”Pidämme yhteyttä toisiimme salaa…” islamista kristityiksi kääntyneet naiset tulevat yhteisönsä torjumiksi

 

Islamista kristityiksi kääntyneet naiset koetaan häpeäksi perheelleen Pohjois-Afrikassa. Heitä painostetaan luopumaan uskostaan. He eivät voi käydä seurakunnassa. Heitä estetään avioitumasta kristityn kanssa. Heidät voidaan ajaa pois kotoa.

Nélya* on juuri avioitunut kristityn miehen kanssa. Kyseessä ei ole järjestetty avioliitto kuten hänen vanhemmillaan. Hän on tavannut miehensä opiskellessaan teologiaa, ja he rakastuivat toisiinsa. Värikkäässä mekossaan ja hiukset vapaina, hän on säkenöivä nuori nainen, jolla on tarttuva usko. Häntä voi pitää onnekkaana naisena, sillä hänen tarinansa ei ole tyypillinen islamista kristityiksi kääntyneiden joukossa Pohjois-Afrikan maissa kuten Algeriassa, Libyassa, Mauritaniassa, Marokossa tai Tunisiassa.

Nélya on yksi avainhenkilöistä Pohjois-Afrikan kristittyjen nuorten parissa tehtävässä työssä, ja hän kertoo paineesta, jota nuoret naiset kohtaavat kääntyessään Jeesuksen seuraajiksi.

Pipliaseura neliöb. vkot 24-25. MJa

”Valitettavasti on paljon tarinoita, jotka tekevät minut surulliseksi naisten tilanteesta”, sanoo Nélya. ”Naisia sorretaan ja syrjitään. Perinteisillä islamilaisilla alueilla islamin hylänneet ovat perheelleen häpeäpilkku.”

Kristityiksi kääntyneet naiset eivät voi vapaasti tunnustaa uskoaan.

Kristittyjen naisten asema on haastava muslimimaailmassa

Kristityksi kääntyneet naiset varovat kääntymisestään kertomista, koska heidän perheidensä reaktio olisi oletettavasti kielteinen ja he eivät halua ottaa riskiä, että heidät karkotetaan pois perheen kodista. Naimattomien pohjoisafrikkalaisten naisten ei nimittäin oleteta asuvan perheensä kodin ulkopuolella.

Nélya kertoo: ”Pidän yhteyttä kahteen nuoreen naiseen, jotka seuraavat Jeesusta. Muslimiperheissään he eivät voi puhua uskostaan tai he joutuisivat vaikeuksiin. Siksi pidämme yhteyttä salaisilla nettilinjoilla tai puhelimitse. Varomme käyttämästä kristillisiä termejä tai mainitsemasta Jeesusta siltä varalta, että joku sattuisi kuulemaan keskustelumme. He eivät voi tulla seurakuntaan eivätkä tavata muita uskovia. He eivät voi tunnustaa uskoa haluamallaan tavalla.”

Islamilaisessa kulttuurissa nainen ja mies eivät ole yhdenvertaisia. Tästä johtuen naisten osallistuminen yhteiskunnassa on rajoitettua.

Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikan maissa naiset saavat yleensä poistua kotoa vain isänsä tai veljensä seurassa, joten kotoa poistuminen yksin ei ole kulttuurisesti hyväksyttyä. Islamilaisessa kulttuurissa nainen ja mies eivät ole yhdenvertaisia. Tästä johtuen naisten osallistuminen yhteiskunnassa on rajoitettua. ”Monet ajattelevat edelleen, että naisen paikka on keittiössä”, Nélya toteaa. Koska islam on vaikuttanut Pohjois-Afrikassa yli tuhat vuotta, sama ajattelu on vaikuttanut tietenkin myös seurakuntaan, joka koostuu islamista kääntyneistä.

”Yleisesti voidaan todeta, ettei naisilla ole seurakunnassa sellaista asemaa, joka heille kuuluisi. Naisia pidetään edelleen miehiä huonompina”, Nélya kertoo. Tasa-arvo ei siis toteudu seurakunnassakaan, mutta Nélya näkee kirkossa tapahtuvan edistystä: ”Esimerkiksi Open Doorsin tukemassa johtajuuskoulutuksessa on hyvää opetusta miehille ja naisille naisen asemasta Raamatun mukaan.”

Vaikka hän näkee myönteistä kehitystä kirkoissa, nuori nainen kertoo: ”Pidän itseäni naisten johtajana. Minun täytyy kuitenkin olla varovainen, koska ihmiset helposti voivat pitää minua feministinä ja uhkana kirkolle. Kirkko on paljolti miesten hallitsema kuten yhteiskuntakin. Eivät kaikki toivota naisia tervetulleiksi. Ajatellaan yleisesti, että naisten tulisi olla kotona hoitamassa lapsiaan.” Juuri itse naimisiin menneenä Nélya tuntee paineen myös. Hän kuitenkin vakuuttaa aina, että hän kyllä tulee huolehtimaan perheestään.

Kristittyjen naisten asema vaihtelee eri kirkkojen ja alueiden välillä. Maaseudulla naisten on yhä vaikea saada ääntään kuuluville, mutta kaupungeissa naisia on jopa seurakuntien johdossa.

Islamilainen traditio vaikuttaa nuorten naisten paineisiin avioitua

Kristityissä avioliitoissa islamilainen perinne vaikuttaa myös. Mies on tärkein henkilö ja naisen tulee alistua. Vaikka Nélya ja hänen miehensä olivat tunteneet toisensa kauan ja nähneet toisiaan säännöllisesti, tuli heidän noudattaa perinteistä kosintatapaa. ”Hän tuli isäni luokse kysymään kättäni. Vaikka perheeni on vapaamielinen, noudatetaan silti islamilaisia perinteitä. Minun ei sallittu tulla huoneeseen, jossa kosinta tapahtui. Pääsin sisälle vasta, kun isäni oli hyväksynyt avioliiton. Myös myöhemmin häiden päivämäärää päätettäessä veljeni täytyi olla läsnä.”

Naisten vaino Pohjois-Afrikassa on Nélyan mukaan moraalista vainoa: ”Naiset kohtaavat perheen ja yhteiskunnan torjuntaa. Heitä voidaan pitää kotona arestissa. Monien ei anneta mennä kirkkoon tai tavata kristittyjä. Heidän haluaan avioitua kristityn miehen kanssa vastustetaan. Perheet painostavat heitä seuraamaan kaikkia islamilaisia traditioita ja luopumaan uskostaan Jeesukseen. Jotkut naiset on ajettu pois perheidensä luota, ja kirkon täytyy pelastaa heidät.”

Yksin asuva naimaton nainen on häpeällinen. Häntä pidetään avionrikkojana, väärintekijänä.

”Alueellamme tytöt ja naiset asuvat vanhempiensa kanssa, kunnes he menevät naimisiin. Vanhempien kodin ulkopuolella asuminen naimattomana on häpeä. Sellaisia tyttöjä ja naisia pidetään avionrikkojina, väärintekijöinä. He menettävät myös perheensä taloudellisen tuen”, Nélya selittää.

Kristityillä naisilla on valtava paine löytää kristitty aviomies. ”Maissamme ei ole paljon kristittyjä. Kuulen kristittyjen tyttöjen sanovan usein, että heillä ei ole mitään todellista vaihtoehtoa, mutta perheet painostavat heitä naimisiin, koska on häpeällistä, jos tyttö ei ole mennyt naimisiin 25 vuoteen mennessä. Naisen mahdollisuudet avioitua sen jälkeen ovat käytännössä menneet. Tämä ajattelutapa on läsnä myös joissakin kirkoissa. Siellä näkee usein 40–50-vuotiaita miehiä, jotka kosiskelevat 20-vuotiaita tyttöjä.”

Nélya kertoo tunteneensa painetta avioitua myös omassa kirkossaan, jotta ei pilaisi omaa elämäänsä. Onneksi hän löysi sielunkumppaninsa puolisokseen. On kuitenkin paljon nuoria kristittyjä naisia, jotka kiirehtivät avioon painostettuina. Esimerkiksi Nélyan ystävätär meni naimisiin itselleen epäsopivan miehen kanssa, ja liitto päättyi avioeroon parin kuukauden päästä.

Jotkut naiset tuntevat niin kovaa painetta aviomiehen löytämisestä, että he naivat muslimimiehen. Tällöin he saattavat salaa jatkaa Jeesuksen seuraamista. Nélyan mielestä silloin yleensä on kuitenkin hyvin vaikea pitää kiinni uskosta, sillä vain todella harvoin aviomieskin kääntyy kristityksi.

Koulutusta tarvitaan rohkaisemaan naisia

Viime vuosina joissakin kirkoissa on ollut myönteistä kehitystä naisten asemassa. Naisille on järjestetty lukuisia aktiviteetteja ja naiset toimivat johtajina kirkoissa. Muun muassa traumakoulutuksissa naiset ovat merkittävässä roolissa. Kirkko on kasvavassa määrin tukemassa naisia.

Naisten täytyy olla täydellisiä kaikessa, mitä he tekevät.

Nélya kertoo kirkossa tarjottavasta koulutuksesta: ”Open Doorsin tukemassa koulutuksessa on tärkeää sisällön lisäksi se, että keskustelun lomassa naiset saavat tietää enemmän yhteiskunnan tapahtumista. Apua todella tarvitaan. Esimerkiksi eräässä tv-ohjelmassa paljastui, että useimpien naisten mielestä miehellä on oikeus ’kouluttaa’ vaimoaan lyömällä. Isänikin löi äitiäni kotonamme. Valitettavasti vielä kristittyinä naiset pitävät lyömistä oikeutettuna, jos he eivät osaa olla miehelleen mieliksi. Minutkin kasvatettiin näin. Paine on aina ollut vahvempi naisia kohtaan. Naisten tulee olla täydellisiä kaikessa, mitä he tekevät. Tätä samaa odotetaan nykyisin myös naisilta työelämässä: kaikki tulee tehdä hyvin.”

Koulutuksesta on tullut hyvää palautetta. Osallistujat ovat kokeneet, että Jumala on parantanut ja vapauttanut heitä. Eräs osallistuja haluaa kiittää Open Doorsin koko tiimiä Jumalan suuruuden ja pyhyyden välittämisessä. Toinen osallistuja kiittelee opetusta: ”Me rakastamme opettajamme inhimillisyyttä ja yksinkertaisuutta opetuksissaan. Hän on isosiskomme. Lämmin kiitos kaikesta, mitä olette tehneet hyväksemme. Monet ovat vapautuneet katkeruudesta, anteeksiantamattomuudesta, vihasta jne. Kun olemme itse parantuneet, voimme auttaa sisariammekin parantumaan.”

Nélyan unelma on, että naiset saisivat äänensä kuuluville kaikissa seurakunnissa ja yhteiskunnassa.

Nélyan mielestä hänen oma seurakuntansa on edistyksellisesti ottanut naiset huomioon. Hän on myös huomannut toisten pohjoisafrikkalaisten seurakuntien seuraavan heitä. Hänen unelmansa on, että naiset saisivat äänensä kuuluville kaikissa seurakunnissa ja yhteiskunnassa. Naisten  tulee saada kertoa ideoitaan, heidät tulee ottaa vakavasti ja heidän tulee saada rooleja, joissa toimia. Hän ymmärtää kuitenkin, että koko Pohjois-Afrikassa se voi kestää eliniän, mutta Nélya on toiveikas: ”Tehtävää on paljon, ja meidän on oltava kärsivällisiä ja viisaita ja taisteltava asian puolesta.”

Korona loi uusia toimintamalleja

Korona vaikeutti seurakunnan toimintaa ja lisäsi naisten yksinäisyyttä mutta toi mukanaan myös uusia mahdollisuuksia.

”Henkilökohtaisesti korona-aika on ollut haastavaa. Aluksi olin masentunut. Oli niin vaikeaa luoda yhteyksiä muihin ja tavoittaa nuoria. Kuitenkin, kuten muutkin ympäri maailmaa, tajusin, että voin puhelimellani olla yhteydessä nuoriin. Minä soitin heille, viestittelin heille ja järjestin koulutusta somen kautta. En ollut aiemmin kuvitellutkaan käyttäväni somea tällä tavalla!” Nélya kertoo.

Yhteiskunnan avautuessa työskentely somessa jatkunee, samoin nettijumalanpalvelukset. Ongelmana ovat kuitenkin huonot nettiyhteydet ja puuttuvat yhteydenpitovälineet.

Merkkejä naisten paremmasta kohtelusta

Nélya näkee eron naisten kohtelussa kirkossa ja yhteiskunnassa: ”Sanoisin, että naisille annetaan ainakin jonkin verran enemmän arvoa kirkossa kuin sen ulkopuolella. Kirkon sisällä me muokkaamme naisten asemaa. Nykyisin naisia on johtavissa tehtävissä. Myös avioliitoissa näkyy muutoksia samoin kuin opetuksessa kirkossa. Miehiä opetetaan kunnioittamaan naisia.”

Naisille annetaan ainakin vähän enemmän arvoa kirkossa kuin muualla yhteiskunnassa.

Myös pastorien saarnoissa Nélya tunnistaa kunnioitusta naisia kohtaan. ”Jotkut kristityt parit ovat erilaisia. Voi nähdä aviomiesten kohtelevan vaimojaan eri tavalla. He eivät häpeä näyttää kiintymystään julkisesti. Tämä koskee erityisesti nuorempia sukupolvia. Naisten kohtelu ei ole täydellistä kirkossa, ja on vielä pitkä tie kuljettavana. Näen kuitenkin, että mahtavia muutoksia tapahtuu. Paljon riippuu meistä ja tulevista sukupolvista.”

Miten Nélyasta* tuli kristitty?

Yli viisitoista vuotta sitten Nélyan isosisko lähti seuraamaan Jeesusta. Hän oli ensimmäinen kristitty perheessä ja kertoi uskostaan Nélyalle, mutta tämä ei tuolloin kiinnostunut. Vuoden päästä Nélya osallistui jumalanpalvelukseen mutta tuli uskoon vasta viiden vuoden päästä. ”Sen seurakuntavierailun jälkeen alkoi pitkä matka. Kyseenalaistin kaiken ja etsin totuutta. Jonkin aikaa pidin itseäni ateistina ja olin täysin eksyksissä. Olin masentunut ja yritin tappaa itseni.”

Nélyan isosisko oli perheen mielestä antanut hyvän kuvan kristityistä.

Nélyan isosisko oli kuitenkin hänen tukenaan tuona pimeänä aikana. Sisko pyysi uudelleen hänet mukaansa seurakuntaan. Siellä puhuttiin paranemisesta. Nélya tunsi valtavaa iloa ja lähti seuraamaan Jeesusta. Koska sisko oli perheen mielestä antanut niin hyvän kuvan kristityistä ja siten tavallaan raivannut esteet vanhempien hyväksynnältä, Nélyakin sai vapaasti kääntyä kristityksi.

* Nimi on muutettu turvallisuussyistä.

Katso video

Lue lisää vainottujen kristittyjen tilanteesta.

 
Lahjoita A