Teologi tukee tyhjän päälle pudonneita freelance-muusikoita

 

Jaakko Kämäräinen soittaa bassoa muun muassa Olavi Uusivirran yhtyeessä. Kuva: Tomi Palsa.

Muusikkojen liiton freeasiamies Jaakko Kämäräisellä on ollut koronapandemian aikana kädet täynnä töitä. Keikkojen peruuntumisien myötä muusikot ovat joutuneet ahtaalle, ja osa heistä on jo ilmoittautunut työttömiksi.

– Ihmiset soittelevat liittoon ja kysyvät neuvoja moniin asioihin. Ennen pandemiaa työni oli suurelta osin tapahtumien koordinointia. Kiersimme myös esimerkiksi oppilaitoksissa kertomassa muusikon työnkuvasta.  Nyt ihmiset soittavat kysyäkseen, miten he saisivat korvausta menetetyistä töistä. Työttömyysturvaan liittyviä kysymyksiä tulee paljon.

– Freelance-muusikoilla on jo valmiiksi epävakaa toimeentulo, Kämäräinen huomauttaa.

Jalohaukat vko 3 SMy

– Ja nyt kun keikkoja ei ole, monet ovat ilmoittautuneet työttömiksi. Osa kuuluu työttömyyskassaan ja saa sen myötä kullanarvoista ansiosidonnaista päivärahaa. Ne jotka eivät kuulu, saavat peruspäivärahaa ja ehkä pärjäävät juuri ja juuri, tai ehkä eivät. Suurin osa freelance-muusikoista tekee työtään ilman kuukausipalkkaa, keikkojen peruunnuttua tulot putoavat käytännössä nollaan, Kämäräinen selostaa.

Hän on itse toiminut jo 20 vuotta ammattimuusikkona freelance-pohjalta. Nykyään Kämäräinen soittaa bassoa Olavi Uusivirran ja Mikko Kuustosen yhtyeissä. Aikanaan hän vaikutti myös useissa gospel-yhtyeissä, kuten Bass´n Helenissä sekä Juha Tapion yhtyeessä.

– Pitkä kokemus auttaa työssäni. Ei tätä voisi oikein tehdäkään, ellei tietäisi, millaista freelance-muusikon elämä on.

Nyt koronan myötä yhä useammat muusikot ovat siirtyneet esiintymään nettiin, mikä on Kämäräisen mukaan sujunut mallikkaasti.

– On ollut hienoa huomata, millaisella salamavauhdilla näitä striimikeikkoja on toteutettu. Kun ihmiset eivät pääse live-keikkoja katsomaan, nettikeikoistakin jopa maksetaan. Aiemmin sellainen ei tullut kuuloonkaan. En kuitenkaan usko, että nettikeikat olisivat freelance-muusikoille kestävä taloudellinen ratkaisu pitkällä tähtäimellä.

Basistin yhteys Jumalaan

Jaakko Kämäräinen valmistui teologian maisteriksi vuonna 2016. Hän pitää kyseistä koulutusta sopivana myös muusikolle. Muusikkojen liittoon tulevat korona-ajan puhelut eivät kuitenkaan ole saaneet Kämäräisen vastatessa esimerkiksi sielunhoidollisia piirteitä.

– Ihan käytännön asioita me hoidamme. Freelance-muusikon työhön liittyy ilman pandemiaakin järkyttävä määrä säätöä, jota selvitämme, jotta muusikko voisi keskittyä paremmin itse asiaan eli musiikkiin.

– Ystävien kanssa olemme kyllä keskustelleet pandemian psykologisista vaikutuksista syvällisemminkin.

– Teologian opiskelu on kaiken kaikkiaan jäsentänyt paljon tapaani nähdä maailma ja elämä. Voimakkaimmat uskonnolliset elämykseni olen kokenut musiikin välityksellä.

Sitten Kämäräinen heittää melko osuvan basistivitsin.

– Basistilla ja Jumalalla on paljon yhteistä. Kumpaakaan ei huomaa, mutta jos jompikumpi otetaan pois, pohja häviää kokonaan.

– En ole koskaan katunut sitä, etten opiskellut musiikkia vaan teologiaa. Täytän tänä vuonna 40, ja vaikka on ollut kiva kiertää vuosikausia keikoilla, en ole varma jaksanko tehdä sitä loputtomiin. Teologin koulutus tarjoaa mahdollisuuksia, jos haluan joskus tehdä jotakin muuta.

– Tälläkin hetkellä kaipaisin lukea teologista kirjallisuutta. Laadukasta tutkimusta! Sellaiseen ei kuitenkaan ole nyt aikaa. Meillä on kaksi tytärtä ja muu aika menee musiikkiin.

”Isä lauloi virsiä pieteetillä”

Kämäräinen jatkaa, että iltarukous on aina kuulunut hänen päivittäiseen ohjelmaansa. Jos hengellinen elämä jää muuten kovin vähäiseksi, se alkaa nopeasti tuntua.

– Sitä alkaa voida huonosti. Ihminen on kokonaisuus, jossa fyysinen, henkinen ja hengellinen kulkevat käsi kädessä. Kun kaipaan ravintoa, on Raamattu helposti saatavilla.

– Ja Sören Kierkegaardin teokset. Hänestä tein gradunikin.

Erityisen suuri vaikutus Kämäräisen hengelliseen elämään oli hänen vanhemmillaan. Hänen isänsä Heikki Kämäräinen tunnettiin muun muassa Suomen Raamattuopiston pitkäaikaisena talousjohtajana.

– Jo lapsena sain heidän kauttaan kontaktin kristinuskoon. Olen heille kiitollinen siitä, että he jättivät meille lapsille hengellisten asioiden suhteen oman tilan hengittää. Meitä ei pakotettu mihinkään, vaan saimme itse tehdä löytömme.

– He vaikuttivat omalla olemisellaan minuun enemmän kuin sanoillaan.

– Vietin lapsena paljon aikaa Raamattuopistolla. Isäni lauloi virsiä pieteetillä, erittäin kuuluvasti. Hän oli niiden suhteen tosissaan, ja aivan erityisesti ennen kuolemaansa. Silloin hän teki sopua Jumalan kanssa.

– Kun oman rajallisuuden tunnustaa, se on aina tärkeä malli myös muille. Isältäni sain sellaisen kokemuksen, että jopa kuolemankin voi uskaltaa kohdata, Kämäräinen toteaa.

Nyt hänen täytyy kuitenkin edelleen kohdata puhelimessa monia huolestuneita muusikoita. Epidemia on laantumassa, mutta toisella aallolla uhkaillaan.

– Mutta kyllä tästä noustaan, Kämäräinen sanoo.

Hän siteeraa teatteriohjaaja Esa Leskistä, joka muistutti Helsingin Sanomissa, että teatteri-instituutio kesti muun muassa mustan surman ja inkvisition, joten se kestää kyllä koronankin.

– Ei musiikkikaan tule mihinkään häviämään, vaikka nyt lyhyellä aikavälillä monet sen tekijät kärsivät, Kämäräinen päättää.

Artikkeli on julkaistu Elämä-lehdessä 6-7/2020

 

Aiheet