Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Vasemmistonuoret haluavat valtion ja kirkon erilleen

 
Li Andersson ja Aki Ruotsala mittelivät kirkon ja valtion kytköksestä Radio Dein Viikon debatissa toukokuussa 2015. Kuva: Kai Kortelainen

Li Andersson ja Aki Ruotsala mittelivät kirkon ja valtion kytköksestä Radio Dein Viikon debatissa

Suomalainen vasemmisto kritisoi valtion ja evankelisluterilaisen kirkon kytköstä virallisesti ensimmäisen kerran jo Forssan ohjelmassa vuonna 1903. Edellisen kerran valtion ja kirkon suhde nousi tapetilla, kun demarinuoret esittivät toukokuisessa puoluekokouksessa kirkon ja valtion erottamisen kirjaamista puolueohjelmaan. Myös Vasemmistoliiton nuorisojärjestön puheenjohtaja Li Andersson näkee valtion ja kirkon avioliiton tulleen tiensä päähän.

– Kyllä me sitä haluamme. En ehkä itse kutsuisi sitä avioliitoksi, mutta puhun yleensä siitä että niiden institutionaalinen suhde pitäisi purkaa. Osana tätä kantaa haluamme, että myöskin nykyinen uskonnonopetus uudistetaan siten, että kaikilla olisi yhteinen elämänkatsomusaine, Vasemmistonuorten johtaja linjaa Radio Deille.

Perinteisesti kirkon ja valtion eroa vaatineet vihreät ovat heivanneet asian pois agendaltaan, mutta vasemmalla kirkollisvaltiollinen separatismi siis elää ja voi paksusti. Vasemmistonuorten keskuudessa on kuitenkin kahdenlaista suhtautumista kansankirkon jälkeisen ajan kirkkokuntien rahoitukseen: tukisiko valtio kaikkia virallisia kirkkoja vai ei mitään kirkkoa? Vasemmistonuoret eivät ole tehneet erovaatimuksesta virallista julkilausumaa, mutta niitäkin paineita on.

IK-opisto Neliöb. 20.5.-2.6.

 – Meillä on yksi työvaliokunnan jäsen, joka esittää minulle noin joka toinen kuukausi kannan muodostamista. Sanon aina, että kyllä me sitten tehdään. En sinänsä usko, että se yllättäisi ketään, jos vasemmistonuoret olisivat tätä mieltä. Se on minusta aika itsestään selvää. Jos me tekisimme sen, varmaan linkittäisimme sen kristillisdemokraattiseen lausuntoon ja toisaalta uskonnonopetukseen, Andersson valottaa.

Puolueiden arvot ja poliittinen realismi ovat välillä kaksi eri asiaa. Andersson on melko optimistinen pesäeron aikataulumahdollisuuksista.

– Kyllä minä näen että se on realisista. Näen ihan selkeästi, että trendi on sellaiseen suuntaan. Toivottavasti ainakin seuraavan 10 vuoden sisällä olisi päästy eteenpäin näissä asioissa Suomessa.

Andersson esitti ajatuksensa Radio Dein jokakeskiviikkoisessa Viikon debatti -ohjelmassa. Hänen opponenttinaan oli kristillisdemokraattisten nuorten puheenjohtaja Aki Ruotsala. Hän näkee kytköksessä sekä myönteisiä että kielteisiä puolia, mutta asettuu kuitenkin periaatetasolla luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisaseman kannalle.

– Me jaamme ne samat haasteet mitä kirkon ympärillä on – tietynlainen keskustelu, jota on liikkeellä. Me näemme kuitenkin, että kirkolla on asema suomalaisessa yhteiskunnassa. On aina ollut. Haluamme vahvistaa sitä, mitä kirkko edustaa. Haluaisimme antaa kirkolle vielä mahdolllisuuden. Jaan sen kritiikin, mitä varmasti monessa maassa näihin kirkon ja valtion liittoihin liittyy. Valtioon tiukassa yhteydessä oleva kirkko voi saada negatiivisiakin vaikutuksia aikaan.

Kuuntele kirkon ja valtion kytköstä puiva debatti tästä.

 

 
Dei, aamuvirkut, artikkeliban 7.2.- (2/2)