Kuin tulen läpi: Viisi militanttien vankeudessa Afrikassa elänyttä kertoo tarinansa

 
Lähikuvassa afrikkalainen nainen keltaisessa päähuivissa ja turkoosissa paidassa.

Seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneet naiset ja tytöt kärsivät traumasta yhteisöönsä palaamisen jälkeenkin, koska kokemukset ovat leimanneet heidät. Open Doorsin traumaterapia on yksi tapa edistää traumatisoituneiden toipumista. Kuvituskuva.

Virallisen tiedon puuttuessa on mahdotonta tietää, kuinka paljon ihmisiä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on kidnapattu ja kuinka moni on onnistunut pakenemaan. Arvioiden mukaan kyse on jopa kymmenistä tuhansista.

Vuoden 2023 World Watch List -vainoraporttia varten tehty tutkimus osoittaa, että viime vuonna pelkästään Nigeriassa kidnapattiin 2 510 kristittyä – 66 % kaikista tutkimusjakson aikana siepatuista.

Kun kylään hyökätään, murhaamisen, varastelun ja rakennusten polttamisen lisäksi kidnappaukset ovat lähes aina osa väkivaltaa. Kaiken tarkoituksena on iskeä kirkon ytimeen.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Habiba*, Mary*, Esther*Ijanada* ja Charity ovat vain muutamia niistä vangeista, jotka ovat kertoneet riipaisevan tarinansa Open Doorsille.

Viisi naista, viisi tarinaa

Habiba* oli vain 13-vuotias, kun militantit hyökkäsivät hänen kyläänsä Burkina Fasossa. Oli sunnuntai-iltapäivä. Hän oli palannut perheensä kanssa kotiin kirkosta, kun he alkoivat kuulla moottoripyörien ääniä ja laukauksia.

Tuona päivänä Habiba kidnapattiin yhdessä äitinsä, pikkusiskonsa ja useiden muiden naisten kanssa. Lähes kolme vuotta myöhemmin hän sai jälleen nähdä äitinsä ja sisarensa, ja yhdessä he pakenivat.

Mary* oli teini-ikäinen, kun fulaniheimon militantit hyökkäsivät hänen kyläänsä Luoteis-Nigeriassa. Kun Mary juoksi auttamaan sisartaan, yksi heistä pakotti hänet ja kolme muuta nuorta tyttöä aseella uhaten mukaansa. Marya pidettiin leirissä 54 päivää, ennen kuin hänet vapautettiin**.

Vaikka Charity oli jo naimisissa, hänet pakotettiin avioitumaan uudelleen, koska hän oli kristitty, ”vääräuskoinen”.

Viimeinen asia, jonka 17-vuotias Esther* muistaa päivästä, jolloin Boko Haram iski hänen kotikyläänsä Gwozaan Bornon maakunnassa Nigeriassa, on hänen isänsä maassa makaava ruumis. Tuona päivänä Esther joutui Boko Haramin vangiksi ja vietti heidän leirissään vuoden, ennen kuin Nigerian armeija pelasti hänet.

Boko Haram kidnappasi myös 14-vuotiaan Ijanadan* kotoaan Nigerian pohjoisosassa ja pakotti hänet avioitumaan erään taistelijansa kanssa. 16-vuotiaana Ijadana synnytti pojan, ja toista lasta odottaessaan hänen onnistui paeta lähes neljän vuoden vankeuden jälkeen.

Myös Charity* joutui Nigeriassa Boko Haramin militanttien kaappaamaksi ja vangitsemaksi. Vaikka hän oli jo naimisissa, hänet pakotettiin avioitumaan uudelleen, koska hän oli kristitty, ”vääräuskoinen”. Kolmen vuoden jälkeen Nigerian armeija vapautti hänet.

Hymyileviä, värikkäisiin mekkoihin ja huiveihin pukeutuneita afrikkalaisia naisia rivissä.
Vankeuden kokeneet naiset ovat maksaneet uskostaan kovan hinnan. Heidän toivonsa on Jumalassa, jolla on kyky parantaa – ja kasvattaa kirkostaan kestävä. Kuvituskuva.
Tuskalliset painajaiset

Habiba, Mary, Esther, Ijanada ja Charity tietävät sen äkillisen tuskan, joka syntyy, kun joutuu siepatuksi ja vangiksi. Elämä on jatkuvaa pelkoa siitä, mitä seuraava päivä, yö tai jopa hetki tuo tullessaan.

Open Doorsin viimeisimmässä Sukupuolittunut vaino -raportissa todetaan, että sieppauksen uhreiksi valikoituvat usein naiset ja orjuuttamisen uhreiksi kristityt. Entisillä vangeilla on usein kerrottavanaan samanlainen tarina.

Yhteisiä kokemuksia ovat esimerkiksi uskosta luopumiseen painostaminen, muslimien rukousten lausuminen ja Koraanin ulkoa opettelu, kaappaajien palveleminen ja heidän aterioidensa valmistaminen sekä teloitusten todistaminen ja niihin osallistuminen.

Kertomukset fyysisestä väkivallasta ovat musertavia: pahoinpitelyjä, toistuvia raiskauksia ja pakkoavioliittoja.

Vapaita mutta traumatisoituneita

Habiba, Mary, Esther, Ijanada ja Charity ovat päässeet pois vankeudesta. Osa, kuten Habiba, onnistui pakenemaan omin voimin. Toiset, kuten Esther, pelastettiin. Heistä kaikista kuitenkin näemme, että elämä vankeuden jälkeen on kaikkea muuta kuin helppoa ja huoletonta. Ei ole yllättävää, että painajaismainen kokemus saa aikaan monitasoisia traumoja.

Monissa tapauksissa entiset vangit traumatisoituvat entisestään palatessaan kotiyhteisöönsä, jossa he voivat saada vihamielisen vastaanoton jopa perheenjäseniltään.

Yhteisö näkee siepatut ja heidän lapsensa suorana uhkana ja pelkäävät, että kaappaajat ovat iskostaneet heihin radikaaleja ajatuksia.

Kun Ijanada pakeni, hän toivoi monien muiden tapaan voivansa palata takaisin entiseen elämäänsä. Sen sijaan hän kohtasi arvostelua ja epäluottamusta.

”En ollut tervetullut”, hän sanoo ja yrittää hillitä kyyneliään. ”Useimmat ihmiset pilkkasivat ja solvasivat minua.”

UNICEF-raportti selventää vankeudessa eläneiden leimautumista ja vainon jatkumista heidän palatessaan kotiin. Raportti osoittaa, että kyläläiset näkevät heidät ja heidän lapsensa suorana uhkana ja pelkäävät, että kaappaajat ovat iskostaneet radikaaleja ajatuksia heidän mieliinsä. Tämäkin on yksi vihollisten keinoista kirkon yhtenäisyyden hajottamiseksi.

”Opin antamaan anteeksi”

Tunnistettuaan lisääntyneen traumahoidon tarpeen Open Doors rakensi kolme vuotta sitten Nigerian pohjoisosaan Shalom-traumahoitokeskuksen, jonne vainon uhrit nyt tulevat saadakseen lyhyt- tai pitkäkestoista hoitoa.

Keskus on palvellut jo arviolta yli 2 000:ta eri-ikäistä ihmistä. Sen lisäksi Open Doors on tarjonnut traumaneuvontaa tuhansille ja kouluttanut pastoreita tunnistamaan paremmin omat keinonsa auttaa trauman kanssa kamppailevia seurakuntalaisiaan.

Open Doorsin Shalom-traumahoitokeskus on palvellut jo arviolta yli 2 000:ta eri-ikäistä ihmistä.

Mary, Esther, Ijanada ja Charity saapuivat kukin Shalom-keskukseen syvien haavojen traumatisoimina. Haavojen arpeutuminen on yhä kesken. Koulutettujen neuvojien ja henkilökunnan ohjaamaan traumahoito-ohjelmaan osallistuminen auttoi heitä ymmärtämään omaa traumaansa ja voimaannutti käsittelemään epäluottamuksen, vihan ja toivottomuudenkin tunteita.

*Nimi muutettu turvallisuussyistä

**Valitettavasti Mary* menehtyi keväällä 2023 leikkauksen yhteydessä ilmenneisiin komplikaatioihin. Sekä Mary että hänen perheensä halusivat, että hänen tarinansa tulisi kuulluksi. Monet vastaavat tarinat jäävät pimentoon.

 
Open Doors tilaa ilmaislehti punainen