ajan unohdettu termi on ensihedelmien juhla. 3 Moos. 23 mukaan se oli se päivä, joka alkoi pääsiäistä seuranneen viikkosapatin jälkeen. Silloin juutalaisten piti tuoda sadon ensimmäiset Herralle temppeliin. Mitään satoa ei saanut syödä ennen tämän uhrin tuontia, käytännössä ensimmäisiä kypsyneitä ohrantähkiä.

Me Uuden testamentin ihmiset voimme siis iloita siitä, että jo Mooses käski viettää juhlaa nimenomaan sapatin jälkeisenä päivänä. Sapatin jälkeisenä päivänä olikin viikon ensimmäinen päivä.

Varhain sapatin jälkeisenä päivänä ensimmäiset opetuslapset, naiset etunenässä, menivät haudalle ja saivat ottaa vastaan uskon Jeesuksen ylösnousemukseen. Niistä hätkähdyttävin on todistus Maria Magdalenasta Johanneksen 20. luvun mukaan. Siis jo Mooses kuvasi ja kirjoitti juhlasta, joka meille on mitä tärkein ja uusitestamentillisin: riemullinen pääsiäissunnuntai.

Vuoden 70 paikkeilla juutalaiset muuttivat fariseusten päätöksellä juhlakalenteriaan ja ensihedelmien juhla häivyttyi. Samalla shavuot, meidän helluntaimme, joutui uuteen kohtaan eikä enää ole kirjallisen Mooseksen lain mukaisella paikallaan eli samalla paikalla kuin meidän helluntaimme.

Teksti: Jouko Jääskeläinen, valtiotieteiden tohtori, tietokirjailija

Kirjoittaja on väitellyt juutalaisesta yhteisöllisyydestä ja julkaissut kirjat Juhlien juhlat Raamatun juhlaperinteestä sekä Uutta yhteisöä etsimässä, joka käsittelee myös juutalais-kristillistä perintöä hyvän yhteiskunnan kriteereistä.

PS Norvanto Hedelmästään puu tunnetaan