Tyrmäävä tilasto: Neljän vuosikymmenen päästä kirkossa ei kasteta enää yhtään lasta

Kirkon tiedotuskeskus. Tampere 4.7.2004. Kastetilaisuus Kalevan kirkossa Tampereella. Kaste, ristiŠiset. Kuva: Henna Aaltonen

Ristiäiset vähenevät Suomessa parin prosenttiyksikön vuosivauhtia. – Jos kasteiden määrä tippuu samalla tavalla kuin se on tippunut viimeisen 2 vuoden aikana, vuonna 2056 kastettaisiin viimeinen lapsi, sanoo kirkkohallituksen asiantuntija.

Viime vuonna Suomen evankelis-luterilaiseen kirkon jäseneksi kastettiin 33 748 alle yksivuotiasta lasta, kun samana vuonna lapsia syntyi Tilastokeskuksen mukaan kaikkiaan 50 139.

Kasteiden määrä on vähentynyt koko 2010-luvun ajan. Vuonna 2016 kastettiin 69,3 prosenttia syntyneistä lapsista. Vuonna 2017 saman sakramentin sai enää 67,3 prosenttia syntyneistä.

PS rikottu neliö

– Pysäyttäviä lukuja ne ovat. Sen takia mietitään erilaisia toimenpiteitä, miten tähän voitaisiin vaikuttaa, sanoo kasvatus- ja perheasioiden asiantuntija Jari Pulkkinen kirkkohallituksesta.

– On selvää, että kasteiden määrä tulee tulevaisuudessa vähentymään, tunnustaa Radio Dein Viikon debatissa keskiviikkoaamuna vieraillut Pulkkinen.

”Meillä on yhä vähemmän perheitä, jotka edes voivat kastaa lastaan.”

Kirkkohallituksen toiminnallisella osastolla työskentelevän Pulkkisen kanssa Viikon debatissa vieraillut Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä huomauttaa, että kasteiden lukumäärän lasku kulkee käsi kädessä kirkon jäsenmäärän laskun kanssa – mutta kaksi kertaa nopeammin.

Tervo-Niemelän mukaan nopeaa laskua selittävät niin sanotut rakenteelliset tekijät. Kastettavalle ei löydy kahta kummia tai vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, kastetaanko lapsi vai ei, jos esimerkiksi vain toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon.

– Meillä on yhä vähemmän perheitä, jotka edes voivat kastaa lastaan, mutta on myös niitä perheitä, jotka siitä huolimatta jättävät kastamatta. On myös perheitä, jotka ehkä haluaisivat kastaa, mutta törmätään siihen, etteivät esimerkiksi vanhemmat pääse asiasta yhteisymmärrykseen. Nimenomaan näille perheille lapsen siunaamisen ja se, että pappi tulisi nimiäisiin, on erityisen tärkeää, perustelee Tervo-Niemelä.

Hän arvioi, että parhaassa tapauksessa kirkon kohtaaminen voi johtaa siihen, että lapsi kastetaan seurakunnan jäseneksi joskus myöhemmin.

Kati Tervo-Niemelä rinnastaa kasteessa annettavan siunauksen kirkolliseen avioliittoon siunaaminen.

– En näe, että se on missään tilanteessa vähentänyt kirkollisen avioliittoon vihkimisen suosiota. Se on ollut niille mahdollisuus saada siunaus kirkolta, joille avioliittoon vihkiminen ei ole mahdollista.

”Saattaa olla kauhean herkällä, kun vanhemmat miettivät, kastetaanko lapsi vai eikö kasteta.”

Tervo Niemelän kertoo törmänneensä kritiikkiin, jossa katsotaan nimiäisiin lasta siunaamaan pyydetyn papin olevan sakramentin toimittajan asemesta ohjelma-automaatti

 – Mutta mitä muuta he sitten ovat monessa muussakin tilanteessa, hän kuittaa.

– En koe, että olen ohjelma-automaatti. Jos pappia pyydetään nimiäistyyppisiin tilanteisiin, se on aika valtava juttu pyytää perheeltä pappi paikalle siinä tilanteessa siunaamaan ja rukoilemaan lapsen puolesta, näkee asian papinkin työtä tehnyt Jari Pulkkinen.

Kasvatus- ja perheasioiden asiantuntijan mukaan kirkon tulisi sopeutua ajatukseen, että papin kannattaa mennä pyydettäessä paikalle myös nimiäisiin, jossa hän voisi siunata lapsen, vaikka tätä ei kastettaisi. Lisäksi hän poistaisi muodollisia esteitä kastetoimituksen tieltä. Pulkkisen mukaan esimerkiksi yksi kummi riittäisi, kun nykyään kirkko suosittelee kastettavalle kahta kummia, mihin voi saada poikkeuksen ainoastaan kirkkoherran erityisluvalla.

– Saattaa olla kauhean herkällä, kun vanhemmat miettivät, kastetaanko lapsi vai eikö kasteta. Meidän pitäisi kirkkona miettiä erilaisia kasteen esteiden poistamista, ettei tehdä kynnystä omalla toiminnallamme liian korkeaksi, kirkkohallituksen kolmivuotisessa kaste ja kummius -hankkeessa työskentelevä Pulkkinen sanoo.

– Viestit ovat sen suuntaisia, että kummeja on vaikea löytää. Voi olla, että sitä yhtäkin kummia. Yksi konkreettinen askel olisi, että meillä olisikin yksi kummi näillä nykyisillä määrittelyillä olemassa.

Pulkkinen olisi valmis harkitsemaan myös muiden kriteerien höllentämistä. Tällä hetkellä kummin pitää olla rippikoulun käynyt konfirmoitu kirkon jäsen.

Kati Tervo-Niemelä olisi uudistusten suhteen varovaisempi.

– Jos ajattelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulua, yksi taustalla oleva rakenteellinen tekijä, joka on vahvistanut sitä, on se, että rippikoulu antaa oikeuksia. Se antaa oikeuden kirkolliseen vihkimiseen ja antaa oikeuden olla kummi.

– Tämä on vahvistanut sitä, että nuoret ovat käyneet rippikoulun silloinkin, kun siihen ei ole ollut vahvaa henkilökohtaista motivaatiota.

Kirkolliskokous keskustelee ensi viikolla kastetta ja kummiutta käsitelleestä Kirkon kasvatus vuonna 2030 -raportista Turussa.

Viikon debatti kuullaan Radio Deissä keskiviikkoisin kello 9.05 ja uusintana lauantaisin kello 13.35. Jaksot ovat kuunneltavissa kuukauden ajan Radiot.fi-palvelussa.

 

Radio Dei Radiot_fi