Tampereen GLS-ohjausryhmän uusi puheenjohtaja Kaisa Yrjölä: Parhaimmillaan johtaja antaa tilaa toisille

– Johtajuuteen pitäisi kuulua se, että näyttää oman haavoittuvuutensa. Ei niin, että repii kaiken toisten edessä auki, mutta kertoo myös omista taisteluistaan.
Näin ajattelee Kaisa Yrjölä, joka aloitti tänä vuonna Tampereen GLS-ohjausryhmän puheenjohtajana. Kuva: Pia Korhonen

Johtajuuteen kuuluu kolme merkittävää ominaisuutta, ajattelee tamperelaisen jumalanpalvelusyhteisön pappina toimiva Kaisa Yrjölä: kyky antaa toisille tilaa loistaa, haavoittuvuus ja nöyryys.

Kaisa Yrjölän mielestä parhaimmillaan johtajuus on silloin, kun johtaja mahdollistaa toisten menestyksen. Hän on itse harjoitellut taitoa työskennellessään ainoana palkattuna työntekijänä tamperelaisessa jumalanpalvelusyhteisössä Messukylän Kohtaamispaikassa.

– Se ei voisi toimia mitenkään ilman vapaaehtoisia, Yrjölä kommentoi ja uskoo, että työntekijävetoisen luterilaisen kirkon tulevaisuus on juuri vapaaehtoisissa.

PS Norvanto Hedelmästään puu tunnetaan

Tähtihetkinä papin mieleen ovat jääneet tilanteet, joissa seurakuntalaiset tuovat omia ideoitaan ja ovat valmiita toteuttamaan niitä, jos yhteisö mahdollistaa puitteet. 

Esimerkiksi eräs vaihto-opiskelijana ollut seurakuntalainen toi Yhdysvalloista tullessaan idean Lasten Raamattuviikko -konseptista. Sellaisia ei ollut järjestetty muissa seurakunnissa Suomessa, mutta nyt alakouluikäisille suunnattu, Raamattua esittelevä tapahtuma on vakiintunut vuosittaiseksi perinteeksi Tampereelle.

 

Ryhti oikeni rukouksessa

Toinen tärkeä opetus Yrjölälle on johtajan uskallus olla avoin ja haavoittuvainen, näyttää olevansa samalla viivalla muiden kanssa. Siksi hän on myös kertonut avoimesti omista heikkouksistaan, kuten tarpeesta hakea hyväksyntää.

Oman uransa alkutaipaleella eräässä kristillisessä konferenssissa Yrjölä havahtui huomaamaan, että hän oli hakenut koko ikänsä hyväksyntää eri keinoin ja myötäillyt toisia ihmisiä.

– Olin kumarrellut sinne, tänne ja tuonne, enkä ollut seisonut Jumalan edessä suorana ja pyytänyt, että hän hyväksyisi minut, Kaisa Yrjölä kertoo.

Hän tunnusti tämän syntinään, ja koki seuraavana päivänä rukouspalvelussa, että hänen ryhtinsä oikaistiin: tuntui, että alaselästä lähtien kehoa vedettiin taaksepäin. Jopa kävelyasento muuttui suoremmaksi.

Yrjölä uskalsi sen jälkeen myös olla eri mieltä ihmisten kanssa julkisissa tilanteissa.

– Fyysinen ja sisäinen ryhti korjaantuivat.

Siinä missä nöyristely ei ole hyve, nöyryys on Yrjölän mielestä kolmas hyvän johtajuuden piirre. Johtaja, joka täyttää tilan omalla egollaan, herättää varsin vähän sympatiaa tai kunnioitusta.

– Yksi merkittävä apuväline nöyränä pysymiseen on tilivelvollisuus, Yrjölä uskoo. 

Hän on itse kokoontunut vuosia pienessä ryhmässä, jossa on tunnustettu synnit toisille ja rukoiltu yhdessä.

– Sen kautta elämässäni on tapahtunut hyviä muutoksia. Sitä voisi varmaan kutsua myös ihmisenä kasvamiseksi, joka tulee Jumalan armon kautta.

 

Ratikka vei Jumalan työhön

Kaisa Yrjölä on toiminut 24 vuotta pappina ja sitä ennen kasvanut seurakuntanuorena, mutta papin työ löytyi mutkan kautta. Hän oli ehtinyt opiskella kolme vuotta kasvatustieteitä, kun päätti vaihtaa alaa.

– Tutkin sukupuolirooleja ja totesin, että haluan olla itselleni tärkeämpien aiheiden kanssa tekemisissä opiskelijana, Yrjölä muistelee.

Alanvaihtoon vaikutti myös Gurun kuolema, intialaisen joogin kristityksi kääntymisestään kirjoittama kirja*.

Päätös syntyi nopeasti eräänä helmikuisena viikonloppuna: hän opiskelisi teologiaa. Yrjölä muistaa, kun hän kaksi viikkoa Helsingissä opiskeltuaan tajusi olevansa oikealla paikalla.

– Istuin raitiovaunussa numero kahdeksan ja ajattelin, että tämä reitti vie minut Jumalan valtakunnan työhön, hän naurahtaa.

 

*Rabindranath R. Maharaj ja Dave Hunt: Gurun kuolema. Karas-Sana 1979, suomentanut Leena Huima.