Kirkko: Piispainkokous esittää kirkollista vihkimistä kaikille pareille – yksi piispainkokouksen jäsen jätti päätöksestä eriävän mielipiteen

Torinon käärinliinan mysteeri syvenee

 

Torinon kääriliinan mysteeri syvenee oli seurakuntalaisen vuoden 2018 luetuin artikkeli. Kuva: Wikimedia commons.

Onko Torinon käärinliina todiste ylösnousemuksesta? Tutkija Juha Hiltusen mukaan saattaa olla. Kukaan ei ole voinut selittää, miten tämän historian tutkituimman menneisyyden esineeseen muodostunut kuva on syntynyt.

– On kiistatonta, että käärinliinaa ei ole avattu, vaan ruumis on poistunut sieltä, ikään kuin haihtunut ilmaan. Mätänemisprosessi ei ole koskaan alkanut, Hiltunen toteaa ja alkaa kertoa science fictionilta kuulostavasta ”koronapurkausteoriasta”, jonka mukaan käärinliinassa olevan ristiinnaulitun miehen kuvan syntymiseen on tarvittu noin 50 ydinvoimalan tuottama energia.

– Tämä on liinan suurin mysteeri. Kukaan ei ole pystynyt toistamaan kuvaa keinotekoisesti, Hiltunen jatkaa.

IK-opisto Neliöb. 18.-31.3.

Torinon käärinliina on yli neljä metriä pitkä pellavakangas, jonka uskotaan olevan se hautavaate, johon Jeesus käärittiin hänen kuolemansa jälkeen. Seikkaperäisimmät Uuden testamentin kuvaukset käärinliinasta löytyvät Johanneksen evankeliumin 19. ja 20. luvuista: ”Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa — Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle. Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä, ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi.

Radiohiilimittaus meni metsään

Vuodesta 1578 asti Torinon käärinliinaa on säilytetty Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa Torinon kaupungissa italiassa. Vuodesta 1354 liinan historiallinen reitti Välimeren alueella on aukoton ja sitä ennenkin välietappeja on pystytty paikantamaan. Juha Hiltunen uskoo, että liinan ottivat ensimmäisinä haltuunsa opetuslapset Pietari ja Johannes. Liinaa säilytettiin hänen mukaansa Siionin vuorella alkuseurakunnan huomassa vuoden 66 juutalaiskapinaan asti.

Kenties historian merkittävimpänä pyhäinjäännöksenä Torinon käärinliinaa on tutkittu kaikilla käytössä olevilla tieteellisillä resursseilla. Juha Hiltunen on Oulun yliopiston eläkkeellä oleva dosentti, kulttuuriantropologi ja historioitsija. Hän on suomalaisista ehkä parhaiten perillä tutkimuksen käänteistä. Hiltunen julkaisi aihetta koskevan teoksensa Valokuva Jeesuksesta? vuonna 2009. Ensi vuonna ilmestyvässä uudistetussa painoksessa otsikon kysymysmerkki on jätetty pois. Hiltunen sanoo, että käärinliinatutkimus on tehnyt hänestä kristityn.

– Kuuluin ennen Skepsis-järjestöön, ja kun aloin 30 vuotta sitten tutkia käärinliinaa, lähtökohtani oli sen mukainen. Minua kiinnosti, kuka on tällaisen voinut väärentää ja millä tekniikalla.

Vuonna 1988 tehtiin radiohiiliajoitus, joka osoitti liinan olevan keskiaikainen väärennös. Myöhemmin selvisi, että kankaan pala, jota käyttäen ajoitus tehtiin, oli otettu kohdasta, jota oli korjattu liinan vaurioiduttua tulipalossa. Tulos edustaa siis vain paikkakankaan historiaa.

– Sittemmin liina on ajoitettu neljällä uudella menetelmällä 2005 ja 2013. Ne ovat vanilliinipitoisuusanalyysi, molekyylispektroskopia ja Raman spektroskopia sekä mekaaninen multiparametrimittaus. Niiden ajoitushaarukka asettuu ajanlaskumme alkuun. Tämä on suurin uusi käänne tutkimuksessa.

– Tieteellinen totuus on, että käärinliina on valmistettu ajanlaskumme alun Palestiinassa. Sitä tuskin pystytään aukottomasti todistamaan, että kankaaseen olisi kääritty Jeesus Nasaretilainen, mutta vaihtoehdot sille, että kyseessä olisi joku muu, ovat olemattomat, Hiltunen muotoilee.

Ankarasti kidutettu mies

Käärinliinaan muodostunut kuva on siitä erikoinen, että mies on kankaalla peilikuvana. Siksi vasta ensimmäinen Torinossa otetun valokuvan negatiivi kankaasta paljasti vuonna 1898 todellisen kuvan. Negatiivi olikin alkuperäinen kuva. Käärinliinan kuvan negatiivista voi silmämääräisestikin erottaa miehen kasvon piirteet, verivanat ja piikkikruunun jäljet. Hiltunen kertoo, että tarkemmissa tutkimuksissa on selvitetty myös muun muassa vainajan veriryhmä (AB) ja pituus (178cm).

”Hän on 30-40 -vuotias mies, jolla on tyypilliset juutalaiset piirteet ja lapaluiden alaosaan ulottuva palmikko selässä. Miehellä on hienopiirteinen kyömynenä. Kasvonpiirteet ovat hämmästyttävän levolliset. Päänahkaa kiertävät verijäljet. Verivirtoja on kallossa ainakin kahdeksan. Sen on voinut aiheuttaa orjantappurakruunu. Oikeassa silmäluomessa ja repeämä ja koko silmän alue on turvoksissa. Hänellä on lyönnin jälkiä myös muualla kasvoissa”, Hiltunen luettelee Valokuva Jeesuksesta -teoksessaan.

– Jeesus Nasaretilainen on antiikin ajalta ainoa, jonka tiedetään kruunatun orjantappuroilla, hän huomauttaa.

Ranteissa ja jalkaterissä on naulanreiät, ja kaikki viittaa muutenkin kidutukseen ja ristiinnaulitsemiseen.  Tiede-lehti raportoi kesällä 2017 Paduan yliopiston professori Giulio Fantin tutkimuksesta, jossa käärinliinaa tutkittiin ensimmäisen kerran nanotekniikalla. ”Kuitujen verijäämien nanohiukkaset ovat rakenteeltaan, kooltaan ja jakaumaltaan poikkeuksellisia. Käärinliinan verestä löydettiin poikkeuksellisen korkeita kreatiniini ja ferritiinipitoisuuksia. Ne ovat yhdisteitä, jotka viittaavat mittavaan kärsimykseen ja kidutukseen”, lehdessä kerrottiin.

Juha Hiltunen lisää, että ”uusimpien havaintojen mukaan käärinliinan mies on kokenut kenties ankarimman ruoskinnan kuin kukaan selviten siitä hengissä ristiinnaulitsemiseen asti”.

– Jalkapöydät on lävistetty suurella rautapiikillä. Tällä kohden on luiden välissä pieni aukko ja myös keskus-hermon kulkurata. Sen nirhautuminen aiheuttaa hirvittävän tuskan, käytännössä suurimman fyysisen kivun, mitä voi olla, Hiltunen kertoo.

Liinan raamatullista alkuperää tukevat Hiltusen mukaan vahvasti myös siitä löytyneet siitepölyjäänteet. ”Kaikki kankaasta löydetyt siitepölyhiukkaset ja kasvien jäänteet muun muassa 28 kukkalajikkeesta voidaan paikantaa Jerusalemin, Jerikon ja Hebronin väliselle alueelle”´, Hiltunen kirjoittaa.

Lisäksi vainajan silmien päälle on asetettu kolikot, jotka on tunnistettu Pontius Pilatuksen aikaisiksi rahoiksi.

Väärennösteoriat otsikoissa

Juha Hiltusta harmittaa, että media noteeraa useimmiten lähinnä käärinliinan raamatullista alkuperää epäilevät tutkimukset. Viimeisin mylläkkä nousi oikeuslääketieteen professori Matteo Bottinin ja ”tunnetun käärinliina-skeptikon” kemian professori Luigi Garlaschellin tutkimuksesta, joka julkaistiin Journal of Forensic Sciences -tiedelehdessä. Heidän tutkimuksessaan mittailtiin verivirtoja mallinukella ja todettiin, etteivät käärinliinaan tallentuneet verijäljet vaikuta luonnollisilta ”post mortem” eli kuoleman jälkeen syntyneiltä verivirtauksilta. Tutkijat väittivät tämän perusteella käärinliinaa jälleen keskiaikaiseksi väärennökseksi.

– Koe tehtiin keinoverellä, josta muun muassa puuttuu hyytymisreaktio. Ei ole harvinaista, että epäsopivinkin aineisto kyetään istuttamaan haluttuun teoriaan, Hiltunen kommentoi.

Hänen mukaansa ”muu tutkimus” on jo osoittanut monet väärennösteoriat kestämättömiksi, eikä mikään tutkimus ole voinut koskaan osoittaa, miten käärinliinan kuva on syntynyt.

– Kaikki selitysyritykset ja hypoteesit ovat vajavaisia. Nykyisin eniten kannatusta on saanut koronapurkausteoria, jossa pallosalamaa muistuttava käsittämättömän nopea dematerialisoituvasta ruumiista lähtöisin oleva energiavirtaus jättää jäljet kankaaseen kaikista sillä olevista objekteista.

– Käärinliinan mysteeri vain syvenee, kun sitä tutkii. Siksi minäkään en tähän koskaan kyllästy. Tämä todella haastaa älykkyytemme.

– Mutta vielä enemmän kuin tätä mystistä kuvaa, ihmettelisin sitä, jos käärinliina todistettaisiin väärennökseksi. Kuka olisi voinut ylittää satakertaisesti Leonardo da Vincin taidot? Kuka olisi sirotellut ajan laskun ajan siitepölyä käärinliinaan?

Artikkeli on julkaistu Elämä-lehdessä 9/2018

 
Artikkelibanneri perussanoma