Aikuinen tarvitsee parisuhteessa puolisoltaan ihan vastaavaa turvaa kuin pieni lapsi hoivaajaltaan: varmuutta rakkaimpansa mielessä pysymisestä. Niin aikuinen kuin lapsi kaipaa saada olla rakkain ja ihanin.
Avioliittokurssien konkari Tiia Brockman pitää hyväksymistä ja hyväksytyksi tulemista parisuhteen ydinasiana. Kolmen lapsen äiti rinnastaa lapsen tarpeen saada turvaa hoivaajaltaan puolison tarpeeseen olla varma asemastaan toisen elämässä.
– Hyväksyntä on hyvän näkemistä – siihen tulokseen olen tullut. Kun saa tuntea olevansa hyväksytty parisuhteessa, valo lankeaa lempeydestä ja lämmöstä käsin. Se ei osu syyttävänä tai arvostelevana valokiilana, vaan näyttäen puolison hyvässä ja turvallisessa valossa, aitona ja riittävänä.
Brockman on lukenut viime aikoina Jari Sinkkosen Kiintymysuhteet elämänkaaressa -kirjaa. Hän oivalsi, että aikuinen tarvitsee ihan vastaavaa turvaa parisuhteessa kuin pieni lapsi hoivaajaltaan: varmuutta rakkaimpansa mielessä pysymisestä. Niin aikuinen kuin lapsi kaipaa saada olla rakkain ja ihanin, kokonaan hyväksytty. Samalla Tiia Brockman kertoo tajunneensa myös, miten vaikeilta sanat kuulostavat omalle kohdalle. Voin tuntea olevani ahkerin, reippain tai tunnollisin, mutta ihanin ja rakkain? Sanat on välillä vaikea uskoa todeksi vielä monien yhteisten vuosien jälkeen.
Toiseksi jääminen on kipeä kokemus
Parisuhteessa tunne, että olen toisen mielessä ja pysyn siellä, luo yhtä tärkeää turvaa kuin lapselle vanhempiensa turva. Se ei tarkoita toisiinsa liimautumista. Se tarkoittaa luottamusta, että olen varmasti tärkeä toiselle, vaikka olisimme eri puolilla maapalloa. Se tarkoittaa tunnetta, että toinen ajatuksissaan, sanoissaan, ajankäytössään ja teoissaan huomioi minut. Se voi tarkoittaa esim. että ennen nukahtamistaan reissussa puoliso laittaa viestin: “Olet ajatuksissani, rakas”. Se tarkoittaa, että puoliso kysyy mielipidettäni ennen valintojensa tekemistä ja huomioi minut arjessa.
Toiseksi tärkeimmäksi jääminen on kipeä kokemus myös aikuiselle. Toiseksi tärkeimmäksi voi jäädä monille asioille, niin työlle tai harrastuksille kuin riippuvuuksille tai muille ihmisillekin. Toinen sija parisuhteessa ei ole hopeaa, se on syvälle osuvaa surua ja häpeää. Työlle, harrastuksille ja ihmissuhteille on paikkansa, mutta silloin kun ne ohittavat puolison tärkeimmät tarpeet ja tunnesuhteen puolisoon, se sattuu.
– Puolisona minulle on tärkeää olla rakkaani silmissä ihanin ja paras. Se ei ole lapsellisuutta, vaan se on turvallisuutta. Se ei ole höttöä, että olisin superihminen, vaan arkista luottamusta. Tämän ihmisen silmissä saan olla ihmeellinen omana itsenäni. Hän hyväksyy minut ja näkee sydämellään minut riittävänä, hyvänä ja kauniina, kuvaa Tiia Brockman.
Teksti on julkaistu aiemmin Parempi avioliitto ry:n verkkosivulla. Kuva: Shutterstock / Iissa93
