Usko auttoi sovintoon alkoholisti-isän kanssa

 

Timo Perkola iloitsee perheestään, johon kuuluu Hanna-vaimon lisäksi 6-vuotias poika ja 3-vuotias tytär. Kuva: Timo Perkolan albumi.

Isyys ei ole vantaalaiselle Timo Perkolalle itsestäänselvyys. Poika saatiin adoption kautta seitsemän vuoden pitkän odotuksen jälkeen. Tytär syntyi hedelmöityshoitojen avulla. Timon kipeä suhde omaan isään korjaantui uskoontulon myötä.

Timo Perkola muistaa lapsuudestaan, että kolmen veljen, äidin ja isäpuolen kodissa näkyi monin tavoin rikkinäisyys ja hajanaisuus erilaisten ongelmien takia. Mieleen nousee kuitenkin hyviäkin asioita. Äiti oli tullut uskoon Timon ollessa pieni.

– Onneksi hän oli uskovainen ja hyvin rakastava ihminen, koen kuitenkin saaneeni ihan hyvän kasvatuksen. Muistan, miten käytiin seurakunnassa ja lastenleireillä.

Sansa vuosisop neliö

Isän ikävä

Isättömyys oli Timolle rankkaa, vaikeinta se oli murrosikäisenä.

– Kun perheidylli oli rikkoontunut, se oli itselle häpeällistä kaveripiirissäkin.

Timon isä oli hävinnyt lähes kokonaan kuvioista avioeron myötä.

Kaipasin kovasti isää, jolle olisin ollut tärkeintä maailmassa.

– Olimme yhteyksissä ja tapasimme hyvin harvoin. Kaipasin kuitenkin kovasti isää, jolle olisin ollut tärkeintä maailmassa.

Timo oli tietoinen isänsä alkoholiongelmasta, mutta ei tavannut tätä koskaan silloin, kun isällä meni huonosti.

Uskoon ihan yllättäen

Nuorena Timo oli päättänyt, että hänestä ei koskaan tulisi uskovaista. Alkoholi oli saanut vahvan otteen armeijasta päässeen, työssäkäyvän nuoren miehen elämästä. Perjantaipullo ei enää riittänyt, korkkia piti avata viikollakin.

– Sen epävarmuuden ja ahdistuksen keskellä tulin uskoon kesällä 2003. Se oli itsellenikin yllätys, että näin pääsi käymään.

Piinan keskellä Timo rukoili yksin asunnossaan: ”Jumala, jos olet olemassa, haluan että elämäni muuttuu.”

– Se oli yllättävän konkreettista. Koin heti siinä hetkessä vapautuksen ja mielettömän hyvän olon tunteen ja ymmärsin, että tämän on pakko olla totta. Pian piti äidillekin tunnustaa, että olit sittenkin oikeassa!

Seurakuntaperhe

Timo löysi hengellisen kotinsa vantaalaisesta helluntaiseurakunnasta. Siellä kävi myös viehättävä nuori nainen, Hanna, johon Timo tutustui. Häitä vietettiin kesällä 2004.

Seurakunta on Timolle tärkeä yhteisö, koska se opettaa ja muistuttaa Jumalan olemassaolosta. Sieltä saa myös tukea ja rohkaisua, ja siellä tapaa muita uskovia. Pastorit ja hengelliset opettajat ovat antaneet tärkeää mallia uskonvaellukselle. 

Vaikea prosessi

Suhteen korjautuminen biologiseen isään kesti vuosia.

Vasta uskoontulon jälkeen uskalsin kohdata pettymyksen ja katkeruuden tunteet.

– Vasta uskoontulon jälkeen uskalsin kohdata pettymyksen ja katkeruuden tunteet.

Kuva: Timo Perkolan albumi

Timo koki hylätyksi tulemisen hyvin raskaana, ja anteeksiannon prosessissa vierähti vuosia. Veljestenkään kesken asiasta ei pystytty juuri puhumaan, kukin kantoi kipua sisällään omalla tavallaan. Timo on kiitollinen puolisostaan Hannasta, josta oli iso apu matkalla sisäiseen eheytymiseen.

– Hänen osoittamansa rakkauden kautta ehkä ne kipeimmät tunteet tulivatkin pintaan, kun uskalsin ottaa ne vastaan. Hengellisestä kirjallisuudesta, erityisesti Seppo Jokisen teoksista, löytyi monia vertaiskokemuksia.

– Ne antoivat tukea, että tämä on totta, miltä minustakin tuntuu. Sieltä sain myös keinoja käsitellä asiaa.

Sovinto

Timo kertoo, että isälle anteeksiantoon liittyi lopulta sekä järjen päätöstä että tunteita.

– Ymmärsin, että Jumala vaikuttaa minussa ja antaa viisautta sekä voimaa tehdä ratkaisuja, joihin en omin voimin olisi kyennyt.

Kun Timo tapasi isänsä kahden kesken vuonna 2013, hän koki yllättäen, että nyt olisi ratkaiseva hetki.

– Ilman mitään erillisiä keskustelun avauksia sain sanottua, että annan sinulle anteeksi kaikki ja että olen onnellinen siitä, että sinä olet isäni. Koin tämän jälkeen ihmeellistä riemua sisälläni. Suomalaisena miehenä isä piti tietysti omat tunteet sisällään, mutta jälkikäteen kuulin, kuinka hän oli saman tien soittanut äidilleni hyvin iloisena tästä.

Uutta sovinnon aikaa 31-vuotiaan Timon ja isän välillä ehti kestää vain vuoden ajan, sillä isä menehtyi äkillisesti vuonna 2014.

Isänä kahdelle pienelle lapselle

Timo iloitsee isänä olemisestaan 6-vuotiaalle pojalle ja 3-vuotiaalle tyttärelle. Haasteellistenkin aikojen keskellä hän luotsaa perhettään luottavaisin mielin eteenpäin.

– Uskon, että Jumala pitää lapsistani aikuisuudessakin huolta.

Tulevaisuuden haaveistaan Timo kertoo, että haluaisi elää mahdollisimman tasaista arkea ja että hän, perhe sekä läheiset saisivat elää terveinä.

– Toivon myös, että suhde Jumalaan pysyy itselläni ja läheisilläni kunnossa.

Timo Perkolan haastattelu on alun perin julkaistu Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä. Tilaa itsellesi näytenumero.

KUUNTELE: Isänpäivä-toivekonsertti Radio Deissä lauantaina 7.11. klo 16.

Teksti: Marja Salminen

 
Radio Dei Radiot_fi