Teologi-terapeutti Tommy Hellstenin mieltä painaa kysymys, olisivatko evankeliumin hyvä sanoma ja terapeutin kokemus ihmisen psykologisesta kohtaamisesta yhdistettävissä työssä vielä paremmin.
Liittyisikö teologin koulutukseni ja terapeutin kutsumukseni jossain vaiheessa kirkon työhön? Otan ajatuksen vakavasti, sillä se liittyy Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen kohdallani.
– Siitä lähtien kun pääsin teologiseen tiedekuntaan, olen ihmetellyt tätä teologin osaani. Koulutus oli äärettömän hyvä ja antoi eväitä moniin työtehtäviini. Mutta ohut suhteeni kirkkoon jäi jonkinlaiseksi kipukohdaksi, Tommy Hellsten kertoo.
– Seison nyt siinä risteyskohdassa, missä teologinen ja terapeuttinen tieni leikkaavat. Toivoisin voivani liittää toisiinsa psykokentältä saamani opit ja teologisen selitysapparaattini, Hellsten sanoo.
Saat sen mistä luovut -kirjastaan (2000) lähtien kirjailija ja kouluttaja on yrittänyt sanoittaa pyrkimystään erilaisten näkökulmien luovaan yhdistämiseen.
– Monesti olen tuntenut olevani väliinputoaja sekä kirkossa että psykokentällä.
Kirkossa tunnetaan usein ennakkoluuloja sitä kohtaan, että ihmistä hahmotetaan psykologisena olentona, ja psykologian parissa on vaikea ymmärtää ihmistä hengellisenä olentona.
Hellsten ymmärtää toisaalta niitä opinvartijoita, jotka pelkäävät että psykologian liika sotkeminen kirkkoon saattaa vesittää varsinaista rakkauden sanomaa.
– Jos psykologia sivuuttaisi hengellisyyden ytimen, se olisi karhunpalvelus kirkolle. Ihmiselämän psykologisilla ja hengellisillä selitysmalleilla on kuitenkin paljon hedelmällistä kosketuspintaa.
– Kirkko ja psykologia eivät saisi vieraantua toisistaan vaan niiden tulisi kommunikoida enemmän keskenään. Kirkon pitää suostua vuorovaikutukseen ajan ilmiöiden ja ajatusten kanssa. Omalle sanomalleen uskollisena.
Lue lisää uusimmasta Sana-lehdestä
