Elämäntaito: Päivi Niemi: ”Hetken hyvä kannattaa maksimoida” Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomen viihteessä kristinusko näkyy useimmiten joko ahdistavana uskontona tai mitäänsanomattomana harrasteluna

Lunniyhteisö poimii arkeensa luostarielämän helmiä

 

Sydämen luostariviikolla rukoillaan, mietiskellään, vietetään messua, luetaan Raamattua ja jaetaan löytöjä sekä nautitaan hiljaisesti Lapin luonnosta. Kuva: Anna-Kaarina Kantanen

Suomalaisen Lunniyhteisön jäseniä yhdistää kaipuu yksinkertaiseen arkeen, rukoushiljaisuuteen ja raamattumietiskelyyn. Elokuisella Sydämen luostariviikolla he avaavat Kittilässä mahdollisuuden yhteiseen ja yhteisölliseen rukouselämään.

Kittilän Sirkassa, Marian kappelissa, on elokuun ensimmäisellä viikolla joka päivä aamu-, päivä- ja iltarukoushetkiä sekä ohjattua raamattumietiskelyä ja löytöjen jakamista.

Ohjelmaan kuuluu myös ohjattua rukoushiljaisuutta, luontopyhiinvaelluksia ja messuja.

IK-opisto Neliöb. 18.-31.3.

Kittilän seurakunnasta tapahtumassa on mukana pastori-retriitinohjaaja Meri Tirroniemi:

– Lunniyhteisö avaa oman rukouselämänsä niin, että pääsemme mukaan kaivattuun yhteiseen ja yhteisölliseen rukouselämään. Siinäkin vertaistuki tekee hyvää.

Luostariviikolle voi kuka tahansa osallistua koko ajaksi tai yhteen hetkeen, maksutta.

Lunniyhteisön perusti yhdeksän Kuopion seudulla asuvaa kristittyä pari vuotta sitten, mutta hahmotelmat alkoivat piirtyä paljon aiemmin.

– 2000-luvun alussa Kuopion evankelis-luterilaisissa seurakunnissa oli useampikin työntekijä ja seurakuntalainen, joka oli tosissaan kiinnostunut hiljaisuuden viljelystä ja retriittien ohjauksesta kaivaten myös yhteistä hengellistä matkakumppanuutta oman hengellisen elämän rakentumiseksi. Itsekin kuuluin diakonina ja retriittiohjaajana siihen joukkoon, kertoo Sisko Laitinen.

– Saimme opettajiksemme muualta Suomesta matkanneita. Osa heistä oli jo eläkkeellä olevia retriitinohjaajia ja hengellisiä ohjaajia, jotka halusivat ammentaa meille omaa osaamistaan, korvauksetta. Se oli hyvin vaikuttavaa kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja avunantoa.

Kun Kuopiossa suunniteltiin vuoden 2013 Kirkkopäiviä, erilaisia ihmisiä kutsuttiin suunnittelemaan tapahtumaan Hiljaisuuden taloa. Valmistelijat pääsivät tekemään koskettavan hengellisen matkan.

Talosta tuli monille hengellisesti antoisa ja rikastuttava paikka.

– Lunniyhteisön jäsenet ovat löytäneet toisensa eri polkujen kautta. Meitä yhdistää kaipuu luostarin omaiseen elämään ilman luostaria! Yhdessä tutkimme ja etsimme, mitä tarkoittaa Kristuksen seuraaminen, ora et labora, rukoillen ja työtä tehden, kunkin omassa elämäntilanteessa, tässä Jumalan maailmassa ja maailman laajassa Kristuksen kirkossa, Sisko Laitinen summaa.

Jotkut jäsenistä ovat työelämässä, toiset eivät. Jotkut elävät yksin, toiset erilaisissa perheissä.

– Lunniyhteisö ei ole salaseura, joten kerromme siitä mielellämme. Ohjaamme mm. retriittejä omassa yhteisössämme ja seurakunnissa sekä kokoonnumme kuukausittain yhteisen rukouksen, Jumalan, toinen toistemme ja itsemme kuulosteluun.

– Olemme tehneet yhteisöllemme oman ”luostarisääntömme”, elämänohjeen. Lisäksi meillä jokaisella on oma henkilökohtainen elämänohje, jota pyrimme päivittäin noudattamaan ja jonka uudistamme joka vuosi.

Lunniyhteisössä elämä on hengellistä matkakumppanuutta, jota jaetaan myös Sydämen luostariviikolla.

kittilanseurakunta.fi