Talvet Torreviejassa ovat avartaneet pastoripariskunnan näkökulmaa: ”En katsele maailmaa makaronin läpi”

 

Mari ja Ilkka Hirvonen viettävät kesät Suomessa ja kiertävät seurakunnissa kertomassa Majakan toiminnasta. Syksyllä on aika alkaa tähyillä kohti etelää. Kuva: Pia Korhonen

Costa Blancan Vapaakirkkoseurakunta Majakan pyörittäminen on Ilkka ja Mari Hirvoselle mieleinen eläkepesti. Espanjan lämmössä suomalaisten yhteisöllisyys korostuu ja aikaa riittää syvemmillekin kohtaamisille.

Lehtien kellastuminen on Mari ja Ilkka Hirvoselle mieluinen merkki siitä, että on aika alkaa pakata laukkuja. Äänekoskelainen pariskunta viettää talvikaudet Costa Blancan Vapaakirkkoseurakunta Majakassa Torreviejan kaupungissa ja paimentaa siellä käyvien suomalaisten laumaa.

Kun Hirvoset saapuvat Espanjaan, ensimmäinen tehtävä on siivota seurakunnan tilat kesäisin lentävästä hiekkapölystä ja levittää ilmoituksia alueella toimiviin suomalaisiin yrityksiin ja yhdistyksiin. Syyskuun lopussa toiminta pyörähtää kunnolla käyntiin.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

– Meidän seurakunnassamme on 50 kirkkosalituolia ja kahvitila. Pienemmissä puitteissa jokainen voi kokea kodin ilmapiiriä ja tulla kuulluksi ja nähdyksi, Ilkka toivoo.

Seurakunnassa istutaan jumalanpalvelusten jälkeen kaikessa rauhassa kirkkokahveilla, jaetaan kuulumiset ja rukoillaan yhdessä. Johtuipa se elämäntavasta tai -tilanteesta, seurakuntalaisilla ei ole kiire lähteä kirkolta kotiin. Ja kirkon kynnyskin tuntuu olevan matala.

 

Ongelmia ei voi paeta aurinkoon

Torreviejan suomalaisten yhteisö tuntuu Hirvosista tiiviiltä, sillä Costa Blancan rannikolla on vielä toistaiseksi vähemmän suomalaisia kuin suositulla Aurinkorannikolla. Kieli ja kulttuuri sitovat ihmisiä yhteen, ja naapuriapua on helppo saada. Hirvosten autollekin järjestyi käden käänteessä paikka kesäksi erään suomalaisen rouvan autotallista.

– Se viehättää, että ihmiset ovat aina hymyssä suin. Aurinko ja lämpö tekevät sen — harvoin näkee niin myrtynyttä naamaa kuin syksyllä Suomessa, Mari lisää.

Pelkkää auvoa ei elämä Espanjassakaan auringosta huolimatta ole.

– On suomalaisia, jotka ovat ehkä lähteneet ongelmia pakoon, mutta ongelmat tulevat mukana, Ilkka mainitsee.

Kun Hirvoset muuttivat Costa Blancaan ensimmäisenä syksynään ja nukkuivat ensimmäistä yötään uudessa asunnossa pää pyörällä kaikesta uudesta, puolen yön aikaan pirahti puhelin. Ilkka vastasi, ja toisessa päässä miesääni kysyi: ”Mitä minä nyt teen? Minä olen muuttanut Espanjaan ja istun täällä puistossa.”

Suomalainen mies oli asunut alkuun hotellissa, mutta ennen pitkää rahat olivat huvenneet. Nyt taivasalle joutuneena hän keksi soittaa pastorille, jonka numeron oli nähnyt Majakka-seurakunnan ovessa.

– Siinä mietin, että mitä teen ja mihin ohjaan hänet, Ilkka muistelee.

Kysymys ratkesi, ja mies päätyi joksikin aikaa mukaan Majakan toimintaankin. Rahapulassa ei kuitenkaan voinut pitkään asustella vieraassa maassa, vaan mies palautettiin Suomeen.

– Ongelmat, joiden kanssa ihmiset tulevat, vain korostuvat siellä, Mari toteaa.

Hirvoset eivät kuitenkaan allekirjoita sitä näkemystä, että suomalaiset olisivat keränneet kyseenalaista mainetta ahkerina viinanjuojina. Alkoholi on kylläkin edullisempaa ja helpommin ruokakaupoissa saatavilla, mutta ainakaan Torreviejassa päihderiippuvuus tai muut ongelmat eivät erityisesti näy katukuvassa.

 

”Meitä tarvitaan edelleen”

Elämä Espanjassa ei ole pelkästään erilaista, vaan se on muuttanut myös Hirvosia. Aiemmin molemmilla oli oma päivätyönsä, mutta nyt yhteinen vastuu yhdistää pariskuntaa.

Myös elinpiiri ja näkökulma ovat laajentuneet. Mari kertoo saaneensa uutta rohkeutta mennä ja tulla, käyttää kielitaitoa, matkustella ja jutella ihmisille.

Elämän kirjo näyttäytyy laajempana kuin Keski-Suomen tutuissa ympyröissä, joissa Hirvoset ovat elämänsä eläneet — niin hyvässä kuin pahassakin.

– Siellä tapaa hyvin erilaisia ihmisiä hyvin monenlaisista taustoista. Jotkut ovat nousseet tuhkasta menestykseen, jotkut vajonneet menestyksestä tuhkaan ja kaikkea siltä väliltä, Ilkka kertoo.

Vaihtelevat elämäntarinat ovat avanneet silmiä.

– Toivon, etten ole ikinä katsonut maailmaa ”makaronin läpi”, mutta nyt en ainakaan katsele. Ihmisten elämässä on ollut niin monenlaista, ja silti he pärjäävät. Minulle on avautunut ihmisyys uudella tavalla, Mari pohtii.

Niin on avautunut ymmärrys Jumalastakin. 16-vuotiaana uskoon tullut Mari on saanut lisää luottamusta ja uskoa Jumalan huolenpitoon.

– Tietynlainen avarakatseisuus on lisääntynyt. Niin helposti sanotaan, että ”tuo on uskossa ja tuo ei” — tuntematta ihmisen taustaa ollenkaan. Toivoisin, että armollisuuteni olisi lisääntynyt, hän pohtii.

Pyyntö lähteä Espanjaan tuli kolme vuotta sitten yllätyksenä, mutta Hirvoset tarttuivat siihen mielellään.

– Ajattelimme, että kun jäämme eläkkeelle, niin jäämme tosiaan eläkkeelle, mutta Jumala laittaa edelleen täysiä valjaita, Mari kuvailee.

– On yllätyksellistä, mutta armollista, että meitä tarvitaan edelleen.