Kirjoittanut
Sosiaalineuvos, pastori, entinen kansanedustaja ja Espoon pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu Antero Laukkanen (1958-2024) kuoli kotonaan Espoossa 13.12. vaikeaan sairauteen. Hän oli kuollessaan 66-vuotias.
Antero Laukkanen sai tietää sairastavansa motoneuronisairaus ALSia kesällä 2022. Antero oli suunnitellut Leena-vaimonsa kanssa lähtevänsä lähetystyöhön, kun hänen toinen kansanedustajakautensa päättyisi keväällä 2023. Pysäyttävä diagnoosi muutti suunnitelmat kertaheitolla. Uutinen Anteron sairastumisesta tuli julkisuuteen, kun hän julkaisi sosiaalisessa mediassa rukouspyynnön parantumisensa puolesta:
”Minulla on diagnosoitu motoneuronitauti ALS. Tauti on parantumaton. Vain Kaikkivaltias Jumala voi parantaa ja hänen käsiinsä nyt rukouksessa tartun. Pyydän nöyrästi saada sulkeutua esirukouksiinne, rukoilkaa minulle Jeesuksen Kristuksen armollista kosketusta, aivan niin kuin voimme lukea Raamatussa tapahtuneen, kun Jeesus paransi sairaita kaikkialla, missä liikkui”, hän kirjoitti.
Tästä käynnistyi ennen näkemättömän esirukousrintaman, joka ulottui ympäri maailmaa. Lukuisat ihmiset kantoivat Anteroa ja hänen läheisiään rukouksin.
Syksyllä 2022 alkoi puolison tukemana Anteron rollaattori- ja myöhemmin pyörätuolikiertue ympäri Suomea. Hän saarnasi ja julisti evankeliumia väkevämmin kuin koskaan aikaisemmin, vaikka hänen ulkoinen olemuksensa heikkeni, sisäinen vahvistui. Hän haastoi ihmisiä etsimään läheisempää suhdetta Jumalaan.
”Kuolema tekee työtä minussa, jotta elämä tekisi työtä teissä. Nyt pitää katsoa, että lampussa on riittävästi öljyä. Ajat ovat täyttymässä”, Antero julisti Open Doorsin ja Majakka-seurakunnan yhteistilaisuudessa Espoon Valo-talossa maaliskuussa 2023. Hän muistutti, että Kristuksen tulemista edeltää valmistautuminen. Hän myös kehotti kuulijoitaan suojelemaan rukouselämäänsä.
Kuolema tekee työtä minussa, jotta elämä tekisi työtä teissä.
Loppuvuodesta 2022 käynnistyi hanke Anteron elämäkerran synnyttämiseksi. Iina Mattilan toimittama elämäkerta Kansanedustajan salainen elämä (Päivä) ilmestyi alkukesästä 2023. Kirja valittiin Vuoden kristillinen kirja -kilpailun 2023 yleisöäänestyksen voittajaksi. Kirjasta on ilmestynyt myös englanninkielinen laitos.
Antero Laukkanen oli rukouksen mies. Kesällä 2020 haastattelin häntä kirjaani Rukous kantaa ja kannattaa – aina (Päivä Osakeyhtiö 2021). Kirjassa Antero kertoo omasta rukousmatkastaan, kuinka se alkoi jo siinä vaiheessa, kun hänet sijoitettiin lastenkotiin. Hänen äitinsä sairasti syöpää odottaessaan Anteroa, minkä vuoksi Antero joutui heti syntymänsä jälkeen lastenkotiin. Myöhemmin hän joutui vielä toistamiseen ja kasvoi lastenkodissa seitsemänvuotiaaksi.
Lastenkodin johtaja oli vahva esirukoilija. Rukousmatkani alkoi, kun minut laskettiin noihin rukoileviin käsiin. Se paljastui minulle vasta vuosia myöhemmin.
Rukoilijan tehtävä annettiin minulle jo silloin, sillä oli tiedossa, että tulee aika, jolloin Suomi tarvitsee rukousta enemmän kuin koskaan, Antero Laukkanen kertoo kirjassa Rukous kantaa ja kannattaa – aina.
Henkilökohtaisen uskon Jeesukseen Antero löysi lastenleirillä 12-vuotiaana.
Se oli hyvin voimakas kokemus. Tuntui kuin pääni sisällä kaikki piuhat olisi vaihdettu uusiin. Elämäni muuttui kertaheitolla. Jo samana iltana, kun kävelin leirin rantaan, kaikki näytti ja kuulosti erilaiselta kuin ennen. Linnut eivät enää vinkuneet, vaan lauloivat.
Kotona ja koulussa havaittiin nopeasti levottomassa nuoressa tapahtunut muutos. Tarkkailuluokka sai jäädä, ja Antero pääsi takaisin normaalille luokalle. Alkoi uskossa kasvamisen vuodet, jolloin seurakuntayhteys oli tärkeä osa nuoren Anteron elämää.
Myöhemmin tuli vuodet, jolloin yhteys seurakuntaa loittoni ja uskon elämä laimeni, kunnes Jumala uudisti Anteron uskon ja johdatti hänet tuntemaan rukouksen salaista maailmaa.
Rukous vei hänet myöhemmin perustamaan erilaisia rukousverkostoja, joista yksi oli pastorien rukousrintama, joka kokoontui säännöllisesti eduskunnassa. Rukous Suomen puolesta oli vahvasti Anteron sydämellä. Hän tiesi, että rukouksen tililtä kate ei lopu.
Antero Laukkanen oli myös pastori, hän toimi perustamansa Majakka-seurakunnan johtavana pastorina 1998–2015.
Vuonna 2015 Antero nousi eduskuntaan Kristillisdemokraattien riveistä. Hän toimi kansanedustajana kaksi kautta. Hänet muistetaan erityisesti köyhien ja vähäosasten puolustajana. Kansanedustajana hän oli Eduskunnan köyhyysryhmän puheenjohtaja. Hän tiesi omakohtaisesti, miltä taloudellinen ahdinko tuntui. Hän oli ollut menestyvä yrittäjä vuodesta 1986, kunnes lamavuodet 1990-luvulla veivät yritystoiminnan konkurssiin. Vuonna 1997 samana päivänä, kun hän aloitti Kristillisdemokraattien Toimi Kankaanniemen eduskunta-avustajana ja rukouskoordinaattorina eduskunnassa, Käräjäoikeus totesi hänen perheensä varattomaksi.
Anterolla oli sydäntä köyhille. Yksi hänelle tärkeistä luottamustehtävistä oli vähävaraisille ruoka-apua jakavan Hyvä arki ry:n hallituksen puheenjohtajuus.
Antero Laukkanen oli Espoon kaupunginvaltuutettu yli 20 vuotta (2001–2023). Yhtenä vuonna hänet äänestettiin Espoon positiivisimmaksi ihmiseksi. Hän oli pidetty ja laajasti arvostettu espoolainen vaikuttaja. Häneltä riitti rohkaisun sanoja kohtaamilleen ihmisille. Kun hän piti viimeistä puhettaan kaupunginvaltuustossa tai oikeastaan hän ei enää itse kyennyt tuolloin puhumaan, vaan puheen luki toinen ihminen, valtuutetut eri puolueista tulivat kiittelemään ja halaamaan häntä. Hetki oli koskettava.
Anteron sairastuminen kosketti laajasti, mutta vaikuttavinta oli hänen oma positiivinen asenteensa sairauden keskellä. Hän säilytti persoonallisen huumorinsa, luotti Jumalaan ja jättäytyi Herransa käsivarsille. Hän tiesi, että Jumala voisi hänet parantaa, mutta sitä hän ei tiennyt, tekisikö Jumala sen.
Vielä vaikeasti sairaana Antero jaksoi seurata esimerkiksi Espoon valtuuston tapahtumia ja laittoi rohkaisevia viestiä oman valtuustoryhmän valtuutetuille. Häneltä saattoi tulla viesti: ”Hyvä puhe”.
Menetettyään puhekykynsä Antero pystyi edelleen kommunikoimaan ohjaten silmillään tietokoneen näppäimistöä. Facebookiin hän laittoi säännöllisesti rohkaisevia postauksia. Toisinaan oli myös postauksia, joista kuului huuto syvyydestä.
Leena-vaimo oli Anteron omaishoitaja loppuun asti. Häntä jäivät kaipaamaan tyttäret perheineen ja tyttärentytär.
Kiitos Antero kaikesta!
*
Kursiivilla kirjoitetut ovat lainauksia Rukous kantaa ja kannattaa – aina -kirjasta.
