Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Mahmud menetti Persianlahden sodassa kaiken, mutta palasi Bagdadiin evankeliumi mukanaan

 

Ennen 1990-luvun Persianlahden sotaa Irak oli kukoistava maa niille, jotka hyötyivät Saddam Husseinin hallinnosta. Kuvassa amerikkalaisia F-15 ja F-16 -hävittäjiä tehtävällä sodan aikana. (Wikimedia Commons)  

Mahmud Ebeid tietää, että nuoruuden menestynyt Bagdad tuskin nousee uuteen kukoistukseen sataan vuoteen. Evankeliumilla on silti Irakissa uusia mahdollisuuksia.

Kun Mahmud Ebeid muistelee nuoruutensa Bagdadia, mielen valtaa kaiho ja nostalgia. 

– 1980-luku oli Irakin kultakausi. Silloin tehtiin paljon bisnestä ja kaikenlainen hyvinvointi lisääntyi koko ajan. 

Dei, retroäijät, neliöb. 18.-24.6.

Kasvava länsi tarvitsi öljyä, jota pumpattiin Irakin maaperästä. Öljykauppa toi vaurautta, ja Irakissa alkoi olla suuri keskiluokka, joka eli melko länsimaisesti kohoavasta elintasosta nauttien. 

Ebeid oli yksi sotaa edeltäneen Bagdadin kultakauden nuorista bisnesneroista – middleman, joka neuvotteli kauppoja jordanialaisten ja irakilaisten yritysten välillä. 

– Irak oli silloin varsin turvallinen maa. Saddam Hussein hallitsi rautaisella otteella. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Mahmudilla on vahva näky kasvavasta seurakunnasta Irakissa ja muualla arabimaailmassa. – Seurakunnat ovat nyt pieniä, 15-150 ihmisen yhteisöjä, mutta uskon monien muslimien tulevan Jeesuksen luokse lähivuosina. (AT)

Tavallisessa arjessa diktaattorin edesottamukset eivät juuri näkyneet. Bagdad oli kasvava metropoli ja arabimaailman kaupan keskus. 

Iltaisin kujien yökerhoissa kaikui letkeä arabipop. Nuoret menestyjät juhlivat tulevaisuudesta tietämättä. Se oli Mahmudin maailma, paikka, jossa kaikki tuntui olevan mahdollista, jos vain rahat riittivät. 

Mahmud on peitenimi, jota 60-vuotias nykyinen lähetysjohtaja käyttää julkisissa yhteyksissä. Ebeid on niin ikään tätä juttua varten tekaistu sukunimi. 

Mahmud vieraili Suomessa maaliskuussa Marttyyrien ääni -järjestön vieraana. 

 

Aloin ajatella, että kaverillani oli jonkinlaisia taikavoimia. 

 

Mahmud Ebeid syntyi Jordanian palestiinalaiseen, itsenäisyyssodan aikana nykyisestä Israelista paenneeseen perheeseen. 

Isä kuoli, kun Mahmud oli 12-vuotias. Tilanne oli musertava. Kauppiaana toimineen isän kuoleman myötä perheen elämä vaikeutui. Äiti ja lapset oppivat taistelemaan perheen toimeentulosta. 

Armeijan jälkeen 1980-luvun alussa ystävä vinkkasi Mahmudille mahdollisuudesta päästä töihin Irakiin. Kun nuori mies asteli suurkaupungin kaduilla, hän oli heti aivan myyty. Elämä Bagdadissa olisi jotain aivan muuta kuin rähjäisellä pakolaisleirillä Jordaniassa. 

Sulavakäytöksinen ja ahkera Mahmud pääsi nopeasti bisneksen makuun. Verkostoja syntyi, ja luottomies sai hoidettavakseen aina vain suurempia kauppoja. 

Mahmud eli huoletonta nuoren maallistuneen arabimiehen elämää. 

– Perheeni oli kyllä uskonnollinen, mutta itse en ollut kovin kiinnostunut uskonnosta. 

Mahmud muun muassa poltti tupakkaa ja käytti alkoholia, mitä uskonnolliset muslimit kavahtavat. Se oli toisaalta aikakauden maallistuneessa Irakissa tavallista. 

Toinen päivä elokuuta vuonna 1990 Irakin tilanne muuttui peruuttamattomasti. Diktaattori hyökkäsi voimansa tunnossa Kuwaitiin ja valtasi sen kolmessa vuorokaudessa. 

Persianlahden sodan myötä käynnistyi tapahtumien ketju, joka tuhosi Irakin. 

 

Sodan alkaessa Mahmudin vastuulla oli huolehtia arvotavaraa kuljettanut rekkakolonna Jordaniasta Bagdadiin. 

Elettiin aikaa ennen internetiä ja satelliittipaikannuksia. Rekat katosivat autiomaahan. Epävarmoista tietolähteistä kuului, että rekkojen reitille oli sattunut pommituksia. 

– Kateissa olivat kuljettajat, autot ja niiden lasti. 

Sota-aikana mikään ei toimi, miten pitäisi.  

Mahmudin oma turvallisuudentunne Bagdadissa alkoi horjua. Hän oli viime kädessä vastuussa kolonnasta. Kriisiaikana oli myös alkanut tapahtua järkyttäviä asioita. Ihmisiä oli tapettu vähäisemmistäkin syistä. 

Sitten tapahtui käänne, jota Mahmud ei osannut odottaa. Jordaniassa kristitty työtoveri Habi pyysi häntä mukaan kirkkoon, vaikkapa rukoilemaan ahdistavan tilanteen puolesta. 

– Sanoin, että oletko hullu. Jos haluan rukoilla, menen moskeijaan. Sitä paitsi en halunnut rukoilla. 

Habi kysyi vielä, mitä menetettävää Mahmudilla olisi. Ja juuri se tykytti ylpeästä pelokkaaksi muuttuneen Mahmudin takaraivossa: hänellä ei juuri muuta ollutkaan kuin menetettävää. 

Kun Mahmud rukoili kirkossa, hän näki näyn rekoista, ja näyssä kävi ilmi myös niiden sijainti. 

Ystävykset lähtivät yhdessä matkalle näyn osoittamaan suuntaan. Kun rekat, kuljettajat ja lasti viimein löytyivät, Mahmud ei voinut kuin hämmästellä: paikka oli juuri sama, minkä hän oli ilmestyksessä nähnyt. 

Hän tajusi pelastuneensa. 

 

Mahmudille kävi sama kuin monelle: ihmeen jälkeen iskee epäusko. 

– Aloin ajatella, että kaverillani oli jonkinlaisia taikavoimia. Kysyin, miten hän teki sen näkytempun. 

Habi vakuutteli, että kyse oli Jumalan armossaan suomasta ilmestyksestä. 

Mahmudin tilanne oli sekava. Usko oli syttynyt, mutta side islamiin oli vielä vahva. Hän selitti kokemuksensa Allahin vaikutukseksi, ja yritti jopa käännyttää joitakin kohtaamiaan kulttuurikristittyjä muslimeiksi. 

Vuonna 1991 Mahmud tapasi Tareqin, joka tunsi paitsi Raamatun myös Koraanin. 

– Oli hyvin tärkeää, että sain keskustella kristityn kanssa, joka tunsi islamin ja kristinuskon erot ja osasi perustella minulle asiat, Mahmud sanoo. 

Kun Mahmud meni jälleen seurakuntaan, edessä oli lopullinen muutos. Musiikki ja tyyli puhuttelivat häntä. Pastori puhui kuin suoraan Mahmudille ja kertoi hänen elämästään asioita, joita ei voinut tietää. 

– Silloin annoin elämäni Jeesukselle. Putosin lattialle ja itkin. Siitä alkoi minun matkani Jeesuksen kanssa. 

 

Järjestämme kuukausittain kastetilaisuuksia. 

 

Mahmudin bisnekset olivat romahtaneet. Paluuta Bagdadiin ei enää ollut. 

Vuonna 1994 hän pääsi opiskelemaan Isoon-Britanniaan Missionuorten raamattukouluun. 

– Englantia en osannut lainkaan, Mahmud nauraa. 

Raamattukoulussa opiskeli kaunis Risha, jolla oli samanlainen tausta kuin Mahmudilla. Hänkin oli Jordanian palestiinalaisen, tosin kristityn perheen tytär. Mahmud ja Risha menivät naimisiin, ja perheessä on myös kolme nyt jo aikuistuvaa poikaa. 

Mahmud teki kahdeksan vuotta työtä muslimien parissa Lontoossa. Kotikielenä perheessä halutiin pitää arabia. 

– Pojat kasvoivat tietysti englanninkielisessä ympäristössä, mutta he puhuvat jonkin verran myös arabiaa, Mahmud kertoo. 

 

Irakin kriisi jyrkkeni. Maa ei ole koskaan päässyt takaisin jaloilleen. 

– Mielestäni toinen Irakin sota oli virhe, Mahmud Ebeid sanoo hetken sanojaan asetellen. 

– Maa on pirstaloitunut eri klaanien valtaan, ja nyt siellä on sata Saddam Husseinia. 

Ajatus työstä vanhoilla kotikulmilla poltteli vuosia Mahmudin mielessä. Vuonna 2014 hän aloitti seurakunnan istutuksen Jordaniassa ja viime vuosina jälleen myös Irakissa. 

Seurakunta kasvaa alueella maanalaisena ja usein vainottuna. Mahmudin järjestö tukee kotinsa ja perheensä menettäneitä uusia kristittyjä ja tekee käännöskirjallisuutta muun muassa kurdin kielelle. 

– Olemme kääntäneet jo 80 kirjaa, Mahmud iloitsee. 

Työtä tehdään alueen muissakin valtioissa, kuten Iranissa. 

– Ihmisiä pelastuu. Kuukausittain järjestämme kastetilaisuuksia.  

Nuoruuden Bagdad on muuttunut. Täysin turvallisesta tunnelmasta voi yhä vain haaveilla, vaikka akuutti sodankäynti on loppunut jo vuosia sitten. 

Mahmud suree Irakin kohtaloa, mutta pitää kriisiä myös hengellisenä läpimurtona.   

– Saddamin aikaan Irakissa oli kenties yksi seurakunta, kirkko Bagdadissa. Nyt seurakuntia on satoja eri puolilla maata. 

 

Jutussa mainittujen henkilöiden nimiä on muutettu.