Englantilainen pastori Neil Elliot on tutkinut vauhdikasta harrastustaan ja suoriutunut peräti tohtoriksi lumilautailun ihanuudesta Kingstonin yliopistossa.
Uskontososiologiaan sijoittuvassa väitöksessään 15 vuotta lumilautailua harrastanut Elliot tutki lumilautailun ja spiritualiteetin yhteyttä.
Hän sai kipinän tutkimukselleen lumilautailijoilta, jotka kertoivat zen-kokemuksistaan eli voimakkaista aistimuksista rinteitä alas kiitäessään.
Elliotin johtopäätös oli, että vaikka kirkossakäynti vähenee, hengellisyys on nuorisokulttuurissa yhä tärkeää.
– Löysin sanonnan ”soul riding” ja se alkoi kiehtoa. Halusin selvittää, mitä se merkitsi lautailijoille ja oliko se hengellistä, Neil Elliot kertoo Evening Standard -lehdessä.
Lumilautailusta nauttiva Elliot muutti kotimaastaan Englannista Kanadaan päästäkseen useammin vuorille laskettelamaan. Hän toimii nykyisin St. Andrewn anglikaanikirkon pappina British Columbiassa.
Väitöskirjaansa varten Elliot haastatteli 35 lumilautailijaa, jotka kertoivat hänelle hengellisistä kokemuksistaan: Kaikki ympärillä hiljeni, oli vain laskettelija ja lumi. Jopa jatkuva mutkittelun tunne hävisi. Tällaisina hetkinä lautailijat olivat täydellisen keskittyneitä kuin lauta olisi ohjannut itse itseään ja he olleet ainoastaan matkustajia.
Elliotin mukaan joillekin lumilautailusta tulee meditatiivinen kokemus. Siinä ollaan läsnä eikä kuitenkaan läsnä, aika pysähtyy, huolet ja murheet unohtuvat, jopa itsetietoisuus häipyy. Lumilautailijat puhuvatkin autuus-hetkistä.
