Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: ”Onnellisuushuippumme lienee saavutettu”

Markku Ojasen mukaan raskaat asiat eivät välttämättä alenna tyytyväisyys-onnellisuutta pysyvästi, vaan aiheuttavat ainoastaan notkahduksen. Toisten ihmisten hyväksyntä ja tuki paitsi rakentaa, myös edesauttaa onnellisuuden palautumista. – Mitä enemmän saamme kiitosta, kannustusta, tunnustusta, ja mitä paremmin kipumme ja särkymme huomataan ja meitä kuunnellaan, sitä paremmin voimme, Ojanen muotoilee. Kuva: Sari Savela.

Onnellisuusprofessorin mukaan suomalaisten melankolisuus on myytti.

Kun Markku Ojanen 1960-luvulla opiskeli psykologiaa, onnellisuudesta ei juuri puhuttu. Opinnoissa korostuivat mielensairaudet ja niiden oireet, kiitos esimerkiksi vuosikymmeniä vallalla olleen psykoanalyysin.

Toisenlaista näkökulmaa nuori opiskelija ammensi esimerkiksi keskitysleiriltä selvinneen Viktor Franklin kirjoista, joiden keskiössä oli elämän merkityksellisyys ja ihmisen voimavarat. Yhdysvalloissa opiskellessaan Ojanen tutustui syvemmin uuteen vallankumoukselliseen suuntaukseen, jossa korostui vahvuuksien näkökulma. Aihepiiri kiinnosti väitöskirjaksi asti.

– Kyselin psykiatrisilta potilailta heidän elämäntyytyväisyyttään ja vahvuuksiaan. Myöhemmin aloin kysellä samaa myös muilta ihmisiltä.

Positiivisen psykologian virtaus oli aluksi ohut, mutta voimistui vuosikymmenten saatossa. Nyt tarjolla on monenlaista onnellisuusohjetta ja self help -kirjallisuutta.

Onnellisuudesta on tullut iso bisnes.

– Onnellisuuden saralla tulee vastaan paljon pinnallista. Itseäni ärsyttää toden teolla tällaiset kehotukset, että ”ole optimisti” tai ”ole positiivinen”, onnellisuusprofessori tunnustaa.

– Tunneonni, hetken ilo, on tärkeä asia, mutta kyllä pitkäkestoisemman tyytyväisonnellisuuden kohottaminen on aika vaikea juttu.

Onnellinen ihminen ei ole itsekäs

– Kyllä tätä on vähän kurjaa tuoda esille, Ojanen pahoittelee.

– Mutta niin se on, että se tyytyväisyysonni on pitkälti persoonallisuuspiirre.

– Itsekin kipuilen välillä sen asian kanssa, että miksi toisille on annettu persoonallisuuspuolella niin paljon enemmän kuin toisille. Se on minusta melkein tuskallisempaa, kuin se, että toisille on annettu enemmän maallista hyvää, Ojanen parahtaa.

Ei maallinen hyväkään silti ole onnellisuuden kannalta merkityksetöntä, päinvastoin. Pohjoismaalaisten korkeisiin onnellisuuslukemiin vaikuttaa suurena tekijänä hyvinvointivaltio. Tasa-arvoinen, demokraattinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta nostaa ihmisten onnellisuustasoa.

– Mehän olemme aivan ykkösluokassa, kun mietitään ympäristön hyvinvointitekijöitä. Helposti unohdamme kulttuurin vaikutuksen onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Me suomalaiset olemme yksi maailman onnellisimmista kansoista, vaikka vähättelemme aina itseämme, että olemme muka niin melankolisia ja sulkeutuneita. Kuitenkin, kun kysytään onnellisuutta asteikolla nollasta sataan, keskiarvo on seitsemänkympin hujakoilla.

Esimerkiksi kohtuullinen elintaso ja kohtuullinen terveys ovat onnellisuuden kannalta merkitseviä. Vaikeat, kivuliaat sairaudet tai suuret menetykset ja kielteisten asioiden kasautuminen kuten lähiomaisen kuolema ovat puolestaan tekijöitä, joita Ojanen nimittää onnellisuusvarkaiksi. Vähintään yhtä pahoja onnellisuusvarkaita ovat ne pahat teot, joita me teemme toisillemme. Kaikenlaista ilkeyttä, syrjintää, torjuntaa ja hyväksikäyttöä on Ojasen mukaan aivan liian paljon.

Yhteisen onnellisuuden vaaliminen on tärkeää. Onnellisuus nimittäin tarttuu.

– Onnellisten ihmisten onnellisuutta lisää se, että he osaavat ottaa toisia huomioon. Heidän lähellään on myös toisilla hyvä olla. He siis antavat ja saavat yhtä aikaa.

Olemmeko onnemme huipulla?

Ojanen myöntää, että länsimaisten ihmisten onnellisuushuippu on ehkä saavutettu.

Tästä on enää vaikea parantaa. Pikemminkin vaarana on, että onnellisuus lähtee laskuun.

Riskitekijöitä kulttuurissamme ainakin riittää.

– Materialismi ja korostunut yksilökeskeisyys, se että pitäisi koko ajan ostaa ja kuluttaa, Ojanen luettelee.

– Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat kuitenkin mainettaan parempia. Me osaamme edelleen kohtuullisesti laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, ja arvostaa ihmissuhteita.

– Mutta samaan aikaan syrjäytymisvaara näyttää lisääntyvän.

Ojanen kertoo pohtineensa, loistavatko syrjäytyneet poissaolollaan myös onnellisuustutkimuksissa, ja vääristääkö tämä osaltaan tuloksia.

– Saattaa olla, että tässä on mukana sellaista onnellisuuskuplaakin. Todellinen onnellisuuden taso ei välttämättä ole niin korkea kuin mitä tutkimukset osoittavat. Saattaa olla, että ihmisten on vaikea myöntää itselleen tai tutkijalle, että huonosti tässä menee, Ojanen lataa.

Tulevan elämän toivo kantaa jo tässä elämässä

Korreloivatko kristillinen usko ja onnellisuuden määrä jotenkin toistensa kanssa?

Markku Ojasen mukaan vain hiukan.

– Jos on kokenut uskonnollisen kääntymyksen myötä suuren elämänmuutoksen niin, että esimerkiksi päihteidenkäyttö ja rikollisuus jäävät sen myötä pois, niin kyllä se yleensä nostaa hyvinvointia.

– Ja kyllä ne ihmiset, jotka vastaavat kyselyissä, että hengelliset asiat ovat erittäin tärkeitä, ovat myös keskimäärin muuta väestöä tyytyväisempiä.

Persoonallisuudenpiirteet, jotka ovat onnellisuuden edistäjinä avainasemassa, eivät kuitenkaan muutu yhdessä yössä toisiksi uskoontulon myötä.

– Uskovainen ihminenkin voi olla kärttyinen.

Ojanen muistuttaa, että on valheellista opettaa, että kristittynä kaikki muuttuisi hyväksi jo maan päällä.

– Se on valheellista eikä Raamattukaan meille tällaista opeta. Uskovillakin on masennusta ja ahdistusta – näistä toipumisessa usko voi kyllä tutkimusten mukaan auttaa.

Sen sijaan toiveikkuus, joka kantaa ajan rajan yli, voi tuoda uskovan ihmisen elämään mielekkyyden kokemuksen.

– Toivo, joka ulottuu tulevaan elämään, kantaa ihmistä jo tässä elämässä, Ojanen kuvaa.

– Voi kun kantaisi useampiakin, hän esittää toiveen.

Elämä 2016 Artikkelibanneri 300×250

Aiheet