Rovasti Keijo Rainermalle Suomen Kansanopistoyhdistyksen hopeinen kunniamerkki

 

Kansanopistoyhdistyksen ansiomerkin luovutti Keijo Rainermalle rehtori Marja-Kaarina Marttila. Kuva: Petri Vähäsarja.

Rainerma sai tunnustuksen pitkästä ja ansiokkaasta palveluksesta kansanopistoliikkeen hyväksi.

Suomen Raamattuopiston rehtori Marja-Kaarina Marttila ojensi Keijo Rainermalle Kansanopistoyhdistyksen kunniamerkin Hengellisillä syventymispäivillä 22.8. Rainerma palkittiin ”pitkästä ja ansiokkaasta palveluksesta kansanopistoliikkeen piirissä”.

Rainerma oli Suomen Raamattuopiston johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja, kun Raamattuopisto sai kansanopisto-oikeudet vuonna 1988. Hän on toiminut Suomen Raamattuopiston Säätiön hallituksessa 40 vuotta ja sen puheenjohtajana vuodesta 1983 asti. Keväällä Rainerma jäi eläkkeelle Kankaanpään seurakunnan kirkkoherran virasta, jota hän hoiti niin ikään 40 vuotta.

Kalajoen Krist. opisto Neliöb. 8.-21.4.

– Olet ollut omalta tärkeältä osaltasi viemässä eteenpäin ja johtamassa kansanopistomme työtä. Samalla olet tehnyt merkittävän yhteiskunnallisen palveluksen kolmannen sektorin eli kansalaisyhteiskunnan saralla, rehtori Marttila totesi palkintoa ojentaessaan.

– Me tarvitsemme johtajia. Muuten olemme hukassa ja eksymme. Erityisesti me tarvitsemme luotettavia ja uskollisia hengellisiä johtajia. Sinä Keijo olet yksi heistä meille monille viidennen liikkeen uskoville ja koko Suomen kirkkokansalle.

– Kansanopisto ei anna vain pään tietoa, vaan se on tarjonnut kaikkina näinä vuosina myös hengellisen yhteisön, jossa tuhannet kristityt nuoret ovat saaneet kasvaa uskossaan. Olet ollut vastuussa siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta ja varmistamassa, että Raamattu tulee keskelle ihmisten elämää, Marttila jatkoi.

Rainermalle itselleen tunnustus tuli yllätyksenä.

– Pääsivät yllättämään lämpimillä sanoilla ja tällä huomionosoituksella, hän kommentoi.

Hän korosti omassa puheessaan, että sen paremmin kirkko kuin Raamattuopistokaan eivät ole perinteiden ylläpitolaitoksia.

– Jumalan valtakuntaa rakennetaan.

Rainerma puhui siitä, mitä hän on urallaan seurakunnassa ja Raamattuopiston luottamustoimissa oppinut.

– On ihmeellistä, että jotakin on sen sijaan, ettei olisi mitään. Ja se mitä on, on huolellisesti suunniteltua niin, että ihmiselämä on mahdollinen. Suuret kysymykset ovat ”kuka olen” ja ”miksi olen”. Raamatun vastaukset näihin puki Runeberg kauniisti virren säkeistöksi: ”mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu”.

– Siksi on seurakunta ja Raamattuopisto, että Raamattu tulee keskelle elämää ja Jumalan sana elämäksi.

– Pieni elämäni kuuluu suureen kokonaisuuteen. Saan olla mukana itseäni ja elämääni suuremmassa, Rainerma kuvaili tuntojaan.

Jumalan huolenpito on Rainerman mukaan ollut läsnä Raamattuopiston asioita hoidettaessa.

– Usein Jumala on antanut ihmisiä opiston avuksi. Heillä on ollut rahaa kukkarossa ja bensaa tankissa. Neljänkymmenen vuoden aikana toiminnasta kertyneet tulot eivät ole kattaneet työn menoja. Liisa Kosonen lainaa kirjoittamassaan ja juuri ilmestyneessä Marja-Terttu Tolamon elämäkerrassa Tolamoa, joka sanoi, että ”kassan pohja näkyy, mutta Jumalan lupaukset ovat meidän talousarviomme”.

– Se on ollut meille päivästä päivään Jumalan ihmettä, Rainerma totesi.