Lina Mäki-Leppilampi: ”Jumala ei koskaan jätä minua”

 
Lina Mäki-Leppilampi

Linan elämänpolku kertoo Jumalan armosta, toivon ja lohdun Herrasta, joka ei koskaan hylkää.

Kosmetologiyrittäjänä Espoossa toimiva Lina Mäki-Leppilampi eli varhaislapsuutensa Kolumbian pahamaineisimmassa huumekaupungissa nälkäisenä katulapsena.

 

Kylväjä, neliöbanneri 2021 (ilmainen

”Kerjäsimme ja varastimme. Teimme mitä vain, että saimme ruokaa.”

 

– Kerjäsimme ja varastimme. Teimme mitä vain, että saimme ruokaa.

Linan äidin elämä pyöri prostituution ja huumeiden ympärillä. Kaikesta huolimatta tyttö koki elämänsä mukavaksi, koska oli vielä niin nuori. Hänen ollessaan kolmeneljävuotias kaupunki päätti ”siivota” armeijan avulla lapset kaduilta.

– Yhtäkkiä tuli monta häkkimäistä avolavallista rekkaa ja lapsia alettiin tunkemaan niihin. Muistan sen paniikin, huudon ja itkun. Yritin etsiä äitiä, mutten nähnyt häntä. Perheitä revittiin erilleen, minäkin jouduin eroon veljistäni.

Linaa kuljetettiin paikasta toiseen. Hänelle ei kerrottu, minne häntä vietiin tai missä vanhemmat ovat. Viisivuotiaana hänet adoptoitiin Suomeen perheeseen, jossa hengellisyys oli luontevasti läsnä.

– Meillä oli jo Kolumbiassa tapana lausua iltarukoukset ja pyysimme siunausta kaikille sukulaisille. Suomessa minut kastettiin ja sain kummit, kävin kristillisillä kesäleireillä ja ympärillä olevat aikuiset olivat uskossa.

 

”On joku, joka oikeasti rakastaa.”

Linalle luottamus Jumalaan merkitsee paljon.

– Jumala ei koskaan jätä minua. Jos tunnen yksinäisyyttä, saan lohdun siitä, etten ole koskaan oikeasti yksin. Yhteys Jumalaan helpottaa ahdistukseen. On joku, joka oikeasti rakastaa.

Taivaan Isän seurassa Lina voi olla vapaa vaimon, äidin sekä yrittäjän rooleista, ja purkaa kaiken, mitä mielessä liikkuu.

– Jumala ottaa kaiken sen vastaan. Se on suuri lohtu. Tiedän, että Jeesus iloitsee ja suree kanssani. Hän haluaa auttaa ja tukea.

Lina Mäki-Leppilammen haastattelu on julkaistu Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä 2/2021. Tilaa lehdestä itsellesi näytenumero.

Teksti: Johanna Reinikainen, Adele Salosen haastattelun pohjalta
Kuva: Lina Mäki-Leppilammen arkisto

 
Radio Dei Radiot_fi