”Pelkään, että nälästä tulee virus, joka tappaa minut”

 

Juma Godi on yksi niistä lukuisista ugandalaisista, jotka ovat vammautuneet astuttuaan maamiinaan. Koronapandemia on vaikeuttanut heidän elinolosuhteitaan.

Pohjois-Ugandassa sijaitseva Kobokon kaupunki tunnetaan parhaiten Idi Aminin synnyinpaikkana. Amin käynnisti vallankaappauksen vuonna 1971 ollessaan Ugandan armeijan komentajana. Nykyisin Aminia pidetään yhtenä maailman julmimmista hirmuhallitsijoista ja häneen viitataan ”Ugandan teurastajana”, sillä hänen valtakaudellaan murhattiin jopa noin puoli miljoonaa ihmistä.

Monet ugandalaiset joutuivat Idi Aminin hallinnon aikana pakenemaan sodan jaloista naapurimaahan, Sudaniin. Ihmisten käyttämille kulkureiteille kätkettiin lukuisia maamiinoja. Ne tappavat edelleen vuosittain jopa 20 000 ihmistä. Vielä useammat vammautuvat loppuiäkseen astuessaan miinaan. Suurin osa uhreista on siviilejä ja heistä useimmat lapsia.

Karkku, neliöb 1/2: 20.11.-5.12. MJa

Nälkä on todellinen uhka ruoka-avusta huolimatta

Juma Godi oli yksi heistä, jotka pakenivat Sudaniin. Hän joutui palaamaan takaisin etsimään ruokaa ja astui matkalla maamiinaan. Miehen toisen jalan luut pirstoutuivat. Hänen matkakumppaninsa veivät hänet sairaalaan. Siellä jalkaan tuli kuolio ja se täytyi amputoida. Tekojalkoja ei ollut saatavilla. – Minun täytyi käyttää omia taitojani ja valmistaa itselleni jalka, Juma sanoo ja vetää ylös housunlahkeensa esitelläkseen käsityötaitojensa tulosta. Hän on ylpeä luomuksestaan: – Tätä jalkaa olen käyttänyt vuodesta 1979 asti.

Juma ansaitsi elantonsa valmistamalla survimia ja huhmareita kassavajauhon jauhamista varten. Hän teki myös koristeellisia kirveiden ja kuokkien varsia. Juma meni naimisiin ja sai viisi lasta. Kolme heistä on sittemmin kuollut. Juma asuu vaimonsa kanssa Pohjois-Ugandan Yumbessa. Heidän kotinsa on pieni mudasta ja tiilistä tehty talo. Iän myötä miehen näkö on heikentynyt, joten hän ei pysty enää työskentelemään. Hän on saanut aiemmin valtion yli 65-vuotiaille kansalaisille myöntämää apurahaa, mutta viimeisten kuuden kuukauden aikana hän ei ole saanut mitään taloudellista tukea.

– Turvaudun myötätuntoisiin ihmisiin, ”laupiaisiin samarialaisiin”, jotka tekevät lahjoituksia auttaakseen minua, Juma kertoo. Hän tuntee kuitenkin häpeää siitä, että joutuu turvautumaan toisten anteliaisuuteen. – Jos olet kerjäläinen yhteisössäsi ja pyydät jatkuvasti jotakin, ihmiset pakenevat luotasi. Sen vuoksi minua hävettää, kun joudun pyytämään jotain.

Koronapandemia on heikentänyt monien ugandalaisten elinolosuhteita. Ihmisten liikkumista on rajoitettu. Fida International jakoi hiljattain ruokaa 65 sulkutilan keskellä elävälle vammaiselle ihmiselle Yumben alueella. Juma Godi oli yksi avun vastaanottajista. Hän kertoo olevansa kiitollinen Fidalle, mutta huolissaan edelleen jatkuvan sulkutilan vaikutuksista. – Pelkään, että nälästä tulee virus, joka tappaa minut, mies toteaa.

Fidan työntekijä Francis Emechu kertoo, että Fida on auttanut yli 200 vammaista ihmistä Bidibidin pakolaisasutusalueella, Yumbessa. Fida seuraa muutaman kuukauden välein, miten avustettavien ihmisten tilanne kehittyy. Lisäksi avustusjärjestöt kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan siitä, mitä ne ovat Bidibidissä tehneet ja mitä aikovat tehdä siellä jatkossa.

Teksti: Hannu Happonen ja Milla Suonio Kuva: Hannu Happonen

 
Fida artikkeli