Suomalainen Messu on soinut jo 15 vuotta

Tanssilla on Suomalaisessa Messussa merkittävä osuus. Kuva: Suomalainen Messu

Vuoden 1998 Maata Näkyvissä -festivaaleilla tapahtui sellaista, mikä jäi lähtemättömästi Lasse Heikkilän mieleen.
– Kun Suomalaisen Messun ensiesityksessä 6 000 nuorta nousi seisomaan siniristilipun noustessa kohti kattoa, oli tunnelma ainutlaatuinen ja koskettava. Siinä tunsi tekevänsä jotain merkittävää.

Vaikka ensiesityksestä on 15 vuotta, on Suomalainen Messu edelleen hyvin kysytty seurakunnissa.

– Nyt seurakunnat tilaavat nuotteja ja esittävät messua omin voimin. Messu soi lähes viikoittain jossakin päin maata. Valkia-ryhmän kanssa esitämme sitä harvakseltaan. Viime aikoina olemme vierailleet Ruotsissa suomalaisten siirtolaisten parissa. Messua on soitettu myös Virossa sekä Marin ja Komin tasavalloissa, Heikkilä kertoo.

Messu pureutuu suomalaisuuteen

Alun perin Heikkilä ei aikonut tehdä messua vaan suomalaiselta kuulostavaa musiikkia ja lauluja.
– Yhtenä ainoana kesänä syntyi sisäisestä tarpeesta pari tusinaa musiikillisia teemoja, jotka muistuttivat ennen vierastamaani perinteistä suomalaista kansanmusiikkia. Niistä koostui yhdessä luottotekstittäjien kanssa sarja teoksia, joita yhdistämään löytyi myöhemmin messurunko.

Heikkilä näkee Suomalaisen Messun synnyssä oleellisena koreografi Sirkku Lehtimäen roolin.
– Näkymme kohtasivat, ruokkivat ja täydensivät toisiaan. Kun Sirkku esitti ajatuksen, että tanssit toteutetaan poika-tyttöpareina, suomalaisen perinteen mukaan, vastustelin ensin. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen, kun näin miten kunnioittavaa ja kaunista tanssiparien välinen kommunikaatio oli, myönsin, että tämä taitaa olla ainoa oikea tapa.

Heikkilä on vuosien varrella pohtinut, mikä Suomalaisessa Messussa osuu kuulijoiden sydämiin.
– Tähän ei ole yhtä vastausta, mutta ainakin teksteissä meille tutut luontokuvat yhdistyvät sielunmaisemaamme. Suomalaisina koemme vuodenajat voimakkaasti. Esimerkiksi valkoisena maahan satava lumi sopii suomalaisen mielessä kuvaamaan sitä, kuinka armo peittää synnit.

Herätyskristillisen taustan omaava Heikkilä koki Suomalaisessa Messussa myös uuden tavan julistaa evankeliumia.
– Olin omaksunut mallin ihmisten eteen nousemisesta sillä asetelmalla, että minulla on jotain, mitä heiltä ehkä puuttui ja mitä uskoin heidän tarvitsevan. Suomalaisessa Messussa koen laskeutuvani muiden suomalaisten joukkoon etsimään sellaista, jota itsekin tarvitsen ja samalla kysyväni kanssaihmisiltä, tuletko mukaan etsimään. Sellainen ehdotus ei tule ylhäältä. Ehkä siksi palautetta sanoman perille menemisestä on tullut messusta enemmän kuin kaikesta aikaisemmasta tuotannosta yhteensä.

Messun koko tarinaa ei ole vielä kerrottu

Heikkilä uskoo, että Suomalaisella Messulla on tulevaisuudessa vielä merkitystä. Valkia-ryhmä on esittänyt viime vuosina messua 12 hengen miehityksellä. Reservissä on kymmeniä muusikoita ja tanssijoita, jotka osaavat messun sävelet, sanat tai askelet. Tanssijoissa vaihtuvuus on ollut muusikkoja tiheämpää. Edellisen eli neljännen tanssijasukupolven alkaessa vetäytyä kyseltiin jo, olisiko aika lopettaa messun esittäminen.
– Minulle tuli kuitenkin voimakas intuitio, että tärkeitä esityksiä on vielä edessä, joten taas etsittiin ja koulutettiin uudet nuoret tanssijat.

Heikkilällä on myös unelma.
– Toivon, että Suomalainen Messu olisi näkyvässä osassa, kun Suomi täyttää 100 vuotta.

(Heikkilän haastattelu on luettavissa kokonaisuudessa Suomen Viikkolehdessä numero 48. Toimittajana Juhani Karvonen.)